Syksyn touhua ja rallattelua

Kesä meni helteineen viimeinkin ohi ja syksy saapui. Kaikkine työkiireine on tässä onneksi ehtinyt jotain muutakin tekemään. 

Syksyllä tehtiin pikkureissu pohjoiseen, kun Mari kutsui mökkeilemään pariksi päiväksi. Viikko ennen reissua iskenyt megaflunssa meinasi vesittää koko reissun, mutta lähdettiin kuitenkin. Pidemmät patikoinnit jäi väliin, mutta pienempiä lenkkejä kun käveltiin rauhakseen niin henki kulki. 

Perjantai-iltana hypättiin Tikkurilasta yöjunaan ja se oli varsinainen kokemus, mulle. Matka Ouluun kesti 8 tuntia ja koirathan sen nukkui nätisti. Itse heräsin suhahduksiin, kolahduksiin ja hytin ohi kulkeviin matkustajiin. Onneksi tosiaan oli makuuhytti, en olisi nukkunut sitäkään vähää mitä nyt tuli nukuttua. Pakko kuitenkin kehua tuota yöjunamatkustamista koirien kanssa, todella vaivatonta, kun vaan itse osaa nukkua. 

Mari oli Oulun asemalla vastassa ja siitä sitten ajeltiin mökille. Ensimmäisenä päivänä kevyiden päikkäreiden jälkeen käytiin tutustumassa Syötteeseen. Sunnuntaina käytiin valloittamassa Riisitunturi ja maanantai talsittiin ihan vaan mökin läheisyydessä. Tiistaina ajeltiin jo kotiin, ihana miniloma takana. Täytyy sanoa että Nessie yllätti kaikkein eniten tuona aikana, pieni riiviö käyttäytyi niin hienosti ja tottelevaisesti että en vieläkään uskoisi. Okei, kyllä se varasti Marin leivän kädestä mutta noin muuten ei mitään ihmeellisyyksiä ollut. Sinna on kokenut reissukoira, Nessiestä tulee kovaa vauhtia samanlainen :)

Paluu arkeen otettiin sitten rytinällä, Nessie on käynyt Oilin kursseilla ja Sinnan kanssa aloitettiin rally-tokon avoimessa luokassa kisaaminen. Nessien kehitys on ollut huimaa ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä että voisi siirtyä jo seuraavalle kurssitasolle, alkaa tuntua hommat helpoilta (vaikka parasta tuossa ryhmässä onkin se häiriön määrä, mitä ei muualta saa).

Sinna sai rally-tokon RTK2-tunnuksen kolmella kokeella:

6.10.   Kouvola 94p.
13.10. Porvoo 94p.
3.11.   Lahti 86p.

Suurimpina virheinä meillä on Sinnan napsiminen, joka johtuu ihan vain siitä että sillä on niin ssssairaaan hauskaa. Ja koska meidän koehistoria on jännittämisestä johtuen surkea, en millään haluaisi puuttua noihin, mutta kai se on pakko. Lahden kokeessa lähti myös -10p siitä että en huomannut yhden istumisen olevan niin hidas. Noin muuten olen vihdoinkin saanut taottua päähän kylttien liikkeet. Tosin nyt viime kokeessa yksi kyltti oli vielä epävarma, mutta se selvisi tuomarilta :D

Tähän asti rallattelu oli meillä Sinnan kanssa tavoitteena. Mutta koska tokoura alkaa olemaan jo haudattu, niin ilmoittautuduttiin sitten rally-tokokurssille ja lähdetään sitä voittajaluokkaa treenaamaan. Sinnalla on niin hauskaa treenatessa, että eläkkeelle ei vielä täysin jouda :)

Lomatouhut

Voi tätä hellettä! Kiva niille jotka nauttii, mutta meillä ei nautita. Varsinkin kun loma loppui ja paluu töihin koitti. Ei sillä, että mä missään rannalla makaisin tän työpäivän ajan, mutta kotona olisi vähän viileämpää 😁

