Ensilumi

Ensilumi on taianomainen näky. Aamulla raotin verhoa ja maailma olikin kirkkaampi kuin odotin. Ihanan näköistä, nyt kun vielä päivällä paistelee aurinko. Ja kieltämättä ajatukset kääntyvät välittömästi jouluun lumen myötä. Siinä auttaa kyllä ystävien tuoma tuliainenkin, joka koristaa verantaa.

Terveenä nauttisin vielä enemmän lumesta. Olen sairastanut muutaman päivän, tänään vielä jäätiin pojan kanssa kotiin potemaan. En ole saanut edes vielä postitettua niitä pieniä kiitoksia ihanista pöksyistä, joita lähetitte kummipojalleni. Mutta paketissa ovat odottamassa parantumistani syysflunssasta. Kummipoikani äiti halusi myös lähettää blogin välityksellä isot kiitokset kaikille talkoissa mukana olleille!

 

Viikonlopun satoa

On se kyllä ihana, että tämmöiset ilmat ja vieläpä viikonloppuna. Torilta löysin edes vähän hempeän värisiä pelakuita, kyllä on tiukassa. Joka paikassa on tummanpunaisia ja ihan pinkkejä, joissakin sentään valkoisia mutta ei herttaisen vaaleanpunaisia. Ja verannalla on uusi ovimatto. Tai oikeastaan niitä on kaksi kapeaa, mutta pistin ne nyt toistaiseksi vierekkäin, sillä kaksin aina kaunihimpi tuntui toimivan tässäkin.

Sisältä ulos

Hetken aikaa ehdin jo nauttia pihasta ja puutarhatouhuista. Nyt katselen suosiolla ikkunoiden läpi. Harmittaa kyllä vietävästi, että menee hyviä pihapäiviä hukkaan siitepölyn takia. Sen verran voimakkaan reaktion sain eilen, että eipä tee mieli ottaa uusiksi.

Eteisestä näkee verannan läpi pihamaalle. Kivimuurin edessä pihan takaosassa tulppaanit alkavat pian kukkimaan (varjoinen paikka, kevät tulee sinne myöhemmin kuin muualle pihaan) ja muutkin perennat ovat jo kurkistaneet maan pinnalle. Kuunliljoista ei vielä näy merkkiäkään, mutta muistelen niiden heränneen viime keväänäkin myöhään.

Olen lukenut ja katsellut lukemattomia puutarha-aiheisia blogeja, kirjoja ja lehtiä. Tänä kesänä olisi tarkoitus laittaa alulle talon lähellä oleva oleskelualue. Ulkoportaatkin on pakko uusia, sillä kerran nojatessani tyylikkäästi ylätasanteen kaiteeseen, se antoikin periksi ja irtosi seinästä. Jalan allakin notkuu paikoin sen verran pahasti, että turvallisuussyistä on ryhdyttävä toimiin melko pikaisesti.

Ei ihan suunnitelmien mukaan

Edellisestä postauksesta on kulunut kuukausi. Tässä välissä on tapahtunut ikäviä asioita ja remontti on hautautunut niiden alle. Kahden läheisen ihmisen poismeno, välissä 2 ½ viikkoa. Eipä sitä pysty aina ennustamaan elämää eteenpäin, yhtäkkiä suunnitelmat menettävät merkityksensä. Mutta arjessa yritetään pysyä kiinni. (Ylin kuva on päivältä, jolloin mieheni isä nukkui pois.)

En uskalla edes ajatella, milloin pääsemme palaamaan normaaliin asumisen suhteen. Mies on käynyt välillä "rapsuttelemassa" olohuonetta, hän kun on purkuvastaava tässä taloudessa. Meillä on pieni olonurkkaus ruokailutilassa, joka pursuaa tavaraa. Kuvissa ruokailutila on vielä tyhjillään, tällä hetkellä näky ei ole noin rauhallinen. Ruokapöytä ei ole käytössä, ainoastaan pieni pöytä keittiössä, jossa lapset ruokailevat. Sähköt ruokailutilaan saadaan jatkojohdoilla keittiöstä, sillä ei ole vielä sähkömiestä kutsuttu tavarapaljouden vuoksi. Pärjäillään.

