Kylpyhuoneen valaistus, ja kirkkaus tuli

Hyvää maanantaita rakkaat monikulttuuriset lukijat ja seuraajat.

Kylpyhuoneremontissa, kuten monissa muissakin remonteissa on sellainen hyvä puoli, että kun loppu häämöttää (siis sen remontin) niin jo pienemmätkin asennukset taikka vedot ovat sitä jotka jäävät jo näkyviin. Esimerkiksi kaikki saumaukset laatoitukseen on nyt tehty, ja tulos hivelee silmää jo heti saumauksen jälkeen. Myös katto on paneloitu lähes kokonaan, sekä yhteen seinään suunnittelemani sormipaneeli sopii paikkaansa kuin nenä päähän.

Valaistukseen uhrasin ajatuksen jos toisenkin, sekä muutaman konsultaatiopuhelun myös ystäville ja tovereille ja kanssaremontoijille. Mielikuvissani olin jo tehnyt itselleni selväksi millaiset kattovalot kylpyhuoneeseen haluan, mutta saunan valaistus mietitytti vielä loppuun asti. Muotiin jo useampi vuosi sitten tulleet kuituvalot sekä niillä luodut viuhkakuviot seinään ja kiukaiden viereen sekä ties minne, eivät kovin innosta Työnalle. Voisi sanoa jopa että ne alkavat olemaan passé.

Työnalle halusi nimenomaan tietyiltä osin modernin, mutta hillityn ja jollakin tavalla talon aikakauteen sopivan kylpyhuoneen ja saunan. Ajattomuus oli avainsana. Tosin mistäs minä tiedä mikä on in sitten 10 vuoden päästä. Ja ei se kyllä nyt paljon kiinnostakaan.

Mutta ne valot. Saunaan päädyin hankkimaan led-nauhaa joka tullaan asentamaan ylälauteen alle, listan taakse epäsuoraa valoa tuomaan. Saunaan tulee tulvimaan valoa myös lasiseinän kautta sekä kiukaan tulipesän lasisesta luukusta. Se saapi luvan riittää. Ei sinne saunaan kirurgisia toimenpiteitä mennä tekemään taikka kelloja korjaamaan.

Kylpyhuoneeseen olin jo mielessäni nähnyt aikaa sitten neliskulmaiset, upotettavat led-alasvalot. Metsästys ja hintojen vertailu oli armotonta. Rautakaupoista ja nettirautakapoista etsiessä löytyi kyllä sellaisia valaisimia, mutta hinta oli satasen paremmalla puolella. Myöskään led-nauhat eivät olleet ihan pikkurahalla ostettavissa. Olin jo jättämässä koko projektia tuonnemmaksi ja virittelin kynttilöitä kylpyhuoneeseen, kun törmäsin, jokseenkin pienen ja vaatimattomaan kylttiin Roihuvuoren teollisuusalueen liepeillä.

Limic Oy osoittautui erittäin asiantuntevaksi ja edulliseksi kaupaksi led-valojen hankintaan. Pienempiä led-valoyrityksiä suomessa on ollut ja on paljon. Huonot ovat lopettaneet ja hyvät on vaikea löytää, jos on vain ”shoppailemassa”. Isot rautakauppaketjut tekevät kyllä kaikkensa, että sieltä hankintaa myös valaistus, ja heillä toki on valikoimissaan isot merkit, kuten Philips ja Osram, mutta sanoisin, että nämä kannattaa haastaa. Pienemmillä, vain valaistukseen erikoistuneilla liikkeillä on omat kanavansa, huomattavasti parempi tietämys valaisimista ja lampuista ja jos yritys on pystyssä kahdeksatta vuotta, ei se laadultaan ihan huonoa voi olla.

Suosittelen tarkastamaan Limic Oy:n nettikaupan Valokas, ennen kuin marssitte sinne Kodin Terraan setelirulla taskussa. Kertokaa Työnallelta terveisiä.
Tulevissa päivityksissä lisää kuvia valaistuksesta.

Työnallen kohteeseen valikoitui 4200 kelvinin värilämpötilan alasvalot, jotka ovat aika lähellä päivänvaloa. Värimaailma on, etten sanoisi erittäin hyvä. Valopaneelit ovat 12w uppovalaisimia jotka tuottavat saman verran valoa kuin 75w hehkulamppu.

Kun valot oli asennettu, oli sähkärin aika tulla paikalle, ja jo alta aikayksikön valo tulvi kylpyhuoneeseen ja työmaavalaisimen kellertävä kajo oli kuin muisto vain. Samalla iskettiin kiinni lattialämmityksen termostaatti. Termostaatti on kosketusnäytöllinen ja siihen on säädettävissä ajastus, joka oli Työnallelle tärkeä asia. Nyt alkaa kilovattituntien seuraaminen ja se että onko siitä mitään hyötyä. Siis siitä ajastuksesta.

 

Myös Svedbergsin Jenny –peilikaapi iskettiin paikalleen. Retro-henkisen peilin  hinnat huitelevat kolmensadan paremmalla puolella, mutta Työnalle bongasi tämän näyttelykappaleen rautakaupasta hintaan 175. Väri oli hirveä, mutta pienellä maalauksella peilin reunukset ovat nyt samaa värimaailmaa kuin loppukylppäri.

Ja sitten se vessanpönttö. Rakkaat lukijat, olen kiinnittänyt ja repinyt irti pöntön viisi kertaa. Lukuisten kirosanojen saattelemana vain löytääkseni syyn wc-pöntön mansetista ja asennusputkesta. Kun L-muotoista putkea joutuu jatkamaan, sen liitoskohta on se heikko kohta. Annoin liiman ja silikonimassan laulaa. Ja nyt ei enää vuoda.

Ratkaisin myös lattiakaato-ongelman, eli sen miten saan pöntön suoraan. Pienet laatanpalat saneerauslaastilla lattiaan kiinni ja pönttö liimalla kiinni. viimeistely uupuu vielä.

 

 

Mutta voi kiesus sitä kiroamista ja hampaiden kiristystä. Toisaalta, katsokaa nyt sitä paikalleen asennettuna. Pieni ja söpö. Ei sille vihainenkaan voi olla. Now, if you’ll excuse me, vietän herkän hetken pönttöni kanssa.  Saa tulla pyyhkimään!