Meillä lomasuunnitelmat peruuntui peruuntumistaan. Ensin peruuntui se Gränna, sitten suunnittelin jo päivän reissua Ähtäriin, niin se peruuntui sitten myös. Olin jo hetken ihmetellyt Sinnan jähmeyttä ja epäilin jo selän olevan jumissa. Syylliseksi paljastui p4-hammas, josta oli lohjennut mojova siivu pois. Ei muuta kun hampaan poistoon. Varasin ajan Kalliolan eläinklinikalle, joka taas muistutti miksi siellä kannattaa käydä. Oli huoleton olo jättää Sinna sinne kun tietää että omistajan huolia on kuunneltu ja tietää että nyt on varmoissa käsissä. Viime kesänä Sinnalta poistettiin p4-hammas oikealta puolelta ja nyt oli sitten toisen puolen vuoro. Sinna heräsi silloin nukutuksesta tosi hitaasti, joten hieman jännitti miten nyt käy. Hyvin meni, Sinna oli herännyt pirteästi ja oli reippaana kotiin lähtöön. Kotona sitten nukuttiin loppuilta ja yö itkettiin krapulaa pois - onneksi mä olin lomalla.

Kun Sinnaa ottaa jokin päähän niin sen huomaa

Siinä vaiheessa kun Sinna oli operaatiostaan toipunut, niin ongelmia iski Nessielle. Se kehitti ihmeellisen rakkulamaisen patin oikean etutassun sisimmän anturan viereen. Lenkkeily soralla ja hiekalla oli hankalaa, joten pysyttiin asfaltilla. Nopeasti se meni jo parempaan suuntaan ja uskallettiin Imatralle pienelle lomareissulle. Siellä piti viihtyä muutama tunti ennen kun hotellihuoneen sai ja eikös sinä aikana se patti revennyt auki. Johonkin katuritilään Nessie astui ja siinä repesi... onneksi silloin helteet piti taukoa, vieteltiin viimeinen tunti autossa. 

Nopeasti se siitä onneksi taas parani ja kun perjantaina käytiin rokotuksilla niin siinä ei ollut enää edes rupea. Näytettiin kuitenkin eläinlääkärille ja laitettiin seurantaan. Patti siinä edelleen on, mutta ei aiheuta ongelmia. Vaaka sen sijaan näytti ongelmia, Sinna oli lihonut 600g kahdessa viikossa. Piti laittaa pehmeälle ruualle, niin olen antanut sitten vähän turhankin isoja annoksia. Olinkin jo katsellut että Sinnan kesämalli on enemminkin pötkö kuin sportti 😂 Siinä missä Sinna oli paksuli, niin Nessie onkin hoikka. Ehkä vähän liiankin. Ehkä se taas kun alkaa antamaan treeninameja normiruuan päälle... Eilen kaivettiinkin tokokamppeet naftaliinistä ja muistuteltiin vähän liikkeitä. Tunnaria aloitettiin ritilällä, saa nähdä miten käy.

Ei kiire minnekkään

Kun on kaksi samanrotuista koiraa, niin sitä helposti olettaa että koulutus sujuu samallalailla. Ihan täysin absurdia, mutta silti sitä ajattelee niin. Tyhmä pieni (ISO) ajatus. Varsinkin kun on kaksi niin erilaista koiraa, niin ne ei vaan mene samalla lailla. Siinä missä Sinnalla on jotkut asiat saanut ihan puoli-ilmaiseksi, niin Nessien kanssa niihin saa nähdä vaivaa. Mutta sitten ne myös Nessiellä säilyy vahvoina, toivottavasti kokoajan. 

Sitten vielä kun vertailee mitä muut samanikäiset koirat jo osaa, niin siitähän sitä voi kriisin saada. Vaikka mä olen todennutkin että meillä ei Nessien kanssa ole kiire minnekkään, niin joku pieni peikko siellä päänupissa mollaa saamattomuutta, että olisi sitä voinut opettaa jo ton ja tän. Tyhmää, idioottimaista. 

Nessie kauhukakarainen, ole vielä kakara pitkään. Tarkastin koiranetistä, niin Sinna on aloittanut kisauransa kaksivuotiaana. Jälkikäteen ajateltuna sekin oli liian aikaisin. Nessien kanssa ei ole mikään kiire. 

