KIVA PÄIVÄ

 Olipas mukava päivä eilen N:n kanssa. Käppäilimme suoraa päätä Fazerin Samppanjabaariin Stockmannilla ja puhua pälpätimme kaiken aikaa, paitsi nauttiessamme ihanasta katkarapuvoileivästä. Juomana N:llä lonkeroa ja minä join samppanjaa, koska Samppanjabaarissa olimme. Jopa jälkiruokani 8th floor Bellini  sisälsi tuota jaloa juomaa. Koko juttuun meni meillä neljättä tuntia ja siinä ajassa ehdimme puhua vain murto-osan aikomastamme. Tapaamme pian uudelleen. Puitua tuli nyt kuitenkin itsenäisyyspäivän linnan pippaloiden asut, Janne Saarikiven kirja, muutama koulukaveri ja lesken elämämme.

Tänään menen ruokaostoksille. Toivon jo joululaatikoiden tulleen Cittariin. Ja jos, niin tulee sekin puoli hoidettua. Ostoslista on pitkä ja se tietää kovaa raahaamista. Kampaajani tarjosi niin hyvää glögiä, että pyysin reseptin. Sain sen. Teenkö itse? Katsotaan. Joulua olen jo rakennellut kotiin. Partsilla joulupuu valoineen ja parissa ikkunassakin jo roikkuu joulu. Vielä on kiivettävä tikkaiden nokkaan ja sen puuhan jälkeen kaivan pienemmän kuusen kaapista ja alkaa sen koristelu. Ovikranssikin odottaa paikalleen asettelua.

Saarikiven kirja kertoo muuten, että Kyproksen valtio on saanut nimensä kuparista, jota on muinoin kaivettu saaren kallioista. Enpä ole tuota(kaan) tiennyt. Herttinen kuinka viisas Janne Saarikivi on. Olen suorastaan murheen murtama, kun nyt lukemisen kohteena oleva Suomen kieli ja mieli päättyy ja se tapahtuu aika pian.

Nukuin viime yön omaksi hämmästyksekseni erittäin hyvin heräämättä kertaakaan. Siksi olen nyt pirteä ja alan valmistautua ihmisten ilmoille menemiseen. Se on aina oma hommansa. Panenko päähän lierit vai baskerin?