Syksyn inspiroimia kransseja

Syksy on värkkääjille oikeaa kulta-aikaa, kun luonto on täynnä kaunista, kätevää ja ilmaista materiaalia askarteluihin. Vielä ei ole edes se paras aika, se koittaa sitten, kun lehdet ovat pudonneet niin, että risujen käyttö helpottuu. Tietysti aina pitää muistaa Jokamiehenoikeudet, eli vain maahan pudonneita oksia, käpyjä, lehtiä, yms. saa kerätä missä vain, muuhun tarvitaan maanomistajan lupa. Itsellni on se onnenkantamoinen, että suvulla on paljon metsää, joten luvallista materiaalia on enemmän kuin tarpeeksi.

 Itse olen viime viikkoina saanut aikaan muutaman kranssin. Tässä ensimmäiseksi itselleni oman puuatrhan antimista tehty kranssi. Pohjana oli jostain alelaarista mukaan napattu valmis kranssi, josta riisuin vanhat koristeet. Somisteena tuijaa, syyshortensiaa, laventelia, sinipiikkiputkea ja hopealankaa. Kiepautin vielä ympärille pari oksaa murattia. Pitsinauha viimeisteli rustiikkisen maalaisromantiikan.

Hieman hortensian kukat ovat menettäneet väriään kuivuttuaan kuvauksen jälkeen, muuten kranssi on pysynyt oikein hyvänä.

Äidilleni ja tädilleni tein oksakranssit, joiden pohjaan käytin pihlajaa. Etenkin vanhoissa pihlajan oksissa tapaa olla kaunis harmaa sävy ja vähän sammalta tuomassa omaa luonnettaan askarteluihin.

Ylemmässä koristeena muun muassa vaahteranlehteä, riidenliekoa, mustikanvarua, lepän käpyjä, pellavaa ja noita suloisia vaaleanvihreitä lehmuksen pallomaisia siemeniä. Lehmuksen siemenistä voisi kyllä kehitellä vaikka mitä kivaa, mutta ne ovat harmi kyllä aika hentoisia, mikä vaikuttaa käyttöön jonkin verran.

Kummassakin kranssissa käytin hyödyksi myös kesäkukakistutuksista napattua murattia, joka kestää ja kuivuu kyllä kauniisti. Näissä kransseissa ideana oli se, että halutessaan koristeet saa helposti irti ja käyttää pohjakranssia sellaisenaan tai uudestaan teemaan sopivasti koristettuna.

Lähiviikko 2, osa 1. – Liekoköynnös

Loka-marraskuun vaihteessa kouluviikolla oli teemana tilaisuuksien koristelu. Koululla kun oli omia juhlatilaisuuksia sekä somistustilauksia toisiin tilaisuuksiin.

Mutta ensin teimme taas korkean kimpun. Tällä kertaa onnistuin pitämään kimpun alaosan paremmin ilmavana, mutta latvaosa epäonnistui. Tässä on oiva esimerkki siitä, miten suuri ruusu latvassa pysäyttää koko kimpun liikkeen ja muodon kuin seinään ja saa koko kimpun näyttämään epätasapainoiselta.

















Pääsimme tutustumaan suurimmalle osalle uuteen materiaaliin, kun ryhdyimme sitomaan pöytäsomisteeksi köynnöksiä riidenliekosta. Riidenlieko on ikivihreä, hieman havumainen maata myöten suikertava kasvi, joita kasvaa metsissä. Riidenlieko on mainio materiaali erilaisiin sidontatöihin, koska se on kaunista, halpaa ja kestävää. Se säilyy käyttökelpoisena viileässä säilytettynä todella pitkään ja valmiissa töissäkin jopa ilman kosteutta kauniina kauan. Lisäksi se on helppo työstettävää, sillä se on pehmeää ja taipuisaa.

Teimme riidenliekosta köynnöksiä sitomalla noin 5-10 senttimetrin pituisista pätkistä muodostettuja nippuja yhteen. Kun tekniikan alkoi saada haltuun, myös työstäminen nopeutui. Pitkät pätkät köynnöstä syntyi melko joutuisasti.

