Jojo Moyes: Jos olisit tässä

Minäpä kerron, millaista elämä on katastrofaalisen, mullistavan kokemuksen jälkeen. Sitä luulisi, että joutuu selviämään vain katastrofaalisesta, mullistavasta kokemuksesta itsestään: mieleen välähtävistä muistikuvista, unettomista öistä, siitä että tapahtumat pyörivät mielessä loputtomiin ja joutuu kysymään itseltään, tekikö oikein, sanoiko ne asiat jotka piti sanoa, olisiko voinut muuttaa tapahtumien kulun tekemällä jotain edes hiukan toisin.

Tottahan toki halusin tietää miten Lou ja muut jatkavat elämäänsä, kun Kerro minulle jotain hyvää on päättynyt. En epäillyt hetkeäkään, vaan etsin tämän toisen osan, Jos olisit tässä, käsiini. Eikä Jojo Moyes pettänyt taaskaan!

Entisen kirjan viimeisistä tapahtumista on kulunut vuosi, eikä Louise ole päässy elämässään eteenpäin. Hänellä on huono työpaikka lentokentän irlantilaispubissa ja hän elää Lontoossa Willin rahoilla maksetussa asunnossa. Willin sureminen viinin kanssa kuuluu hänen jokapäiväisiin harrastuksiin eikä muuta oikeastaan olekaan.

Kirja alkaa Loun putoamisella kerrostalonsa katolta. Se saa hänen perheensä huolestumaan Loun mielentilasta ja hänen siskonsa, Treena, saa suostuteltua hänet aloittamaan Elämä jatkuu -nimisessä surukerhossa. Loun elämä saa lisää uutta sisältöä, kun kirjassa tapahtuu saippuaoopperamainen käänne ja hänen ovellensa ilmestyy 16-vuotias tyttö, Lily, joka väittää olevansa Willin tytär.

Kirja on Loun taistelua eteenpäinpääsemisestä ja se on hieno kertomus siitä, mitä tapahtuu kun kirja tai leffa on ohi. Kaikki ei jatku onnellisesti ikuisesti. Lilyn lisäksi Louisan elämään tuo ongelmia tämän perhe, jossa Loun äiti on päättänyt ryhtyä feministiksi. Perheen toilailuille saa nauraa koko kirjan läpi. Romantiikkaa kaipaaville kirjasta löytyy Loun uusi mies, joka saa Loun pelkäämään tunteitaan ja Willin lopullista menetystä.

Kerro minulle jotain hyvää ja Jos olisit tässä ovat ainoat lukemani Jojo Moyesin kirjat, mutta olen pitänyt molempien dialogeista ja helppolukuisuudesta. Olen molempien kirjojen aikana elänyt tiiviisti Loun mukana ja tuntenut hänen tunteensa vahvemmin kuin useassa muussa kirjassa. Kuten ensimmäistäkin osaa lukiessani, myös tässä sain nauraa, itkeä, rakastua, hävetä ja järkyttyä Loun mukana.

Ainoa asia, josta Moyes ei osannut kirjoittaa, oli ihmisten muuttuminen. Yleensä hahmot kehittyät pikkuhiljaa, mutta tässä joidenkin henkilöiden käyttäytyminen muuttui aivan yhtäkkiä. Yksi tapahtuma johti lähes kokonaisen ihmisen muutokseen. Näin käy esimerkiksi Louisen pomon, Richardin, ja Lilyn kohdalla.

Jos totta puhutaan, Kerro minulle jotain hyvää ei oliti kaivannut jatko-osaa. Kirja oli hyvä sellaisenaan. Siksi Jos olisit tässä oli hieman turha kirja surun kohtaamista ihmisistä, joiden seuraaminen teki välillä kipeää. Etenkin rouva Traynorin, Willin äidin, suremista oli hankala katsella sivusta. Silti nautin sen lukemisesta täysin ja jäin kaipaamaan lisää.

Myös näissä blogeissa on kerrottu kirjasta: Kirsin Book Club, Luktoukan kulttuuriblogi, Tuntematon lukija

Jojo Moyes: Jos olisit tässä. Gummerus. 2016. 450 sivua.

Englanninkielinen alkuteos: After you. 2015
Suomentaja: Heli Naski

Lahja kaverilta.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

"Hei, Clark", hän sanoi. "Kerro minulle jotain hyvää."
Tuijotin ikkunasta kirkkaansinistä Sveitsin taivasta ja kerroin hänelle tarinan kahdesta ihmisestä. Kahdesta ihmisestä, jotka kohtasivat sattumalta ja jotka kohdatessaan eivät pitäneet toisistaan kovin paljon. Mutta sitten heille selvisi, että he olivat ainoat ihmiset maailmassa,  jotka ymmärsivät toisiaan.

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää (eng. Me Before You) on yksi niistä kirjoista, jota leffaversio ei korvaa, vaikka se olisi kuinka hyvä. Hahmojen väliset suhteet jäävät aivan liian pinnallisiksi leffaversiossa.

