Harjoitukset jatkuu..

Kutomisharjoitteluni osa 2.. ylivetokavennus, langankierto, vahvennettu neule. Nämä termit olivat minulle vielä kaksi viikkoa sitten tuntemattomia käsitteitä, mutta neulojan käsikirjan avulla ja rautaisella kärsivällisyydellä sain nämä sukat valmiiksi. Täytyy kyllä myöntää, että välillä meinasi usko loppua ja kutimet olivatkin välillä jäähyllä, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta sain kun sainkin toivomani lopputuloksen. Olen yhdet sukat kutonut joskus aikaisemmin, mutta kantapään kohdalla täytyi ohjeita tavata sana sanalta, eikä ollut minkäänlaista muistikuvaa kantalapusta tai silmukoiden poimimisista. Seuraava neulemalli on jo mielessä, mutta valmistuminen saattaa mennä vasta ensi talven pakkasille, taitaa olla tämän talven neulomisharjoitukset tässä.

Ohje löytyy täältä.

Mansikkapipo

Löysin viime viikolla kirpputorilta käsityölehden (Suuri Käsityölehti 6-7/2007), jonka kannessa oli suloinen vauva mansikkapipoineen. Lehti täytyi siis ostaa ja suunnata seuraavaksi lähimpään lankakauppaan ostamaan punaista ja vihreää... Valitsin Novitan Kotiväkilangan, koska se oli ainoa puuvillalanka, josta löytyi kyseiset värit ja tähän aikaan vuodesta muutenkin taitaa olla suurempi menekki villalangoilla, joten valinnanvaraa ei paljon ollut.
Olen neulomisessa vielä ihan aloittelija. Parit lapaset, yhdet sukat ja joitakin kaulahuiveja olen joskus neulonut, eli oikeat ja nurjat silmukat osaan tehdä, mutta niiden osaaminen riitti tämän pipon neulomiseen. Uusi juttu minulle oli kahdella värillä neulominen ja siinä olikin vähän hankaluutta kuljettaa toista lankaa mukana sotkematta niitä ja neulomatta niitä liian kireälle. Tein pipon sukkapuikoilla, mutta varmaan siistimpää jälkeä olisi saanut pyöröpuikoilla. Minulla ainakin meinaa puikon vaihdon kohtaan jäädä hieman pitempi lanka, joka näkyy lopputuloksessa. Neulomani pipo on 9kk ikäiselle ajatellen ensi kevättä, jolloin se olisi tytölleni sopiva. Tällä hetkellä se on vielä hieman liian iso...