Eilinen päivä meni ihastellessa ja varsinkin
ihmetellessä.
Yli 400 erisortin myyjää oli kokoontunut
Juthbackaan monen monituisten
tavaroittensa kanssa.
Ja kyllä meitä asiakkaitakin oli paljon,
ahdistavaan tungokseen saakka.
Hämmästyttävä määrä tuttuja tuli vastaan,
niin myyjissä kuin asiakkaissakin.
Tuttu kauppias tulla hytyytti heti
parkkipaikalla vastaan kantamustensa kanssa,
vesipotusta vauhdissa tankatessaan ja
saadessaan henkeään takaisin,
kertoi tuoneensa autolle jo muutaman
kuorman tavaraa
ja lisää meni etsimään.
Vähemmästäkin juuri paikalle tullut
pelästyy, että mahtaako enää mitään
löytyä !
Pelko oli turha,
löytyihän sieltä.
Ja olisi löytynyt enemmänkin...
Tämä pienen pieni peltipurkki oli
pakko ostaa.
Oli niin armottoman pieni, söötti
ja turha.
( ja MYYTY ! )
Punainen puuloota,
ei muuten, mutta kun sisällä oli kasa
sukkien parsimalankaa.
No en, en parsi, mutta nämäkin on niin sieviä.
Ja toinen loota, koristeltukin.
Kovasti käytetty, mutta
silti niin kaunis,
ainakin minun silmääni...
toivottavasti sopii jonkun pöydälle.
Lisää turhakeosastoa. Tai ei sentään,
mitäpäs turhaa hansikkaissa,
varsinkaan käsintehdyissä, jotka
tuovat tuulahduksen menneiltä ajoilta.
Ajalta, joka tuoksuu puuterilta ja Miss Diorilta.
Ajalta kun naiset näyttivät naisilta
ja pukeutuivat tyylikkäästi.
Juthbacka sijaitsee Lapuanjoen rantamilla ja
ihmeekseni siitäkin joesta nousee
krokotiileja.
Tämä veska oli pakkosokko-ostos;
osuimme erään rouvan kanssa yhtaikaa
tiskille kääntelemään laukkuja ja huomasin
tiskin takana vielä YHDEN, jota pyysin nähdä.
Toinen rouva oli kärppänä paikalla ja ahdistuin
pelästyneenä kilpailijasta vinkaisemaan
saman tien, että
mitämaksaaminäotansen. PÅ SVENSKA vielä !
Laukku on, noin sokkona ostetuksi,
valioyksilö.
Krokotiiliä ja sisäpuoli verrattoman
siisti.
Sivutaskussa olevista lippusista
käy ilmi, että teatterikäynnillä
on ollut mukana.