Kaikki tietävät, että Kerro minulle jotain hyvää on romanttinen, viihdyttävä ja koskettava. Sen päähenkilö Louisa Clarke pukeutuu huomiota herättävästi ja on elänyt vuosia samalla tavalla. Sama työpaikka, sama poikaystävä, sama kaupunki... Eikä Louisa ole osannut haaveilla muusta. Asiat kuitenkin muuttuvat, kun hän menettää työnsä.

Louisa asuu perheensä luona englantilaisessa pikkukylässä äitinsä, isänsä, siskonsa Treenan ja tämän pojan Tomin sekä vaarinsa kanssa. Louisan työ on perheelle tärkeä, sillä heidän taloudellinen tilanteensa on huono. Siksi Louisaa hoputetaankin uuden työn löytämiseen, vaikkei hänellä ole koulutusta tai tulevaisuuden suunnitelmia. Kokeiltuaan toinen toistaan huonompia työpaikkoja, Louisa saa vihdoin työn neliraajahalvaantuneen, entisen seikkailijan, Will Traynorin, henkilökohtaisena avustajana.

Halvaantumisestaan synkeä Will Traynor on päättänyt vihata Louisaa ja tämän erikoisia vaatteitaan jo ennen tämän tapaamista, minkä Lou saa kokea töykeänä käytöksenä. Willin lääkäri Nathan neuvoo Louisaa olemaan välittämättä, koska hän käyttäytyi kaikkia kohtaan töykeästi. Kun Louisa lopulta lakkaa yrittämästä liikaa, Will alkaa hyväksyä hänen läsnäolonsa. He alkavat jutella ja katsoa elokuvia yhdessä. Louisa jopa saa Willin käymään pihallaan pitkästä aikaa.

Pian Louisalle paljastuu syy siihen, miksi hänet palkattiin työhön, vaikkei hänellä ole minkäänlaista alan koulutusta. Will viedään eutanasialääkärille muutaman kuukauden kuluttua, ellei hän saa elämänhaluaan takaisin. Louisa ottaakin tehtäväkseen palauttaa elämänhalun.

Willistä näkee, kuinka surullinen hän on. Ennen Kilimanjarollakin kiipeilleen extreme-lajien harrastaja on jumissa pyörätuolissaan. Ajan viettäminen toistensa kanssa vuorokauden ympäri saa Louisan ja Willin pikkuhiljaa rakastumaan toisiinsa ja Will alkaa piilottaa kipujaan Louisalta. Loun suhde poikaystäväänsä Patrickin alkaa vaikuttaa intohimottomalta ja etäiseltä. Loukin alkaa ymmärtää, että hänen poikaystävänsä välittää enemmän urheilusta ja hyvässä kunnossa pysymisestä kuin Loun kuulumisista. Lou alkaa kertoa Willille asioita, joita ei ole ikinä kertonut kenellekään ja Will saa Loun käymään esimerkiksi konsertissa kuuntelemassa klassista musiikkia.

Willin käytös saa jokaisen uskomaan, että rakkaus Clarkeen on palauttanut hänen elämänhalunsa.

Ostin kirjan Helsinki-Vantaan lentoasemalta ja aloitin kirjan lukemisen lentokoneessa. Ensimmäiset päivät Irlannin lomalla kulutin shoppailun ja nähtävyyksien sijasta tämän kirjan ahmaisemiseen. Pidin Moyesin tavasta kertoa tarinaa yksityiskohtaisesti kuitenkaan pitkästyttämättä lukijaa. Kirja sai sekä nauramaan että itkemään. Rakastin lukea, kuinka paljon Lou rakasti uudenlaisia kokemuksiaan ja halusin tietää, saako Lou muutettua Willin mielen. Harmi että toisen kirjan englannin kielinen nimi spoilaa kaiken.

Leffasta puuttuu paljon, mitä kirjassa on. Eniten minua harmittaa se, että Treenan rooli jää leffassa pelkäksi siskoksi, vaikka kirjassa hän on se, johon Lou voi tukeutua tiukan paikan tullen ja joka antaa Loulle aina neuvoja. Myös Treenan älykkyys jää leffassa pienelle huomiolle. Toinen asia mitä leffassa ei kerrota on se, miksi Lou pukeutuu niin erikoiseksi ja miksi hän uskaltaa olla oma itsensä. Myös Nathanin ja Loun välinen ystävyys sekä Loun ja Patrickin eron syyt jäävät pienelle huomiolle. Leffassa on todella päätetty keskittyä Loun ja Willin rakkaustarinaan, vaikka kirja on muutakin.

Kirja näyttää, miten raha vaikuttaa elämään. Willin isä pystyy ostamaan Loun hiljaiseksi suhteestaan nuoren Dellan kanssa antamalla Loun isälle työpaikan. Kun Loun on päätettävä haluaako olla mukana Willin elämässä, vaikka tietää tämän aikeista, lukija joutuu pohtimaan ajatuksiaan eutanasiaa kohtaan. Annanko Willin päättää kärsimyksensä rakastamiensa ihmisten tukemana?

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää. Gummerus. 2015. 487 sivua.

Englanninkielinen alkuteos: Me Before You. 2012
Suomentaja: Heli Naski
Oma ostos