Nämä mielessä eilen Oilin yksärillä. Viimeinen kurssikerta oli viime torstaina ja nyt otettiin Marin kanssa vielä yksäri päälle. Viimeisetkin ohjeet kesätreeneille :) Katsottiin Nessien seuraamista ja muutenkin sitä yleisilmettä. Ne pienet peikot mitkä mun päässä hyöri, saatiin ajettua pois. Mulla on ollut semmoinen olo, että pitäisi ilman namia mennä jo pidempääkin pätkää seuruuta, niin ei tarvitse. Ennemminkin nyt pitää vielä vahvistaa sitä oikeaa paikkaa, Nessie menee vähän väljäksi. Ei liian, mutta mun kriteereihin sen verran että korjata pitää. Siitä namista kyllä ehtii eroon päästä, nyt pitää saada vaan oikea paikka vahvaksi. Ja kyllä, koira tekee hyvällä asenteella.

Katsottiin myös sitä yleisilmettä ja sitä, miten mun tulisi käyttäytyä treeneissä. Siinä missä Sinnan kanssa sitä kontaktia muhun sai ilmaiseksi, niin Nessien kanssa joutuu työstämään. Toisaalta olen myös sitä mieltä että Sinnan kanssa yhteistyötä paransi myös pentuagilityleikit. Temppuleikkejä saatiinkin Nessien kanssa kotiläksyksi, pitää tehdä kaikenmaailman kieppejä ja muita hullutuksia, ettei juurruta vaan tokoon. Vaihtelua elämään :)

Temppuleikit pitäisi muistaa Sinnankin kanssa. Sinna on muutenkin ollut nyt vähän paitsiossa, paha siitepölyaika sai niin voimakkaan kutinan aikaiseksi että kortisonikuuri oli haettava. Annoin täyden treenirauhan, kun ajattelin että kutinassa ei ole kiva keskittyä. Viikon Sinna malttoikin olla, sitten tunki jo väkisin treeneihin mukaan. Hassu sipuli, se niin rakastaa tekemistä. 

Kohta alkaa kesäloma ja jotain aktiviteettiä pitäisi keksiä. Alunperin suunnitelmissa oli lähteä Grännaan staffitapahtumaan, mutta sinne lähdön jouduimme perumaan. Jotain kivaa kuitenkin keksitään, saa nähdä mitä.

Lomailua

Se olisi sitten lomat lusittu. Kolme viikkoa osaa mennä sitten nopeasti! Tuli taas tehtyä ja nähtyä kaikenlaista. Loman aloitus oli varsin mukava, kun lähdettiin Peten työreissulle mukaan Savonlinnan seutuville. Majoitus oli Kerimäellä hotelli Herttuassa, mikä varsinkin koiran kanssa reissatessa oli varsin mukava paikka. Kuntopolkuja löytyi ja niissähän me saatiin päivät hyvin kulumaan. 

Kerimäen hotelli sijaitsi kannaksella, joka oli osana Suomen puolustuslinjaa . Tätä linjaa kutsuttiin Salpalinjaksi tai Salpa-asemaksi. Hotelli sijaitsi niemessä, missä varauduttiin ottamaan vihollinen vastaan nimen molemmin puolin. Siellä olikin paljon taisteluhautoja, asepesäkkeitä sekä korsu.

Perjantaina kun oli kotiinlähdön aika, niin meidän piti koettaa Sinnan kanssa saada aika kulumaan hotellin luovutuksesta siihen kun Pete pääsee töistä. Oli lämmin päivä, joten ihan en voinut vaan jättää Sinnaa autoon ja mennä vaikka kaupoille (tosin me oltiin niin pienillä paikkakunnilla, että siellä mitään suurempia shoppailupaikkoja edes ollut). Käytiin sitten tutustumassa Luston metsämuseoon ja ympäröiviin harjumaisemiin. Illalla sitten yhdeksän aikaan kotiin ja aamulla taas sitten yhdeksän aikaan kohti Aulankoa - me kun oltiin varattu lomanaloitusreissu sinne jo ennen kun oli tiedossa koko Savonlinnan reissu. No, tulihan sitä elettyä hotellielämää viikon verran (ja kyllä, hotelliaamiaiseen voi kyllästyä!).

