#satasyytäollaonnellinen 009/100 - Pikkusaalistajan potkut

Vauvan ensimmäiset potkut tekevät vanhemmat aina iloisiksi. Siellä on ihan oikeasti joku! Itse tunsin Pikkusaalistajan ensimmäiset liikkeet jo raskausviikolla 12 ja nyt kun viikkoja on jo kasassa 16+4, tuntuu liikkeet jo uloskin päin kädellä kokeillen. Lisäksi tunnen jo liikkeitä silloin, kun itse liikun, joka oman kokemuksen mukaan kertoo paljon liikkeiden napakkuudesta.

Yllätyksenä on tullut se, että tunnen liikkeet helpoimmin kohdun sivuilla, mutta suoraan navan alle tai kohdalle kohdistuneisiin liikkeisiin joudun keskittymään enemmän ne tunteakseni. Neuvolan täti osasi vahvistaa luuloni oikeiksi siinä, että tämä saattaa hyvinkin johtua sektioarvestani, jonka yläpuolella oleva iho on edelleen melkein kolmen vuoden jälkeenkin tunnoton. Aiemmin olen monille lääkäreille tunnottomasta ihoalueestani huolestuneena kertonut, mutta se on kuulemma normaalia, eikä tunto välttämättä palaa takaisin koskaan. Eikä sillä, tunnoton ihoalue on pieni hinta niinkin valloittavan ihanasta pojasta, kuin Pikku-E.

Ihanaa Juhannusta kaikille!

#satasyytäollaonnellinen 008/100 - Toinen raskaus

Ihan aluksi pyydän anteeksi teiltä rakkaat lukijat! Olen nimittäin kevään ajan ollut erittäin epäaktiivinen bloggaaja, joka on johtunut kovasta väsymyksestäni. Väsymyksen syynä ei kuitenkaan ollut sen paremmin talviuni, kuin kevätkään, vaan meidän perheeseen marraskuussa syntyvä vauva. Anteeksi siis pienistä valkoisista valheista, joita jouduin kevään ajan viljelemään!

Nyt kun raskauden ensimmäinen kolmannes juoksee jo loppukiriä ja pikkuinen on tänään ultrassa todettu paremmin kuin hyvin voivaksi, uskaltaa asiasta kertoa sosiaalisen mediankin puolella. Lähiaikoina tulen varmasti ynnäämään alkuraskauden kulun talteen tänne blogiinkin.

Väsymyskin on alkanut jo helpottamaan jonkin verran, joten uskon blogin aktivoituvan taas kesän aikana.

Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille kärsivällisyydestä!

Ihanaa maanantaita!

P.S. Kuvan testin tein joskus maalis- huhtikuun vaihteessa. Tänään raskautta mennään viikoilla 11+1.

#satasyytäollaonnellinen 007/100 - Toteutunut lankaunelma - Bh 30/31

Vaikka koenkin antamisen ilon itselleni suureksi, on mukava yllättyä ja huomata olevansa antamisen ilon kohde. Tässä kuussa listasin unelmalankojani ja yllättäen kahta listaamistani langoista tarjottiin minulle lähes ilmaiseksi. Tottakai tartuin mahdollisuuteen! Lankalaihishan tästä kärsii, mutta päätin ettei se haittaa.

Langoista suuri kiitos kuuluu Riimille! Minun tarvitsi vain maksaa postituskulut ja purkaa hänen neulomansa helmineuleen pätkä, jotta saisin kaiken langan käyttööni. Hyvin edullisesti langat siis lähtivät tänne Sastamalan suunnalle. Helmineuleen puran, kun langan tarve tulee ajankohtaiseksi, joka toivottavasti tapahtuu pian.

Lämpimät kiitokset vielä Riimille! Nämä tekivät minut onnelliseksi.

Onnellista sunnuntaita!

P.S. Sen toisen langan esittelen, kun se saapuu luokseni.

Lankalaihiksen 7. välietappi

8,382 kg

+ 300 g Viking Balder

-------------------------------------------

8,682 kg
(Lankavaraston tavoitepaino: 7,578 kg)

#satasyytäollaonnellinen 006/100 - Luovuus - Bh 29/31

Luovuus on asia, jota on kaikissa ihmisissä. Toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Varmasti luovuus on asia, joka myös periytyy, mutta mielestäni sitä voi myös kehittää, jos niin haluaa.

Ylläoleva takorautainen kynttilänjalka on isäni tekemä. Hän kuoli melkein viisi vuotta sitten, joten en voinut kysyä lupaa hänen työnsä esittelyyn täällä. Koen tämän kuitenkin enemmänkin kunnian osoitukseksi häntä kohtaan ja sitä, minkä uskon perineeni häneltä; luovuuden ja kyvyn ja tarpeen käyttää sitä. Tietysti myös tuskan, joka tulee siinä kaiken luovuuden tarpeen sivussa.

Isäni oli taiteilija. Ei nimekäs, mutta taiteilija kuitenkin. Hän maalasi, takoi rautaa, keksi ja rakensi kaikenlaisia vekottimia ja kirjoitti runoja. Itse olen samanlainen. Pitää tehdä tätä ja tuota. Pelkkä yksi laji ei riitä. Ja vaikka yksi intohimo pysyisi vuosia piilossa, saatan yhtäkkiä saada luovuuden puuskan ja vaikkapa piirtää pitkän ajan jälkeen jotain.

