Mistä SoMe-palvelu raivaajasiivoajalle?

Raivaus- ja siivousintoni on kadonnyt tyystin. Koti huutaa apua, mutta minä lähden huutoja pakoon lenkille. Tiuhaan olen pohtinut mistä löytäisin sen uuden kipinän paikkojen penkomiselle ja siistimiselle.

Sen verran olen itseäni analysoinut, että tiedän mikä minua motivoi:

a) paniikkitunne ennen deadlinea

b) työlistat (niitä on niin ihana laatia)

c) check-listat tehdyistä töistä, yhteisöllisyys ja tehtävien jakaminen muiden kanssa

d) muiden innostava ja kannustava esimerkki

Viime vuonna nämä asiat innostivat minut urheilemaan.

a) Ilmoittauduin firman soutujoukkueeseen kiertämään kirkkoveneellä Partalansaaren (60km) heinäkuun alussa. Ekat treenit olivat toukokuun alussa, jolloin tajusin olevani räkäkunnossa. -> pelottava paniikkitunne ennen deadlinea.

b) Tein kunnonkohotustreenisuunnitelman paperille -> työlistat

c) Kirjauduin heiaheia.com -palveluun ja kirjasin sinne toteutuneet treenit. Tosi koukuttavaa. Liian monta tyhjää päivää peräkkäin käytännössä pakotti tekemään jotain, että sai palkitsevan merkinnän. Myönnän, aluksi vähän huijasin, merkkasin jokaisen marjaretkenkin palveluun, vaikka viime vuoden mustikkasato oli niin komea, että riitti kun kykki paikallaan. -> check-listat

d) Huomasin, että muutama heiaheiakaveri, jotka olivat mielestäni superkiireisiä, ehtivät kaikista lasten harrastekuljettamisista huolimatta treenata 6-7 kertaa viikossa. Tämä oli silmät avaava havainto -> muiden motivova esimerkki.

Miten tämän saman saisi sovellettua raivaamiseen ja siivoamiseen?

Paniikki deadline on jo olemassa: Saksalainen ystäväpariskunta tulee meille lomalle elokuussa. Pariskunnan mies on pölyallerginen ja "rouva" posiiivinen "kotityökone". 

Työlistoissa olen mestari. En niiden toteuttamisessa. Narahdan aina samaan virheeseen, kirjaan epärealistisia listoja. Haasteeni on priorisoida asiat - tehdä tehokas treenisuunnitelma, jossa tavoite on kirkkaana mielessä ja muistetaan myös lepo ja palautuminen.

Sitten tulee vaikea paikka. Missä näitä cheklistoja voisi jakaa helposti muille, niin että muutkin raportoisivat omia suorituksiaan? Muiden suoritusten seuraaminen on ihan oleellinen osa tätä, jotta voisi inspiroitua muiden esimerkistä. 

Ammattiraivari raivaa taloa

Ammattilaisraivari, Professional Organizer, Maria Laitinen teki meille eilen Tupatarkastuksen. Kun raivari tarkastaa tupaa, silloin ei ihastella sisustusta eikä kauhistella halkeilleita kaakeleita. Tupatarkastuksessa etsitään ratkaisuja sille, miten kotiin kertynyt tavara saadaan järjestykseen ja roju pois nurkista.

Parasta oli se, että Maria ei kauhistellut mitään. Ei täpötäyttä verstasta tai sikin sokin olevia vinttejä. Ei katastrofihuonetta. Ei sitäkään, että meillä tököttää erään kauniin peiliovikaapin edessä sähköpiano. Joulupukki toi sen viime vuonna. Sijoituspaikka on kyllä keksitty, mutta kun sinne paikkaan pitäisi ensin raivata tilaa. (Ja jos ihan rehellinen olen, täytyy myöntää että koko kapistus on jo ehtinyt hajota. Lastenjuhlissa koskettimille kaatui limpparia, ja sehän oli  sähköpianolle kuolemaksi.)

Ehkä lohduttaakseen minua, Maria kertoi joskus nähneensä pahempaakin. Yllättävää oli kuulla, että  hänen palveluitaan hyödyntävät myöskin tosi tiptop-ihmiset, joita vain sattuu ahdistamaan liian täyteen ahdetut kaapit.

