Alkukankeutta

Olisin avannut siideripullon lauantain kunniaksi, mutten löytänyt korkinavaajaa. Niinpä päädyin lataamaan kamerasta kuvia koneelle. Koska kyse on uudesta koneesta ja eri käyttöjärjestelmästä, alkaa pikku hiljaa tuntumaan, että siiderille saattaisi sittenkin olla käyttöä. En saa pienennettyä kuvia iphotolla enkä tajua, miten tekstit liitetään kuviin. Yritän epätoivoissani ladata vanhaa tuttua Picasaa koneelle, mutta se kestänee kauemmin kuin pullonavaajan löytyminen. Joten please siskot, help me! Miten käsittelette Macilla kuvia?

Ps. Kuvista puheen ollen minut löytää myös Instagrammista nimerkillä N4NN4S.

Haikeaa

Kylmä tuuli antoi muistutuksen syyskuusta.

Tuuli kuiskuttelee uuden arjen alkua, 

vaikka haluaisin vain ihastella pioneja ja pienen pojan ensimmäisiä askeleita, 

tytön hiuskiehkuroita.  

Ikävoin ystävää, joka matkaa takaisin Intiaan.

Voittaako kahvakuula haikeuden?

Taidanpa vähän kokeilla...

Helmi

 

Elo uhmaikäisen äitinä on vähintäänkin mielenkiintoista. 

Kun takapenkkiläinen testaa äänijänteitään, laulaa Robin autoradiossa: sä oot ihan helmi äiti kuitenkin. 

Pakko se kait on uskoa.

Kutsumaton vieras

Aivan pyytämättä ja yllättäen kutsumaton vieras löysi tänäkin vuonna tiensä perheeseen. Kaaos kantapäillään se tuli ja pisti koko arjen oikoseen. Vieras saapui yön pimeinä tunteina, kuinkas muutenkaan. Ensi töikseen se väsytti perheen äidin, joka selvisi päivästä ainoastaan laskemalla tunteja hetkeen, jolloin mies avaisi kotioven.

Sitä ennen oli kuitenkin häätötoimien aika. Käsidesi ja kloriitti aseinaan väsynyt perheenäiti yritti parhaansa mukaan hätistää tunkeilijaa talostaan, mutta huonolla menestyksellä. Yksi perheen lapsista oli myös joutunut tunkeilijan kynsiin. Ei auttanut muu kuin palkata lastenhoitajiksi kaksikko Sony ja Topfield, ja lähettää ämmi hakemaan Jaffaa. 

Vähän ennen kuutta perheen isä saapui kotiin, mutta samalla selvisi, että kutsumaton vieras oli jo tavoittanut miehen. Vieras oli asettunut taloksi. Se nosti reteesti jalat pöydälle, sotki ja porsasteli, minkä kerkesi. Onneksi huhut kertoivat, että tunkeilija kyllästyy nopeasti. Niinpä kolme koneellista pyykkiä myöhemmin rohkeimmat perheenjäsenet uskalsivat vaihtaa mansikkakeiton ja Jaffan kiinteään ruokaan, ja tänään vain yksi lämmittää jyväpussia.

Joten kuulehan noro, nyt se on moro! Eikä tarvi tulla ensi vuonna.

Lue blogeja ja käy Prismassa

Tänään päättyy äitiysloma, ja mitä todennäköisimmin kyse on myös allekirjoittaneen viimeisestä äippäristä. Hieman haikein mielin on päivä vierähtänyt, vaikka itse asiassa jään seuraavaksi kesälomalle, ja töihin paluukin on ajankohtainen vasta syksyllä. Toki tämä(kin) päivä sisälsi hetkiä, jolloin lähes rukoilin pääseväni töihin. Ehkä vahvimmin ajatus oli mielessä kaivellessani kukkakepillä vessanpönttöä, kun etsin kadonnutta poreammeen tulppaa. Sieltähän se sitten löytyikin lapsen kakan joukosta, joka suureksi ilokseni ei suostunut huuhtoutumaan alas metallisen ammetulpan takia.

Noin vuosi sitten, kun jäin töistä kotiin päätin, että tämän rupeaman aikana selvitän, mikä minusta tulee isona. Tänään selvisi sen verran, että putkimieheksi en ala. Muuten äitiysloma on mennyt blogeja lukiessa ja Prismassa käydessä. Kiitos Paula Norosen taisin juuri armahtaa itseni.