Aulanko on kyllä meidän lempipaikka. Jo kolmas kerta kun sinne mennään, siellä on niin kivaa koiran kanssa. Koirahuoneet on maantasalla ja oma pieni terassikin löytyy. Siinä missä Kerimäellä urheiltiin hiki hatussa, niin Aulangolla keskityttiin rentoutumaan. Siinä viereisellä ratsastuskoululla oli sopivasti vikellyksen SM-kisat, niin niitähän me sitten mentiin katsomaan. Sinnakin pääsi hevosia katsomaan, eipä tuo ollut moksiskaan.

Mustikoita olisi riittänyt

Sinna on helppo reissukoira. Ei paljoa stressaa hotellielämä

Kaiken hotellielämän jälkeen oli kyllä kiva olla kotona. Viimeiset kaksi viikkoa me vaan nautittiin kotimaisemista ja jahdattiin pokemoneja. Luulen että loman loppuessa Sinna alkoi olemaan jo niin väsynyt kaikesta aktiviteetista, että nauttii nyt siitä kun jouduin itse tulemaan töihin.

Luston museon pihalta

Luston harjumaisemat. Hieman oli pettymys, mutta luulen että odotin ehkä enemmän. Itse kun asun harjuisessa ja järvisessä paikassa, niin tässä ei ollut mitään uutta :)

Lomasta huolimatta me treenattiin. Tunnaria ollaan tehty ties missä. Yllättäen tehtiin ihan huipputreenit Kerimäellä hotellin pihassa. Muutenkin ollaan nyt oltu ulkona enemmän, käytiin jopa ulkona tihkusateella treenaamassa. Ja Sinnahan teki kivasti! Mitään makaamisliikkeitä on turha vaatia, mutta ihan kivaa tunnaria ja seuruuta saatiin aikaiseksi. Oilin luona käytiin yksärillä etsimässä se kadonnut ruutu ja hakemassa niitä kriteereitä kapulajuttuihin. Nyt on taas paremmat eväät jatkoon :)

Kaunis Aulanko

Uusi vuosi ja sama vanha tunnari

Niin se uusi vuosi vaihtui taaskin ilman että valvottiin. Jo perinteeksi muodostuneena mentiin viettämään vuodenvaihdetta Hiltonin lentokenttähotelliin. Tällä kertaa syynä ei ollut se, että kotona olisi pelkäävä koira, vaan se, että se on todettu hyväksi ja kivaksi paikaksi, missä on kiva viettää yksi ilta. Kotiympyröistä kun on kiva päästä välillä pois :) Tavallaan olisi ollut ehkä kiva katsoa, miten Sinna reagoi raketteihin. Aiemmin ei ole ollut mitään, mutta mistäs sitä koskaan tietää... Hotellissa kuitenkin Sinna tyytyväisenä nukkui ja ulkoiltiinkin normaalisti illalla. Rakettien pauke kuului kauempaa eikä ne haitannut yhtään. Sääliksi kyllä kävi kun aamulla näin niitä pelkääviä koiria :(

Tällä lailla Sinna aina ilmoittaa haluavansa viereen. Huolimatta siitä että antaa luvan, niin jää tuohon istumaan ja tuijottamaan pitkäksi aikaan. Hyppää sitten kun on saanut pohdiskelunsa pohdittua :D

Näillä pakkasillä tää on meidän normaalitilanne kotona.

Uudenvuodenpäivänä Sinna pääsi leikkimään Myrtin ja Vennin kanssa, samaa jatkettiin sitten seuraavanakin. On niin ilo katsella leikkiviä koiria, Sinnalle kun leikkihetket on niin harvinaisia. Sinnalla on tarkkaan valittu, kapea ystäväpiiri. Itse valitsemansa siis :D

Treenirintama on ollut varsin tunnaripainoitteista. Ollaan nyt keskitytty pelkästään siihen yhden hakemiseen ja iloiseen tuomiseen. Sunnuntaina yritettiin hallilla vähän kokonaista tunnaria ja njääää, ei se oikein onnistunut. Vähän alkoi jo tuntumaan siltä että miten yksi perhanan liike voikin olla niin vaikea...

