Robert Jordan & Brandon Sanderson: Towers of Midnight

Robert Jordanin Ajan pyörä -sarja alkaa olla loppusuoralla. Luin juuri loppuun sarjan toiseksi viimeisen osan Towers of Midnightin. Sormet syyhyäisivät myös sarjan päätösosan pariin, mutta valitettavasti se ilmestyy näillä näkymin vasta vuoden 2013 alussa.

Towers of Midnight tarjosi paljon nostalgisia fiiliksiä. Kirjassa vedetään yhteen monia juonikuvioita, joille olen odotellut päätöstä ties kuinka kauan ja tapahtuu asioita, joita olen odottanut tapahtuviksi luultavasti miltei ensimmäisistä kirjoista lähtien. Jossain välissä kirjaa aloinkin jo pohtimaan, että mitä muuta viimeiseen kirjaan jää, kuin viimeinen taistelu, mutta onneksi Towers of Midnight loi myös onnistuneesti odotuksia tulevan suhteen.

Kirjana Towers of Midnight ei mielestäni ollut yhtä hyvä kuin The Gathering Storm, jossa etenkin Randin kuvaus teki minuun suuren vaikutuksen. Towers of Midnightissa Rand nähdään vain muiden silmin, joka oli toisaalta pienoinen pettymys, mutta toisaalta myös hyvä tehokeino. En tarkkaan osaa sanoa, miksi Towers of Midnight ei ollut aivan yhtä hyvä kuin edellinen Sandersonin viimeistelemä osa, mutta ehkä ainakin yksi syy on se, että The Gathering Storm oli kirjana yhtenäisempi ja siinä tuntui olevan oma juonikaarensa. Towers of Midnightissa kuljetetaan kaikkia juonia eteenpäin, josta toisaalta lukijana pidin, mutta josta kuitenkin kirja ehkä kokonaisuutena kärsi. Liian monet näkökulmat ja painotukset hajottivat tarinaa ja näin ollen tiettyä painotusta tai teemaa ei ole kuten edellisessä kirjassa.

Jossain vaiheessa myös pohdin, että ehkä tarina oli liian yllätyksetön. Lukijalle tarjotaan juuri sitä, mitä hän odottaakin, ilman yllätyksiä. On toki hienoa, että kauan odotetut asiat todella tapahtuvat, mutta toisaalta liika ennalta-arvattavuus ei ole hyvä asia. Asiat tuntuivat loksahtelevan paikoilleen turhankin nätisti. Toisaalta en kuitenkaan olisi toivonut enää asioiden pitkittämistä ja mutkistamista. Ehkä tämä on siis enemmänkin koko sarjaa koskeva ongelma - aikaa sitten luodut odotukset olisi voinut myös täyttää jo aikaa sitten ja luoda matkan varrella aina lisää aivan uusia odotuksia. Näin jännitys ja tarinan tuoreus olisivat säilyneet paremmin.

Kokonaisuudessaan Towers of Midnight oli loistava nostalgiatrippi. Harvoin kirja pudottelee tällaista määrää pitkään odotettuja tapahtumia lukijan syliin. Sain hykerrellä tyytyväisenä useaan kertaan ja hyvä etten välillä hihkunut ääneen bussissa.

Robert Jordan & Brandon Sanderson: The Gathering Storm

Fantasian lukijoille Robert Jordan ja Ajan Pyörä lienevät tuttuja, hyvässä tai pahassa. Minä törmäsin Robert Jordanin massiiviseen fantasiasarjaan ensimmäisen kerran vuonna 1998, jolloin sarjasta oli suomennettu vasta muutama ensimmäinen osa. Tuolloin tuskin osasin aavistaa, että edelleen, yli kymmenen vuoden ja yli kahdenkymmenen suomennetun osan jälkeen sarja olisi edelleen kesken.

Vuonna 2007 Robert Jordan kuoli, mutta hänen sarjansa elää edelleen. Ennen kuolemaansa Jordan oli pyytänyt vaimoaan etsimään jonkun, joka voisi kirjoittaa sarjan valmiiksi, jotta fanit saisivat lukea myös sarjan päätöksen. Aluksi tuntui erikoiselta ajatella, että joku muu on kirjoittanut viimeiset kirjat. Luettuani The Gathering Stormin esipuheen en kuitenkaan voinut muuta kuin arvostaa Robert Jordania ja sitä, kuinka paljon hän välitti lukijoistaan. Hän täydensi elämänsä viimeisinä viikkoinaan muistiinpanojaan parhaansa mukaan, jotta joku toinen voisi viimeistellä sarjan hänen puolestaan sarjan faneja varten.

The Gatherin Stormin perusteella koen, että Brandon Sanderson oli loistava valinta viimeistelemään Jordanin sarja. Kuten joku kirjoitti, on kuin sarjalle olisi valittu uusi ohjaaja, joka vie sarjaa ja hahmoja eteenpäin omalla tavallaan. Tarina oli Ajan Pyörän, hahmot olivat tuttuja, mutta kuitenkin kirja oli tyyliltään erilainen kuin aiemmat osat. En osaa varmaksi sanoa, kun en ole kirjailijoiden tyyliä oikeasti vertaillut, mutta minusta tuntui, että pääsimme lukemaan enemmän henkilöiden ajatuksista ja tunteista. Aivan kuin kameraa olisi tuotu lähemmäs yksittäisiä hahmoja. En ainakaan muista aiemmin päässeeni esimerkiksi Nynaeven pään sisään kuulemaan hänen omia ajatuksiaan lettinsä nykimisestä tai ahdistumaan yhtä paljoa Randin sisäisestä myllerryksestä. Voin toki olla väärässäkin, kiinnitin varmasti eri lailla huomiota kirjoitustyyliin tietäessäni kirjoittajan vaihtuneen. Tuntui hieman siltä, kuin olisi lukenut loistavasti kirjoitettu fanfictionia, jonka juoni on saanut alkuperäisen kirjailijan hyväksynnän.

Kirja oli mielestäni kokonaisuutena toimiva. Juoni eteni hyvin ja voin nyt uskoa, että seuraavissa kahdessa kirjassa tarina saadaan kuljetettua loppuun. Pidin siitä, että kirjassa keskityttiin Randiin ja Egweneen ja heidän tarinaansa, sen sijaan että se olisi ollut Jordanille tyypillinen sillisalaatti, jossa saadaan lukea jokaisesta henkilöstä hieman pitkän ja tuskallisen odotuksen jälkeen.

En siis ole erityinen Jordan-fani, joten minulla ei ollut myöskään erityisiä odotuksia tämän kirjan suhteen. Olen lukenut jokaisen sarjan kirjan vain kerran, enkä ole pitkiin aikoihin enää muistanut kaikkia sarjan käänteitä. Harvemmin olen kuitenkaan kokenut tämän haittaavan lukukokemusta. Luultavasti tämä kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei minulla ole niin paljon odotuksia sen suhteen, mitä kirjoissa pitäisi tapahtua. Nautin vain menevästä tarinasta jo erittäin tutuiksi käyneillä hahmoilla.