Kävimme taloni läpi ja sain muutamia täsmävinkkejä.  Esimerkiksi minun kannattaisi vaihtaa printteri langattomaan versioon. Ei tarvitsisi katsella tuota kaunistusta enää olohuoneen nurkassa. Se kun  ei  mikään varsinainen  tunnelman luoja ole.

Jäin vielä pohtimaan, tilaisinko Marialta kokonaisen raivausprojektin. Olisinko valmis maksamaan siitä, että raivattaisiin yhdessä joku nurkka talostamme kuntoon.  Vai olenko sittenkin luuseri, jos en selviydy tästä hommasta omin voimin?

Olen lukenut asiaa käsittelevää kirjallisuutta jokusen tuhatta sivua. Minulla on melko hyvä käsitys aihealuetta koskettavista teorioista, näkökulmista ja lähestymisvinkkeleistä.  Tietoa siis on, käytännön toteutus on hakusessa. Kehtaanko  ulkoistaa näin yksinkertaisen asian?

Toisaalta.

Kaikki tietävät miten laihdutetaan: syödään vähemmän, liikutaan enemmän.  Silti tuhannet ja tuhannet ihmiset maksavat painonvartijoille viikkopunnituksesta ja tsemppauksesta. (Minäkin olen joskus näin tehnyt)

Jokainen tietää miten viikkosiivous tehdään, minäkin. Imuroidaan ja pyyhitään lattiat, pestään vessat, kylppäri ja keittiö. Tiedän tämän. Osaan tämän. Minulla on ihan nykyaikaiset työvälineetkin. Silti olen ulkoistanut tämän helpon nakin. Enkä enää edes osaa hävetä asiaa.

Aika moni tietää miten fyysistä kuntoa kohotetaan. Jokainen osaa etsiä ja soveltaa netistä löytyviä maratonharjoittelu- ja lihaskuntotreeniohjelmia. Silti jatkuvasti kasvava määrä ihmisiä palkkaa itselleen personal trainerin. (Kaverini teki niin, ja minäkin himoitsen omaa PT:tä)

Siis miksi minä en voisi ostaa kodinraivauspalvelua? Mikä tässä ajattelussa mättää?

ps. Tervetuloa lukijaksi redshift

Tarvitaan neljä neliötä lisätilaa

Tarvitsin erittäin urgentisti neljä lisäneliötä. Miehen lapsuudenkaveri soitti iloisen uutisen: tulee kolmen poikalapsen kanssa etelään viettämään syyslomaa. Yöpyvät meillä.

Kahden petipaikka on helppo nakki. Pikkuruisessa vierashuoneessa on levitettävä sänky. Sängyn päällä lojuu "vain" kahden patikkaviikkoreissun reput ja vermeet purkamatta (lue: puolivalmiiksi pakattuina seuraavaa retkeä varten). Ne on helppo siirtää äkisti piiloon – vaikkapa vinttiin.

Vielä tarvitaan kahdelle patjalle paikka. Kinkkisempi juttu. Alakerran oleskelutilat ovat yhtä avonaista tilaa. Olisi mukava suoda vieraille suljettavan oven suoma rauha.

No mutta, onhan meillä katastrofihuone! Se, josta piti tulla työhuone/vierashuone/musahuone ja ties mitä ihanaa. Mutta siitä onkin ajansaatossa tullut kaatopaikka.

Täältä se tila on kuitenkin raivattava. Raju siivousmyrsky kävi alueen läpi:

- Omistajilleen rakkaat fillarit saivat lopullisen häädön autotalliin – sorry guys.

- Autojääkaappi samoin. Sitä tarvitaan useimmiten vain heinäkuussa.

- Moto cross –kamat pestiin ja vietiin säilöön. Pohdin samalla, että milloinhan nämäkin sais myydä pois?

- Lätkäkamat (häh mitä? miksi ne ovat olleet täällä yli koko kesän ?) saivat myös häädön autotalliin odottamaan lumia.

