Kirjan nimi: Khao Lakin Sydämet
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 237
Painovuosi: 3013
Arvosana: 4/5
Khao Lakin Sydämet on ehkä tähän asti parhain nuortenkirjallisuuden teos, jonka olen lukenut. Koskettavat kuvaukset päähenkilön menneestä, tsunamista ja sen jälkipuinnista onnistuu saamaan lukijan koukkuun.
Emma asetti nallen Kasperin nimen alle. Pehmolelu ei pysynyt pystyssä, vaan kellahti kerran toisensa jälkeen nurin. Lopuksi Emma antoi sen olla.
Vielä kaksi sydäntä. Mummi ja ukki.
- Hyvästi, äiti, hyvästi isä ja Kasper. Hyvästi ukki ja mummi. Minä rakastan teitä aina, Emma lausui hiljaa.
Thaimaa, Khao Laki, vuonna 2004. Emma menettää perheensä, äidin, isän, pikkuveljen sekä mummin ja ukin, tsunamissa tapaninpäivänä. Emma selviää paikallisen miehen avulla, joka nostaa tämän vedestä korkealle puuhun.
Vuosia myöhemmin Emma palaa Khao Lakiin isoäitinsä kanssa, etsiäkseen Emman pelastajan ja kiittääkseen tätä. Enää ei näy jälkiä tsunamista, muuta kuin museo ja puu, jotka muistavat menehtyneitä. Matka pitää myös sisällään uusia tuttavuuksia, vanhoja kipeitä muistoja ja perheen muistelemisen.
En osannut odottaa lukukokemusta näin hyväksi, sillä mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän nuorten kirjat kiinnostavat. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei väliä kuinka vanha olet , lue Khao Lakin Sydämet. Toki kirja pitää sisällään tavallista teinikiukuttelua ja maailma on epäreilu asennetta, mutta hyvin hyvin vähän, ja taisi sekin olla enimmäkseen kirjan erään sivuhenkilön osalta.