Tällä hetkellä suurimpia intohimojani ovat neulonta, virkkaus ja DIY-projektit. Ne ovat jo pitkään tyydyttäneet luomisen tarpeeni. Ja hyvä niin. Ehkä joskus innostun jostain muusta, vaikka jostain ihan uudesta lajista.

Luovaa lauantaita!

#satasyytäollaonnellinen 005/100 - Langat - Bh 16/31

Niin, tarvitseeko tätä edes selittää? Jokainen neuloja ja virkkaaja tietää varmasti, mistä puhun. Ihanat värikkäät langat tuovat aina hyvän mielen, puhumattakaan siitä mitä onnea ja onnistumisen tunnetta käsityön neulominen ja valmiiksi saaminen teettää. Lisäksi onnea voi myös jakaa antamalla tuotoksen jollekkin tärkeälle ihmiselle.

Ihanaa sunnuntaita!

#satasyytäollaonnellinen 004/100 - Kätevät kädet - Bh 10/31

Sen lisäksi, että itse olen kätevä käsistäni, meidän perheessä myös miehellä pysyy neulepuikot käsissä. Miehen innostus tehdä itse niin miehisiä, kuin enemmän "hameväen" puuhiksi luokiteltuja harrasteita teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen ja olen ollut hänen taidoistaan aina suunnattoman ylpeä ja tietysti myös onnellinen.

Kuvassa mies muuten neuloo minulle ihania pitsisukkia! Rakastan tuota lankaa! En kylläkään yhtä paljon kuin miestäni, hih.

Onnellista maanantaita!

#satasyytäollaonnellinen 003/100 - Yhdessä tekeminen

Yhdessä tekeminen on aina mukavaa. Oli kyse sitten isommalla porukalla tehdystä kävelylenkistä tai pienestä askartelutuokiosta Pikku-E:n kanssa. Minusta on mukavaa keksiä aina silloin tällöin jotain pientä askarreltavaa pojan kanssa, hänen ikänsä ja tasonsa huomioon ottaen, tietysti.

Tänään Pikku-E alkoi vaatimaan, että minun aikaisemmin hänelle pahvilaatikosta askartelemani lentokone tarvitsisi katon. Löysinkin mielestäni sopivan oloisen pahvilaatikon, josta leikkasin yhden sivun pois. Pitkän sovittelun jälkeen selvisi, ettei pahvilaatikkoa saa lentokoneen katoksi tarpeeksi tukevasti. Laatikosta tuli lopulta pehmolelujen peti. Kysyessäni, haluaisiko poika värittää laatikkoa, hän innostui heti. Oranssi liitu saikin kyytiä ja laatikko sai persoonallista lisäilmettä. Pikku-E oli lopputulokseen tyytyväinen, ja niin olin minäkin.

Ihanaa keskiviikkoa!

#satasyytäollaonnellinen 002/100 - Rakkaus

Rakastaminen ja rakastamiseksi tuleminen ovat selkeitä syitä olla onnellinen. Onneksi minulla on mahdollisuus molempiin. Toivottavasti niihin on mahdollisuus myös teillä!

Päivänä eräänä Pikku-E pyysi minua leikkaamaan paperista sydämiä, joten minähän leikkasin. Sydämiä saatuaan, poika heitteli niitä ympäriinsä.

Ei ole sattumaa, että poika halusi leikattavien kuvioiden olevan juurikin sydämiä. Pikku-E on nimittäin kova rakastamaan kaikkia ja kaikkea. Tällä viikolla eräänä aamuna, kun istuimme aamupalapöydässä ja aurinko paistoi kaihtimien välistä, kysyin pojalta onko aurinko ihana. Poika vastasi tähän: "Joo. Akastaa auinkoa!" Niinpä, tuolla pojalla rakkautta riittää, hih.

#satasyytäollaonnellinen 001/100 - Äitiys

Löysin Ikomi-blogista ihanan haasteen, jossa tarkoituksena on listata tämän vuoden aikana sata asiaa, jotka tekevät haasteeseen osallistujan onnelliseksi. Haasteen alkuperä löytyy Perjantaikokin blogista. Tämä kuulosti minulle ja blogilleni sopivalta haasteelta, sillä koen sen hyväksi tavaksi kertoa jotain itsestäni ja elämästäni. Aion siis minäkin listata sata onnelliseksi tekevää asiaa ilman arvojärjestystä ja kiirettä. Kunhan tämän vuoden aikana on sata täynnä.

Kun katsoo nukkuvaa lastaan, oman äitiydensä käsittää. Näin kuulin jo ennen Pikku-E:n syntymää sanottavan ja tottahan  se on. Kuva on viime vuoden lopulta, kun poika tuli jatkamaan päiväunensa loppuun sohvalle. Tuota pientä poikaa katsoessani en voi tuntea muuta kuin lämpöä ja rakkautta - äitiyttä.

Onnellista viikonloppua!