No vähän meilläkin

..on joulua.. Ja tunnelmaa tietty antaa kynttilät, joita voi polttaa ihan koko päivän, ku on niin pirun pimeetä! 

Meille ei tuu tänä vuonna punasta joulua, joku ähky väriä kohtaan. Punanen väri on tainnu viedä mennessään myös joulustressin. Ostan lahjoja jos jotain sattuu tulemaan vastaan.

Haluun vaan syödä mahan pinkeeks, päästä aamusaunaan, löhöillä koko perheen voimin ja hemmotella eläimiä. Karkkiaki voitas napostella aamusta iltaan..:)

Joo, sellanen on meijän joulu. 

Vatsanahkoja venyteltiin jo itsenäisyyspäivänä, kun Koivurannan väen kanssa vietettiin pikkujouluja. Ei muuten ollu mikään kevyt alotus!

Jos jotain vielä toivois, niin lunta! Lunta! Lunta! Varmaan monen muunki toivelistalla.

 Hirveesti tuntuu tulevan postauksia joulukuussa, me taidetaan väistyä ruuhkan alta ja palataan ens vuonna.:)

Ihanaa joulua ja uutta vuotta kaikille! 

Toivoo: Ensi viikolla puoli vuotta täyttävä Viia-neiti ja muu talon väki

Kuinka tästä talosta tuli meidän koti

 Jaana, Ihana talo maalla blogista heitti haasteen jo jokin aika sitten, mutta nyt vasta sain aikaseksi. ..piti ottaa kuvia tätä postausta varten, mutta nyt mennään vanhoilla kuvilla, tai koko tarinan kertominen siirtyy kaaaaaus..

Tähän taloon muutto ei ollut ensikosketus omakotitalon omistajuuteen. 2009 ostettiin pieni rintamamiestalo naapurikaupungista, joka rempattiin katosta lattiaan, asuttiin hetki ja sitten myytiin. Vähän ehkä yllättäen..

Paikkakunta vain oli väärä, eikä viihdytty. "Salaa" selailin myynnissä olevia taloja ja sitten löyty ilmoitus, joka herätti mielenkiinnon, vaikka kuvat olivat tosi suppeat. Lähdettiin kaverin kanssa ajelulle, katsomaan missä talo tarkalleen ottaen on ja miltä se näyttää. ..talohan oli mökkikäytössä, niin uskaltauduttiin pihaan asti ja kohta jo kurkittiin ikkunoista..:D Paljoa ei ikkunoista nähnyt, kun ovat sen verran korkealla, mutta kuitenkin tarpeeksi. Nimittäin leivinuunin ja pönttöuunin verran!

Navetan ikkunasta pilkotti verstas, joka oli tietysti avokin mieleen.

Taloa myivät omistajat, ilman välittäjää. Heille sitten soitto, koska taloon pääsisi ihan sisälle asti.

Vastassa oli mummolan tuoksu, vinot lautalattiat, ihanat tulisijat ja TAAS remontti! Mutta me oltiin heti varmoja, täällä me halutaan asua!

Kauppojen onnistumisessa oli monta mutkaa. Vanha talo piti myydä ja tämän talon myyjät akoivatkin miettimään, haluavatko kuitenkaan luopua paikasta. He päättivät, että kaupat tulee, jos me ostetaan, muuten myynti-ilmoitus poistetaan.

Heinäkuussa 2011 oltiin ensimmäistä kertaa tämän talon pihassa ja lokakuussa meillä oli avaimet kourassa. ..vanhalla talollakin oli jo uudet omistajat..

Loppuvuosi meniki taas pensseli ja vasara kädessä. Asuinkerros saatiin jouluksi siedettävään kuntoon. (..ja edelleen puuttuu esim. listoja sieltä täältä..:D)

Paljon ollaan vanhaa säilytetty ja "palautettu". Esim. keittön lautalattia oli purettu -90 luvulla. Joku on myös kovalla vaivalla hionut lattioista maalit pois ja me vedettiin taas kunnon kerrokset päälle.

Rankimman remppakohtalon koki talon kuisti. Se oli vajonnut jo niin paljon, että muuta järkevää ratkasua ei ollut, ku totaalinen purku. Vaikka uus kuisti on ihana ja käytännöllinen, niin silti tulee jotenkin surku, kun vanhoja kuvia kattelee.

Kyllä tää vaan on se unelma-koti, tai unelma-paikka. Talon lisäksi iso piha ja navetta on mahdollistanu monta haavetta. ♥

Koitan joskus tehdä oman postauksen talon historiasta, nyt mulla on meinaa kirja, josta sitä lukea!:)

Lampaallinen Lempeä

Vihdoinkin kaikilla lampailla on nimi. Kolmen vanhemman ladyn nimi "syntyi" äkkiä, mutta nuorimman kohdalla miettisin pitkään.

Mutta hän on selkeesti Lempi. Lauman söpöläinen, jonka määkiminenkin on pientä ja lempeää. Lempi on myös lampaista uteliain ja tekee hillittömiä hyppyjä ylisten sillalta, jos aidan toisella puolella näkyy jotain mielenkiintoista. 

  

Vieno sai nimensä kolmantena. Lauman arin kaino-vieno ja mielestäni kaunein. Leipää tullaan ottamaan kädestä asti, mutta muuten Vieno pitää "turvavälin", varsinkin vieraisiin ihmisiin. 

Riitta on pomo-lammas ja ainoa, joka tulee kunnolla paijattavaksi. Raivo-Riitta, jonka ääni kuulostaa Arnold Swarzeneggeriltä. Mua alkaa aina naurattamaan, kun Riitta huutaa. Avokki vastaa Riitalle samalla mitalla ja väittää lampaan olevan hullu.