Noh, tulihan niitä  lisäneliöitä. Melko edullisesti tällä kertaa. Ja vähän enemmän kuin oikeastaan tarvitsinkaan.

Ihanaa kun pääsi imuroimaan ja pesemään tämänkin huoneen lattiat.

Joskohan sitä sais joskus tähänkin huoneeseen kevyen  pintaremontin tehtyä ….

ps. Tervetuloa lukijoiksi Rva Kepponen, Heidi, Mannukka ja Hanna-Maarit!

8-vuotiaan vaatekaappi ruotuun myös

Innostuin 10-vuotiaan vaatekaapin ojentelusta niin, että kävin myös nuorimmaisen vaatekaapin kimppuun.

Tämä kaappi on haastavasti pitkä ja kapea. Hieman yli 130-senttinen poika ei yllä kaikille hyllyille.

Heivasin siis y harvoin tarvittavat siistimmät vaatteet lähyllyille. Käsien tasolle jätin ne, joita pengotaan suurimmalla tunteella: hupparit, verkkarilököpöksyt (arrg!! vihaan niitä) ja t-paidat.

Merkkasin tämänkin kaapin maalarinteippikyltein.

Ihan sama vaikka  rivit ja pinot eivät  olekaan suorassa. Jos poika oppisi itse tyhjentämään oman puhtaiden-ja-viikattujen-vaatteiden -pyykkikorinsa kaappiin, vaikka ihan vinonkin, olisin toistaiseksi ja melko pitkään tyytyväinen.

Jotain tolkkua pojan vaatekaappiin

Olen tuskastellut jo aiemminkin täällä jatkuvaa pyykkäämistä.

Meillä on ollut jo pitkään käytössä pyykkien omakorisysteemi. Viikkaan jokaisen vaatteet valmiiksi omaan koriin. Kauniisti kaappivalmiiksi. Oletan, että jokainen hoitaa vaatteensa siitä eteenpäin.

8-vuotias on ilmaissut napakan vastalauseensa: Mä olen vielä lapsi!
Kun, en hyväksy tuota, seuraava veto on: Mä en osaa, en yletä ylemmille hyllyille!
No joo, ehkä vielä autan kuopusta.

43-vuotias ei vastustele. Nolona myöntää, että kyllä hänen ne sinne kaappiin pitäisi itsekin saada. Vaan ei saa. Odottelen aina 3-4 viikkoa, tai kuukauuta, ja lopulta raivopäänä survon viikatut vaatteet 43-vuotiaan kaappeihin. Etsin tyhjiä koloja ja tilkitsen ne sukilla, paidoilla ja kalsareilla.

10-vuotiaassa on toivoni.
Vaatekaappi näytti tältä:

Lattialla on useita "omia pyykkikoreja" ja -kasseja täynnä viikattuja vaatteita odottamassa kaappiin pääsyä. Niitä on niin paljon, ettei kaapin oviakaan saa enää auki.

Kokeilin soveltaa työssä oppimaani poikaani.

1) Suunnittele hyvin, 2) ohjeista selkeästi ja 3) aseta konkreettinen tavoite.

Vaatekaapin kohdalla se meni näin:

Suunnittelu: Suunnittelin toimivan järjestyksen kaappiin. Merkkasin maalarinteipillä mille hyllylle kuuluvat kalsarit, sukat, vyöt, lyhythihaiset t-paidat, pitkähihaiset t-paidat, colleget ja hupparit, fleecet ja neuleet, farkut ja suorat housut, ulkoiluhousut, sortsit jne.
Ohjeistus: Autoin ensimmäisellä kerralla täyttämään kaapin. Näytin kädestä pitäen mitä millekin hyllylle kuuluu. Ja miten pinot saa näyttämään siisteiltä (viikkauksen taitepuoli eteenpäin, repaleet kaapin seinää kohden).
Tavoite: Lopulta siistitty kaappi itsessään oli konkreettinen tavoite jatkoa varten.

