Oikein hyvää Elokuuta rakkaat lukijat. Kesä alkaa olemaan
taputeltu ja Työnallen suunnitelmissa olikin tälle suvelle pienempiä
projekteja, jotta pysyy mielentila tyynenä ja stressi ja ahdistus eivät ala
kolkuttelemaan. Yksi merkittävimmistä tämän kesän projekteista oli kasvihuone
ja kun se nyt alkaa olemaan hänessä, voidaan olla jo tyytyväisiä.
Yksi työjonossa odottelleista tehtävistä oli tuoreen
kylpyhuoneen pesuallaskaappi. Kävi nähkääs näin (koittakaa pysyä kärryillä):
Työnalle läpinäkyvässä silkkikimonossaan, vaalea kukallinen
ja suuri sekä ihana kahvikuppi kädessään täynnä höyryävää, itse jauhetuista
pavuista keitettyä kaffetta, ja hiukset ihanasti nutturalla istahtaa koneen
ääreen herran vuonna 2015. Katselee juuri valmistumaisillaan olevaan
kylpyhuoneeseen vielä sitä kaikkein ihaninta ja parasta käsienpesuallaskaappia
ja hanaa. Siinä pitää olla romantiikka ja kauneutta, mutta käytännöllisyyttä ja
se ei saa olla liian suuri, sillä kylpyhuone on rajoitetun kokoinen.
Päädyn nettirautakauppaan selailemaan vaihtoehtoja ja käy
ilmi, että vetolaatikollisia kylpyhuoneen pesuallaskaappeja ei löydy kovin
monelta valmistajalta. Päädyn yhteen, mutten kerro sen merkkiä, koska loppujen lopuksi valmistaja hoiti asian kuntoon kohtuullisen mallikkaasti eikä näin ollen ansaitse saada Työnallen sivaltavaa sanan säilää pebulleen.
Tilaan tuotteen ja maksettuani heilahdan kimono hulmuten
divaanille odottelemaan tavaran saapumista. Elämä on ihanaa!
Tuote toimitetaan kotiin. Avaan paketin ja totean että se on
sitä mitä on luvattukin. Alkaa asentaminen. Elokuisessa illassa on lämpötilat
vielä niin korkeita, että asennuslampötila kylpyhuoneessa nousee turhan
korkeaksi. Alkaa se tuttu ja etten sanoisi turvallinen sadattelu ja kiroilu.
Rystyset verillä asennetaan kaappia ja uutta hanaa välillä hikikarpaloita
otsalta pyyhkien ja kiroillaan loppuvaiheessa joka toisessa lauseessa. Elämä on
ihanaa saatana!
Ei mene kuin viikko ja kaapin runko, laatikostojen etulevyt
sekä sisätilat alkavat turpoamaan. Puumassa/MDF/lastulevy/mikälie-materiaalin
pinnoite on korkannut auki liitoksistaan lähes heti. Kosteuden päästyä sinne
alkaa homma olemaan taputeltu. Sekös korpeaa. Olet juuri ostanut 250e pesuallaskaapin
altaalla ja ainoa joka ei turpoa on porsliininen allas. Elämä on ihanaa!
Tyyneydestään tuttu Työnalle (siirryin kolmanteen persoonaan
tässä kohtaa) ei hätkähdä, vaan lähes missimäinen tekohymy naamallaan ottaa
yhteyttä nettirautakauppaan. Jälleenmyyjä ohjaa sähköpostin ruotsalaiselle
valmistajalle. Valmistaja utelee kuvia ja eränumeroa. Sellaiset löytyy käden
käänteessä. Valmistaja ihmettelee, sillä muita reklamaatioita ei ole tullut. Päätyy
silti lähettämään uuden kaapin ilman allasta veloituksetta. Sehän sopii. Elämä
on ihanaa!
Eivät ole vielä elokuun lämpötilat niin paljon laskeneet,
että vanhan purku ja uuden asennus sujuisi ilman hikoilua. Kiroilusta lienee
turha edes mainita?
Uusi kaapinrunko oireilee samalla tavalla lähes yhtä
nopeasti. Työnallukalla alkaa elohiiri posken ja silmäkulman kohdalla nykimään
pahemman kerran. Elohiirtäkin vituttaa niin paljon, että Työnalle voi kuulla
melkein senkin jo kiroilevan. Työnalle kirjoittaa tulikiven katkuisen
sähköpostin suoraan valmistajalle. Ruotsalaiselta valmistajalta (vai onkohan se
vaan se joka tilaa konteittain niitä aasiasta) soittaa suomenkielinen
asiakaspalvelija seuraavana päivänä. Pahoittelee ja ihmettelee edelleen.
Päädymme ratkaisuun, että Työnalle saa valita minkä tahansa altaan ja kaapin
tuotemerkin alta. Työnalle tilaa 10cm syvemmän kaapin ja kuvittelee, että
kylpyhuone on itsestään suurentunut tämän prosessin aikana. Hieno se kyllä on, mutta
sen saapuessa on vain todettava, ettei se mahdu. Elämä on ihanaa!
Työnalle päätyy myymään tuotteen tori.fi:ssä hyvään hintaan.
Iskee syksy ja uupumus. Työnalle päättää pitää vanhan kaapin seinällä ja
miettii asiaa sitten kun kaappi ei enää kestä katsetta.
Se hetki koitti viikko sitten. Työnallukan puoliso huutaa
kylpyhuoneesta ”tässä kylpyhuoneen kaapissa kasvaa jo hometta noissa raoissa”
Elämä on ihanaa!
Palaan samalla tässä ensimmäiseen persoonaan. Olin miettinyt
jo pitkään, että minulta löytyy allas, hana, laatikoston liukumekanismi sekä
paska runko, mutta siitä saan mitat. Viime viikonloppuna hurautin sitten
rautakauppaan ja ostin kaksi 18x300x2000mm liimapuulevyä hintaan 43e.
Isäukon kanssa sahailtiin (isäukolla on pöytäsirkkeli) osa
kerrallaan identtisen osat ja kokosin niitä sahausjärjestyksessä.
Ei kiroilua, pieni kankkunen (kaverin 40v juhlat takana)
aurinko paistoi ja laatikosto valmistui muutamassa tunnissa.
Hioin kaapin vielä kotona ja ostin puuvahaa sävyllä ”konjakki”
ja sudin kaapin lähes mustaksi. Eilen ruuvasin kaapin kiinni se oli siinä.
Voisin sanoa, ettei ihan heti edes erota, että on itse tehty. Puuvaha hylkii
vettä ja täyspuu ei ihan heti roiskeista hetkahda. Jos hetkahtaa, niin poltan
koko paskan pihalla ja elän lopun elämääni ilman käsienpesuallasta ja pesuallaskaappia
kylpyhuoneessa. Elämä on ihanaa!