Ristiin

Tuntuu aina menevän ristiin nämä postauksen kuvat ja nykyhetken tunnelmat. Täällä ei ole enää tietoakaan kuurasta tai lumesta, sen sijaan tänään tuli taivaalta vettä ja kaikki on litslätsharmaata ja ankean näköistä. Mutta onneksi huomenna on perjantai, siinä ei ole mitään harmiteltavaa.

Lempparivillasukat (äidin tekemät) viimeisessä kuvassa. Ei mulla olekaan kuin kahdet. Mutta ajatuksena on tehdä tilanteelle jotain talven aikana, sillä mä olen opetellut neulomaan ja osaan tehdä jopa vahvistetun kantapään. Ihmeitä tapahtuu. :)

Verannalla

Onpas ollut ihana viikonloppu. Tänään on ollut valoisaa, kun aurinkokin on näyttäytynyt pienen hetken ajan. Olo on heti paljon virkistyneempi. Nämä kuvat kuitenkin vielä eilisen otoksia, silloin oli hieman erilainen valo ja tunnelma verannalla. Nyt ikkunoissa kukkivat jääkukat.

6 vuotta

Eilen saatiin vihdoin otettua 6-vuotiskuvia, tällä kertaa kuvauspaikkana veranta. Tässä vähän erilaisia otoksia kuvaussessiosta, kehyksiin päätyy joku rajattu kasvokuva. Tytön mekko on ostettu torikirppikseltä kesällä, sillä onkin ollut jo käyttöä monta kertaa.

Tykkään myös tuosta verannan uudesta ilmeestä valtavasti. Sitä on helppo muunnella eri vuodenaikojen tunnelmaan sopivaksi.

Musta

Tämä mustan comeback on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Löysin kaapista pölyiset kynttilänjalat, jotka eivät ole löytäneet vuosiin paikkaansa tumman ilmeensä vuoksi. Ja nyt ne taas näyttävät tosi kivalta. Onneksi en maalannut näitä valkoiseksi aikoinaan.

Kiitos...

... ihanista kommenteista, vinkeistä ja ideoista, inspiraatiosta ja virtuaalisesta ystävyydestä. Teille kaikille siellä jossain. :)

Akkuja on onnistuneesti ladattu ja alan taas nähdä asioita ympärilläni. Ihana viikonloppu sisälsi mm. kummipojan 1-vuotissyntymäpäivät ja oman mummini syntymäpäivät. Näillä eväillä uutta viikkoa valloittamaan!

Harmaata

Nyt on veranta maalattu. Tai siis on se ollut jo pitkään, mutta sitten se oli täynnä rojua ja sitten kun saatiin tyhjennettyä, ei ole ollut energiaa kuvata mitään eikä varsinkaan laittaa verantaa sisustuksen puolesta valmiiksi. Edelleen flunssa vaivaa. Ottaa nyt tiukille tämä syksyn aloitus. Mutta vastapainoksi on ollut kyllä kauniita alkusyksyn päiviä. Tänäänkin täydellinen aurinkoinen päivä.

Verannalle pitäisi laittaa jotain naulakkoa ja hyllyä ja koukkua ja tekstiiliä antamaan vähän lämpöä tuolle harmaan ja valkoisen liitolle. Mökiltä pelastin vanhan puulaatikon, ihanasti harmaantuneen. Sille pitäisi keksiä jotain järkevää käyttöä. Nuo vähän jo rumaksi päässeet pelargoniat hyppäsivät sinne piiloon katseilta odottamaan siistimistä.