Tuohon liikkeeseen kuitenkin saatiin eilen huimasti apuja, kun käytiin A-qilityn järjestämässä Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa. Vau mikä kouluttaja, jos olisi ollut mahdollista niin olisin kuunnellut koko päivän! Kerroin meidän ongelmat liikkeen suhteen ja sen jälkeen tehtiin koko juttu kisanomaisena. Ei oikein mennyt niin kuin olisi pitänyt, sillä Sinna jumahti täysin haistelemaan mattoa (!!!) jouduin ihan herättelemään siitä ja lähettämään kapuloille. Eli se normaali intopiukea possu ei nyt näyttänyt siinä alussa pahintaa. Meni kapuloille, haisteli, otti omansa ja kääntyi samantien tulemaan. Tässä kohtaa mun suu loksahti auki ja silmät oli teevadin kokoiset. Missä oli se tuhma possu joka tunnarissa tuhmailee? No se löytyi sitten metrin etenemisen jälkeen. Pysähtyi syömään kapulaa. Kutsuin, eteni vähän ja söi. Toruin, meinasi kääntyä takaisin etsiskelemään. Söi puri. Tuhmaili. Toi kuitenkin lopulta sivulle. Tehtiin sama siten kun teen kotona, eli vein itse. Oli siitä huolimatta tuhma, mutta vasta palautuksessa.

Eli ongelma vaikuttaisi olevan vain yksinkertaisesti siinä, että se kapula on niin ihana. Sinna haluaa pitää sen itsellään. Tehtiin pelkkää yhden noutoa ja siinä Sinna näytti että osaa pitää sitä. Otti maasta ja toi nätisti sivulle. Haki heitettyä lyhyen matkan päästä, sekä pidemmältä nätisti. Haki silloinkin nätisti, kun oli pidempi matka ja namia heitetty. Eli osaa. Sitten käytiin piilottamassa se oma ja lähetettiin hakemaan, siinä vaiheessa se rouske taas alkoi. Eli kriteerit on hukassa. Tässä kohtaa voin myöntää, että en ole pitänyt kriteerejä. En ole uskaltanut komentaa haistelutilanteissa, koska sitten se työntää sitä epävarmuutta haisteluun. Ja juuri tämän asian takia, tuota pureskelemattomuutta ei saa treenata muiden kapuloiden kanssa, vaan nimenomaan yksin piilottelulla.

Vein yhtä tunnaria piiloon ja samantien kun Sinna ottaa suuhunsa niin muistutan vielä että pidä. Mikäli pysähtyy puremaan niin kielto, tunnari pois suusta, pieni puhuttelu, tunnari maahan ja pyydetään tuomaan. Jos tuo nätisti niin kehu mutta ei namia. Tässä jouduttiin vielä tekemään niin että menin vaikka lähetin kauempaa, niin menin itse lähemmäs. Heti noston jälkeen muistutin siitä pitämisestä lähellä ollen, peruuttaen kokoajan kohti lähetyspaikkaa. Muutama toisto ja Sinnan pito parani, piti todella nätisti. Eli nyt tälläistä treeniä, mustavalkoisella kriteerillä. Kapulat on mun omaisuutta ja niitä pitää kohdella nätisti.

Vennikin oli menossa mukana vaikka ei leikkikuvissa näy.

Kun aikaa vielä jäi niin keskusteltiin normaalikapulan noudosta. Sitäkin näytettiin aiemmin ja ei se mitään nättiä ole. Yhtä lailla sekin puoli pitää saada kuntoon. Meillä on vähän ongelmana ollut se, että en saa kahta eri treeniä yhdistettyä. Eli tehdään sitä kauempaa hakemista ja vaihdetaan kapula leluun sekä sitten lähitreeniä, missä haetaan läheltä ja pidetään nätisti. Tässä kohtaa keskusteltiin myös siitä, että vaikka leluun/namiin vaihtaminen kapulan kanssa onkin hyvä juttu, niin mitä se tekee mielentilallisesti. Koira vaihtaa ajatuksensa kapulasta leluun, keskittyy vain leluun. Kokeessa ei sitä lelua ole apuna, joten koiran pitää opetella keskittymään itse tehtävään. Ei siihen leluun. Saatiin neuvoja miten saada liike kokonaisena onnistumaan. Aloitetaan siitä läheltä, sitten pyydetään kantamaan ympärillä, kasvatetaan liikettä pikkuhiljaa. 