 Viimeisenä Pilvi. Lampaiden DIIVA! Huuletkin on, kun botoxilla pumpattu ja vaaleet kiharat hulmuu päälaella. Pilvi polkee koirille jalkaa ja yrittää puskea niitä aidan läpi. Jos Pilvi kokee, ettei pääse tarpeeksi hyvin ruokakipolle, hän ei epäile hypätä muiden selkään. ..ja muut siinä vaiheessa väistää mukisematta..

Hauska huomata, kuinka erilaisia persoonia kaikissa eläimissä on. Niihin tutustuminen ei kyllästytä ikinä.

Rouvatkin on päässy ulkoilemaan aina välillä. Kauaa eivät viihdy, taitaa olla melkosia hienohelmoja hekin.

..ja kanapaimen haluais pistää rouville vähän liikettä niveliin.. Kanojen kanssa pystyy hillitsemään ittensä, kun muistutan asiasta välillä. Lampaat saa ainakin toistaseksi pysyä toisella puolella aitaa, kun Esko. 

(..vaikka Esko varmasti olis enemmän, kun ilonen pienestä lammasjahdista..)

Kuvei

Kyllä, meillä oli taas kuvaaja kotona, kun pikka--mees täytti vuosia.

Vaikka se maksaakin jonkun verran, niin meinaan saman toistaa vuosittain, mikäli kukkaro antaa myöden.

Yllätys, yllätys, melkein kaikissa kuvissa on myös joku eläin. 

Kuuluuhan nekin perheeseen. ♥

Tällä kertaa kuvauksen hoiti Mirka Both Photography ja pidän kyllä kovasti hänen kuvien tyylistä, sekä fiiliksestä.

Ei mulla muuta, kasa kuvia vaan..:)

Joulua Murenan verran

Joulutus alko eilen. Oltiin Nannen kanssa naapurikaupungissa Salossa, Herkku ja lahja Murenan ihanassa puodissa. Siellä pidettiin lähialueen bloggareille joulun avajaiset. 

Jos paikka ei ole tuttu, niin hop, hop! Nyt suuntaatte Salon torin varteen ostoksille!
Saatte marraskuun ajan kaikki sisustustuotteet -10%, kunhan hihkasette blogin nimen kassalla.:)

Murenasta löytyy älytön määrä lähi-luomu-herkku-nams-mums-ruokia ja sisustustavaraa. Mekin päästiin maistelemaan monia herkkuja ja omenaglögiä ois voinu juoda aina vaan lisää!

 Vaikka kauppa on melko pieni, niin ei kannatta edes ajatella pystyvänsä selviytymään yhdellä reissulla. Tuotteita on melkonen määrä!:)

Lähtiessä oli pakko vielä napata kuva näyteikkunasta, jossa oli tonttujen piparkakkukylä.

Tällä kertaa matkaan lähti pastaa (sitä on hehkutettu niin paljon, että pakko koittaa!), chili-inkivääripirskotetta, valkosipulin kynsiä ja traktorimuotti.

Meillä asuu tällä hetkellä sellanen "kakkooi"-intoilija, ni pitäähän niitä löytyä sitte piparinki muodossa.

"Joulutusta on nyt hyvä jatkaa, ku maakin on valkonen."

Sanoo Vieno.:)

DIY lintulauta

Hiekkaa piti lapioida, mutta tähän se homma sitte taas meni. Mut hei, on mulla nyt sentään uus lintulauta!

Vanhaa olis pitäny korjata, kun tikka hakkasi siihen viime talven aikana tintin mentävän kolon.

Tätä ei tikka ihan äkkiä riko! Toi on varmaan jonkun lampun aihio? Navetasta sekin löytyi. Alle vaan ruosteinen purkki ja pätkä köyttä, valmis!

Enää puuttuu siemenet ja tintit. Mitäköhän ne tuumaa, ku hirsimökki vaihtunu gimallukseen?

Syksyn väreihin

 ..sointuu tällä hetkellä moni asia.

 Esimerkiksi alla oleva kirja, mun uus paras kaveri!

On siis melko uhman täyteistä tässä huushollissa!

Kirjassa sanotaan mm. 

"2-3 vuotiaiden ja heidän vanhempiensa välillä syntyy pieniä konflikteja joka kolmas minuutti ja isompia konflikteja kolme tai neljä kertaa tunnissa."

Ja kyllä!!! Niin se asia on.. Välillä rauhallisena pysyminen tuottaa melkosia vaikeuksia ja pinna on niiiiin kireellä. 

Seuraavassa käänteessä saa tota pientä, raivostuttavaa hirviötä nauraa, kun kysyy "onko suusta tulossa taas uusi hammas?" 

Johon saa vastauksesi "määääää!" 

..raukka luulee, että sinne on tulossa lammas..

 Huomaattekos, uhma oikeen huokuu! (ainakin mun mielestä)

Tasapainona meillä kuitenkin on maailman kiltein vauva, jonka kanssa on äärest vaivatonta.

..myös lampaat on kilttejä ja ihania edelleen..;) 

Ja vieläpä meinaan teille vinkata ihan älyttömän hyvästä punajuurikeitosta! Ohje on täältä .. Kaveriks vielä tuoretta leipää, ni nam! Jopa avokki piti, vaikka sillä onkin nenä rutussa, kun kuulee sanan "sosekeitto". 

Mutta täällä uhma-taisto jatkukoon, palaillaan..