Uudet ihanuudet

Kesän viimeinen torikirppis oli tänään ja kylläpä jäikin hyvä mieli. Löysin meille pirtinpöydän ja penkit, jotka ovat ihanasti rapistuneet. Sieltä täältä valkoisen maalin alta pilkistää vihreän sävyjä, mikä sopii meille täydellisesti. Veranta on pöydälle ja penkeille hieman liian pieni, mutta ehkä yksi penkki jää verannalle ja loput löytävät paikkansa muualta talosta. Ja katsokaapas, verantakin on jo pohjamaalivaiheessa. Yhtäkkiä tuntuu, että niin moni asia on edistynyt tämän kesän aikana. Huomenna alkaa arki ja syksy, mutta vielä ennen ilmojen kylmenemistä veranta saa pari maalikerrosta.

Mansikka

Toivotaan hyvää satoa lasten omaan amppelimansikkaan. Se viihtyisi varmaan hienosti verannan kasvihuoneolosuhteissa, kuten tässä kuvassa, mutta nostin sen lapsia varten leikkimökin räystäästä roikkumaan. Taitavat vain linnut ja ehkä naapurin poikakin käydä napsimassa mansikat suuhunsa.

Arvatkaas muuten miten kävi juhannuskuvien kanssa. Kamerasta loppui akku alkumetreillä ja laturi ja vara-akku olivat tietenkin jääneet mökkireissulta kotiin. Isäni kameraa lainailin, mutta huomasin, että ei minusta ole oikein mihinkään ilman omaa kameraani. Sen kanssa on selvät sävelet, mutta vieraan kanssa ihan turha yrittää...

Illalla

On ollut taas niin touhua täynnä tämäkin päivä, että on vaikea rauhoittua. Eilen verannalla oli illansuussa jotenkin rauhallinen valo, siksipä tänä iltana tällaisia kuvia.

Meillä on vihdoinkin ikkunanpuitteiden maalaus käynnistynyt, tuossa keskimmäisessä kuvassa näkyy yksi pohjamaalattu ikkuna ja taustalla nuo tummat ikkunanpuitteet, jotka siis tänä kesänä on tarkoitus maalata valkoiseksi sisältä ja ulkoa ainakin jo remontoiduista huoneista, jos ehditään. Kaikkia ei varmasti ehditä. Ikkunoita on nyt siis vähän siellä ja täällä kuivumassa ja odottelemassa maalausvuoroaan. Verantakin on vähän kaaoksessa, mutta kauniilla tavalla ainakin näissä kuvissa.

Viikonloppuun

On sitä taas odotettukin. Viikonloppuna tehdään sitä ja tätä, kaikenlaista kivaa ja mukavaa. Remppahommaa, pihahommaa, torikirppistelyäkin varmaan ja ehkä tehdään pieni reissu. Oikein ihanaa viikonloppua teillekin!

Maalia odottelemassa

On näitä maalauskohteita jonossa aika monta. Yksi niistä on veranta. Todettiin, että niin kaunista kuin tuo alkuperäinen sormipaneeli onkin, eivät seinät tuon värisinä meitä miellytä vaan on päätetty maalata. Valitaan joku sellainen vaalea sävy, joka sopii harmaan lattian kanssa. Sormipanelit olisivat tietenkin rakennusperinteen kannalta arvokkaita säilytettäväksi sellaisinaan. Vaikeita päätöksiä.

Lahja itselle

Tämä äiti osti itselleen äitienpäivälahjan. Ihana kirja. Nämä pari päivää ovat saaneet hyppäämään ajassa eteenpäin suoraan kesään. Todennäköisesti kohta tapahtuu paluu tulevaisuudesta takaisin koleampiin kevätpäiviin. Mutta ei se mitään, nyt on taas ladattu akkuja auringossa ja jaksaa taas odottaa sitä oikeaa kesää.

