Viime postauksessa kerroin
taimivaihto-tapahtumasta.
Ne ovat juuri niitä hetkiä,
joissa istutussuunnitelmilla ei tee mitään
vaan fiilistellään kasvit edellä -ajatuksella.
Taimivaihto on ehkä hieman
harhaanjohtava nimitys tapahtumalle.
Useimmiten aarteet päätyvät
uudelle omistajalle muutamaa lanttia vastaan.
Itse olen sortunut liiankin helposti uusiin aarteisiin.
Kotiin tullessa en ole tiennyt, mitä kaikkea olen saanut
ja mihin heidät istuttaisin.
Usein joukossa on ollut herkullisia erikoisuuksia.
Niinpä olen tehnyt
löytöjäni varten oman penkin.
Siinä he saavat rauhassa kasvaa,
kunnes sopiva paikka
jostain päin puutarhaa löytyy.
Taimilöytöjen mukana voi tulla kotiloita.
Näitä vihollisia vastaan taistelen,
sillä toistaiseksi Ruusunmekko
on pysynyt kotiloista puhtaana.
Uudet taimet laitan ennen istuttamista
kasvihuoneeseen karanteeniin.
Toisinaan olen upotellut taimiruukkuja
mäntysuopaveteen tappaakseni kotilot.
Sillä aikaa, kun olen seurannut
taimivaihdoista saamieni vuokkojen kukintaa,
yllättää tuomi tuoksullaan.
Miten se voi aina yllättää samalla tavalla
kuin syksyn ensimmäiset liukkaat kelit :)