Eli hurjasti nyt treenattavaa ja pitkäjänteisyyttä. Tie on pitkä ja varmasti hankala, mutta toivottavasti tulokset ovat hyvät. Pidin Christan opetustyylistä jo katsoessani kun edellinen koira teki ja oli mahtavaa itsekin päästä oppilaaksi. Harmillisesti kova pakkanen aiheutti ongelmia, niin en pystynyt olemaan paikalla kun oman suoritusvuoron ajan. Toivottavasti tälläistä koulutusta tulee lisää semmoisella kelillä, kun meidänkin auto suostuu toimimaan :)

Lapinhulluus

Syksy on kyllä kivaa aikaa, tuntuu siltä kun akut olisi saanut taas ladattua ja jaksaa kaikenlaista. Akkujen lataamisessa auttoi kyllä myös meidän extempore lapin reissu, jonne lähdettiin kun Peten työreissu yllättäen peruuntui. Viisi reissupäivää, joista kaksi autossa istumista ja kolme patikointia. Lyhyt, mutta antoisa. Käytiin Levitunturin huipulla, Pallastunturilla sekä yritettiin nousua Kätkätunturille, joka sitten keskeytyi Sinnan ja kyyn yhteentörmäykseen. Säikähdyksellä selvittiin, mutta hitsi että olikin kiva seuraavana päivänä suunnata kohti kotia.

Meidän koti muutaman päivän ajan.

Mulla oli tietenkin suuria suunnitelmia reissulle. Muuten treeneistä lomaa, mutta tunnarikapulat iskin mukaan, koska niitähän pitäisi treenata. No ei treenattu, koska patikoinnin jälkeinen näkymä oli loppuillan aina tämä:

Ohjaaja tottakai olisi aina jaksanut (juu ei). Mutta tuli taas todettua että Sinna on kyllä niin helppo reissukoira. Okei, välillä oli rasittava kun piti innoissaan höngätä kaikkialle, mutta muuten helppo. Ei tarvinnut miettiä uskaltaako jättää yksinään, siellä nukkui kun syömässä käytiin. (Tälläiset asiat kun ei ollut Miljan kanssa itsestäänselvyyksiä, niin jaksan aina ihmetellä)

Reissusta kotiuduttamme palattiin taas normaaliarkeen. Sunnuntai-iltana tulimme kotiin ja seuraavalle perjantaille oli varattu jo paikka Oilin tokoepiksiin. Kerran käytiin hallilla katsomassa asioita ja muutamat kotisulkeiset. Muuten luotin siihen että Sinna osaa. Ainut pelko oli viretila - se kun oli aivan liian korkealla. Sama kävi vuonna 2011 kun patikoitiin Ylläksellä. Sieltä tullessa Sinnaan oli iskenyt lapinhulluus, joka teki meidän agilitytreeneistä aivan karseita. Sinna lataa akkunsa pohjoisessa vähän liiankin täyteen... 

Epiksissä tämä hulluus ei näkynyt onneksi karseana käytöksenä, mutta energiana muuten kyllä. Tosin, tällä kertaa se energia suuntautui hyvään suuntaan. Tässä liikkeet Oilin kommentein:

Paikalla makaaminen 2 minuuttia - 8
Tupla käsky alas

Seuraaminen - 8,5
Pa: pitää oik. etutassua ylhäällä. Vähän poikittain. Kiva kontakti. Hitailla alkoi edistää. Juoksussa edistää (Mieti rytmi!).

Istuminen ja seisominen seuraamisen yhteydessä - 8,5
Seis voisi olla napakampi, mutta oli vakaa. Ohjaaja ajautuu keskilinjalle. Kiva liike!

Ruutu - 0
Kiva meno ruutuun. Ei tottele maahan käskyä, tulee eteen.

Ohjattu noutaminen - 8
Hyvä fokus alussa. Kiva vauhti. Puree lopussa.

Tunnistusnouto - 5
Otti oman, pudotti, toi oman.