Nyt kaappi näyttää tältä ja 10-vuotias totesi tyytyväisenä:

Äiti, tästä lähtien mä pidän tän ite kunnossa!

ps. 50-luvulla tähän kaappiin mahtuivat kahden pojan kaikki vaatteet. Yksikään hylly ei silloin kuulemma ollut täynnä. Nyt tänne mahtuu hädin tuskin yhden pojan rievut. Vaikka siirsin kiertoon 3 housut ja 3 hupparia. Ja vielä on narulla pyykkiä kuivumassa…

ps2. Tervetuloa lukijaksi HeidiM, Mirka, vaarihiiri, Dahlia, Annamarika ja Santtu!

Parittomat sukat

Empiiristen tutkimusteni mukaan lapsiperheitä vitsaa sukkia syövät pesukoneet. Niin meilläkin.

Kerään parittomat sukat yhteen nurkkaan  ja silloin tällöin pengon ne läpi tarkalla syynillä. (Tähän nurkkaan näyttää kerääntyvän kaikenlaista muutakin.)

Tällä kertaa kannatti penkoa. Perheen vaatekaappien sisältö kasvio juuri 22 "uudella" sukkaparilla ja kahdella hanskaparilla. Ei tarvitsekaan ihan vielä mennä sukkakauppaan.

Parinsa löytäneiden sukkien lisäksi kasassa on edelleen 45 orpoa sukkalasta ja 3 paritonta hanskaa.

Osa näistä sukista on odottanut kaveriaan niin pitkään, että luovutan. Muutaman orvon suhteen toivo vielä elää (kuten älyhyvät juoksusukat – niiden right-sukka on tässä, mutta left-sukka on jossain kotimme monista salaisista nurkista.)


Vien näistä nyt suurimman osan energiajätekeräykseen. (Tarkistaessani YTV:n sivuilta kuuluvatko vaatteet energiajätteeseen törmäsin myös infoon lumpun keräyksestä: Uudenmaan Martat keräävät lumppua. Muutaman sukan takia ei nyt kuitenkaan kannata lähteä ajelemaan ylimääräistä kaupunkikierrosta.)

Nyt kokeilen uutta metodia sukkaparien helpompaan löytymiseen. Tein tällaisen virityksen pesuhuoneen kaapin oveen. Parittomat sukat voi nyt nostaa suoraan kuivaustelineeltä tänne odottamaan kaverin ilmantumista pesukoneen kidasta. Idean sukkanaruun sain Niskalenkki arjesta -blogista. Harmi etteivät Hanhi ja Hirvi enää näytä päivittävän blogiaan.

Yritän nykyisin ostaa MP:n sukkia. Niissä on varren resorin sisäpuolelle merkattu sukan koko. Erityisesti mustissa sukissa tämä on tosi kätevää.

Siskoni vinkistä nykyään myös pesen sukat pareittain (ja yritän opettaa perhettäni tuomaan sukat pareina pyykkiin). Käännän parit varsistaan yhteen ennen koneeseen laittoa.

Kaikista näistä varotoimenpiteistä huolimatta meillä on aina läjäpäin orpoja sukkaraasuja.

Kauniilla koreilla järjestystä?

Auttaisivatko kauniit säilytysastiat, korit ja rasiat järjestyksen pitämisessä? (Tai sen aikaansaamisessa?)

Näin olen uskonut ja tullut monen monituista kertaa ostosreissulta pyörän tarakka tai auton perä koreja pullollaan. Aina silloin tällöin muutama kori on päätynyt suoraan käyttöön.

No jaa, ei ehkä ihan loppuunmietitty ratkaisu tämäkään :-)

Useimmiten korit tms. päätyvät ensin perheen viralliseen roinahuoneeseen odottamaan tarkemmin harkittua sijoituspaikkaa ja järjestelyinspistä .

Lopullista sijoituspaikkaa ei ihan heti (lue: kolmen kuukauden sisään) löytynyt kaikille näille koreille, jolloin perheen nelijalkainen teinipoika totesi, että nyt ovat sotkuholistin korit pölyttyneet liian kauan huoneen nurkassa. Niille oli selvästikin teinin mielestä paljon parempaakin käyttöä.

Tämä järjestelyasia vaatii selvästikin hieman parempaa perehtymistä ja jämäkämpää otetta sotkuholistilta.