Tällaiset köynnökset voi hyvin tehdä ajoissa ennen juhlatilaisuutta ja säilyttää kehäksi kiepautettuna viileässä esimerkiksi muovipussin sisällä.












Köynnöksiin lisättiin koristeiksi orkideoita vesisuppiloissa. Muoviset muovisuppilot piilotettiin salalinlehden sisään. Kukat voi kiinnittää köynnökseen, mutta me asettelimme köynnökset ja somistekukat suoraan pöydille. Yksinkertaista, mutta älyttömän kaunista.

Itse ihastuin liekoon materiaalina niin paljon, että tein kotona myös riidenliekokranssin.

Huom. Lieko ei ole kranssissa yhtä kestävä materiaali kuin esimerkiksi havut - varsinkaan ilman tukevaa pohjaa. Lieko pysyi kyllä kauniina kuivuessaankin, mutta ajan kuluessa se hieman kutistui, mikä sai kranssin menettämään muotoaan.

Lähiviikko 1, osa 2. – Koivukranssi

Viime kouluviikolla pääsimme tekemään myös kranssin koivun risuista.

Tällaiseen kranssiin tarvitaan

• Pajun oksia kehikoksia
• Koivun oksia, paljon
• Puolalankaa
• Sekatöörit
• Nauhaa tai muuta somistetta, mikäli sellaista haluaa

Ensin otetaan muutamia sopivan pituisia pajunoksia, jotka kierretään yhteen halutun kokoiseksi ympyräksi, liitoskohdat sidotaan puolalangalla. Kun kehikko on valmis, voidaan siihen alkaa kiinnittää risuja.

Koivun oksista otetaan risuja sen mukaan, minkä kokoisia lenkkejä työhön haluaa. Risuja kerätään aina muutama yhteen nippuun (mitä enemmän, sen paksumpi kranssi tietenkin. 3-4 on aika hyvä määrä), minkä jälkeen nippu taivutetaan lenkiksi ja kiinnitetään pajukehikkoon niin, että kehälle tulee kolme lenkkiä vierekkäin – ulkokehälle, keskelle ja sisäkehälle.

Kun nippuja alkaa kiinnittää, kannattaa huomioida se, että kranssin kulkusuunnan kuuluu visuaalisen opin mukaan kulkea niin, että nippujen kärjet eli irralliset osat kulkevat myötäpäivään. Näin ollen työstösuunta kulkee vastapäivään. Nippuja kiinnittäessä puolalankaa ei kannata välissä katkaista, vaan mukana kuljetetaan koko puolaa. Tehokkain ja mukavin tapa on kiertää lanka aina työn yli kohti keskustaa, pudottaa puola siihen ja vetää se taas työn ali itseensä kiristäen päin. Näin langan saa kiristettyä napakasti. Seuraavan rivin niput asetetaan aina edellisten päälle niin, että kiinnityskohta jää piiloon. Se, kuinka paljon edellisten päälle niput asettaa, vaikuttaa hieman kranssin ulkonäköön.

Kun kranssi on työstetty ympäri, piilotetaan viimeisten nippujen päät ensimmäisten alle. Ripustuslenkin voi tehdä rautalangasta tai koristenauhasta. Kranssiin voi lisätä vielä somsiteeksi vaikka rusetin tai muita koristeita joko liimaamalla tai rautalangalla kiinnittämällä. Itse käytin rusettiin eleetöntä juuttinarua, oka soi mielestäni kranssin ilmeeseen kuin nenä päähän.

Kranssin ulkonäkö vaihtelee myös sen mukaan, valitseeko siihen norkollisia vai norkottomia oksia ja antaako oksanhaarojen törröttää nipuista ulos vai siistiikö ne pois. Myös sillä saa erinäköistä jälkeä, jos asettelee risut nippuihin mahdollisimman tasaisesti tai vaihtoehtoisesti vähän huolettomammin erikokoisiksi lenkeiksi. Kranssin voi toki tehdä samalla tekniikalla myös muiden puiden tai pensaiden oksista, jotka taivutatmista vain kestävät.