Kauko-ohjaus - 7
Hyvä maahan, tk seisomiseen. Viimeinen down pelasti :)

Metallihyppynouto - 9,5
Kiva liike. Osasi tuoda vinosta.

Kokonaisvaikutus - 9
Todella kivaa tekemistä!

Kokonaispistemäärä 219,5, sijoitus 1/3.

Oli muuten hassua, sillä ennen koetta en juuri jännittänyt. Mutta metallinoudossa se alkoi, vaikka oli viimeisiä liikkeitä (kaukot oli metallinoudon jälkeen vielä). Heitin kapulan todella vinoon ja yleisöstä takaa kuului huokaus siinä vaiheessa. Kyllähän mä tiesin että Sinna osaa tuoda todella vinosta sen, mutta miten se vaikuttikin siten että toinen jalka alkoi pettämään? Vispasi ihan kunnolla alla, hyvä että kaukoihin sain kävelytä. Hassu jännityksen muoto :D

Mutta niin, virheet tuli aika hyvin esiin. Ruutu on nyt toista kertaa nollana, nyt oli sentään tutut ruutumerkit. Jäi katsomaan ruudun vieressä olevaa roskista ja ehti tulla sitten niin eteen että maahanmennessä etutassut oli ruudun ulkopuolella. Kauko-ohjauksessa yksi tuplakäsky, ei kuunnellut. Tunnari oli todellinen pettymys, siinä on tullut nyt takapakkia.

Reissukuvia. Alkoi autossa oleskelu ottaa jo Sinnaakin päähän.

Lauantaina episten jälkeen käytiin hallilla treenaamassa settereiden kanssa. Tarkoituksena oli tehdä vaan kivaa. Muistuttelin ruudun oikeasta paikasta, kaukojen vaihdosta sekä kapulan pitämisestä. Sinna teki kivasti ja energisesti, ei olisi uskonut että edellisenä päivänä olisi tehty koesuoritusta. Se sama lapinhulluus toi energiaa, mutta myös hullua pomppimista ja napsimista.

Eilen sitten taas Oilin oppiin Marin ja Myrtin kanssa. Katsottiin sitä ruutua häiriötreenein. Aluksi siten että matkalla oli kapuloita ja ruutuliinoja. Haksahti pari kertaa kapulaan, mutta sitten keskittyi ruutuun. Vaikeutettiin, Oili meni namien kanssa kyyryyn ruuduun eteen. Oli hankalaa, mutta niin se keskittyminen siihenkin löydettiin. Sitten vaikutetettiin vielä siten että toisella puolella ruutua oli Oili ja toisella Mari. Oli todella vaikeaa, mutta niin vaan Sinna siitä selvisi. Hieno pieni possu. Lankeaa helposti virheisiin, mutta korjaa kyllä todella hyvin ja yrittää. Ei lannistu, vaan jatkaa yrittämistä :)

Sitten tunnaria. Siien kapuloille menoon malttia edelleen, nyt oli taas tosi sika. Laitettiin kapulat ympryään, mutta oma ei ollutkaan siinä vaan lähellä ruutuliinakasan alla. Ideana tähän oli se, että saadaan Sinna keskittymään kunnolla siihen touhuun. Aluksi vaikeaa, mutta niin vaan alkoi Sinnan työskentely parantua. Sitä omaa piilotettiin jopa crocsin alle ja sieltä löytyi. Viimeinen oli hauska, kun tunnarikapuloita oli ympyrässä hirmuinen määrä ja se oma siellä joukossa. Sinna suuntasi kohti crocseja, kun matkalla oman haju iski nenään. Samantien äkkikäännös, kovalla tuhinalla etsintä ja nätti palautus. Eli takapakkia tähän on tullut, mutta eiköhän se treenillä saada taas eteenpäin.

Noin muuten puhuttiin kaukoista ja siitä kuuntelemattomuudesta paikallaolossa (ei kuule käskyä). Kaukoihin tehotreeniä, ei nyt ainakaan vielä aleta miettiä tekniikkamuutosta. Paikallaolon alkuun pitää vaan saada se kuunteleminen. Tähänkin saatiin hyvät ohjeet, joten nyt on taas treenattavaa :)