Makuuhuonekin edistyy, pitkään olikin hiljaista. Jos nyt laittaisin kuvan, te pitäisitte minua ihan pöhkönä. Seinät on mustat ja lattia edelleen "kauniisti" punaisen ruskea. On muuten huippuyhdistelmä ja tunnelma huipussaan. ;) Katto sentään antaa jo lupausta uudesta ilmeestä. Seuraavaksi operaatio punaruskean karkoitus eli maalataan lattiat makuuhuoneesta, yläkerran aulasta ja portaikosta. Sitten kuvia, lupaan.

13.

Tänään on vapaapäivä lasten kanssa. Viikonloppuna saatiin kaikki aiotut jutut tehtyä, joten on hyvä mieli aloittaa uusi viikko. Pojan huoneen remontti etenee, ehkä joulun jälkeen päästään tapetoimaan ja maalaamaan. En malta odottaa, että saadaan tätä tavarakaaosta vihdoinkin hallintaan, kun meidän makuuhuoneen yhteyteen valmistuu vaatehuone ja pojan huoneen isot komerot saadaan käyttöön. Odotan sitä kuin joulua!

Katselin äsken viime vuoden kuvia joulukuun puolesta välistä. Oli pikkukuusia lasipurkeissa ja joulutekstiiliä ja veranta jouluisessa asussaan. Nyt ei ole vielä oikeastaan mitään muuta kuin pari valosarjaa ja joulutähti ikkunassa. Ja kuurankukat verannan ikkunoissa, kun pakkasta on riittänyt. Tänään kyllä leivotaan pipareita, jos lähikaupasta saa pakastetaikinaa. Ja tyttö haluaa pukeutua Luciaksi. Katsotaan, mitä keksitään. Tulee se joulu näinkin. :)

Sitä syksyä...

Onhan niitä syksynkin värejä ympärillä, kun vaan älyää katsoa. Oltiin muuten viime viikonloppuna häissä. Ensimmäiset syyshäät minulle ikinä ja ei olisi voinut kauniimpaa päivää sattua. Aivan mielettömät värit luonnossa, auringon hento paiste ja kuulas, mutta lämmin ilma. Olen aina tykännyt syksystä, mutta nyt taisin rakastua siihen päätä pahkaa.

Ensimmäisessä kuvassa ystävän tekemä onnittelukortti meidän 10-vuotishääpäivän johdosta. Toisessa kirpparilta löytynyt savun värinen kynttilälyhty. Kolmannessa verannan katosta roikkuva lakanasta revitty hökötys. Neljännessä eteisen ja verannan välillä olevan ikkunan näkymiä. Ja viimeisessä upea ruska, joka näkyy mm. portaikon ikkunasta.

Muuttuneet maisemat

Huomaan koko ajan palaavani samaan ajatukseen. Miten erilaiselta maailmani näyttää nyt verrattuna aikaan vuosi sitten... On kuin olisi muutettu maalle. Kirpparilta löytyneet räsymatot odottavat keittiön valmistumista. Pelargonit yrittävät pärjätä hoidossani verannan ikkunalla. Pitäisi löytää kivat vanhat lautaset ruukkujen alle.

Ihan kiva sadepäivä. Olen yrittänyt saada kaaosta hallintaan sisätiloissa ja pihallakin pyörähdin sen verran, että revin vuorenkilvet isosta penkistä jo ylös. Tilalle tulee ainakin valkoista särkynyttä sydäntä, kevätkaihonkukkaa, tarhakuunliljaa, japaninakileijaa ja jalokellokukkaa. Ja mitä mieleen juolahtaa, väreinä kuitekin valkoista, sinistä, violettia, ehkä ripaus vaaleanpunaista. Siitä lisää joskus.

Aurinkoisen oranssia

Aurinkoisena päivänä pihalla lentelee jo perhosia, kärpäsiä ja kimalaisia. Verannalla on paahteinen tuoksu. Kesä, tule jo.