Ah, ihana Reposaari! Ihana meri ja aurinko ja tuuli ja puutalot ja herkut ja kalliot ja sanoinko jo meri..! Oltiin viime vuonna Reposaaressa asuntoautolla ja ihastuttiin, nyt oltiin siellä pari yötä suloisessa pienessä punaisessa vuokramökissä. Mökin ovesta kymmenen metrin päässä pauhasi mahtava aava meri ja tuuli kohisi seinissä ja taivutti pensaita.
Meri, se on niin mykistävä. Tuntuu että olemme kaikki aina sen lumoissa. Tytöt leikkivät kallioiden lätäköissä ja rannalla, antoivat aaltojen kastella vaikka vesi oli kylmää. Minä tuijotin aaltoja - ne olivat jättimäisiä - ja horisonttia. Olen varmaan kertonut sen ennenkin mutta rakastan avoimia paikkoja, sellaisia missä näkee kauas. Merten rantoja, peltomaisemia, pohjoisen aroja ja tuntureita. Niissä on jotain rauhoittavaa ja silti samalla jotain voimakasta, pakahduttavaa.
***
Oh, the lovely Reposaari! Lovely sea and sun and wind and the wooden houses and treats and rocks and did I already say sea..! We visited Reposaari last year with our camper van and fell in love, now we stayed there in a cute little red cabin for two nights. Roaring open sea ten meters from the cabin door and wind rushing in the walls and bending all the bushes.
Sea, it's so spectacular. I feel that we're all always enthralled to it. The girls were playing in the little ponds on rocks and on the beach, let the waves wet them even though the water was cold. I stared at the waves - they were huge - and the horizon. I must have said it before but I just love open places, where you can see far. Sea shores, fields, northern marshy places and fells. They're somehow soothing and still, at the same time, something powerful, bursting.
