Lokakuisia löpinöitä

Sunnuntaina Äijä lähti isänsä kanssa lentopallomatsiin, me päätettiin lasten kanssa pitää leffailtapäivä. Menin nukuttamaan Jumben päiväunille ja sillävälin tyttöset kuorivat pilkkoivat meille kasviksia herkuteltaviksi dippikastikkeen kera. Leffana oli Matilda ja lasten kapina.

Jumbe on viime aikoina innostunut palapeleistä. Meillä on runsaasti erilaisia ja eri kokoisia pelejä olemassa, nyt suosiossa ovat olleet nämä isot 20 palan palapelit, joita meillä on kaksi; Nalle Puh ja Disney prinsessat. Paras paikka palapelata on tietysti keittiön lattia... 

Eilen illalla komensin lapset järjestämään huoneensa siistiksi ja sanoin laittavani sillä välin yllätysiltapalan. Tällainen siitä tuli. :)

Koiranpentu Peppi kasvaa silmissä. Välillä meinaa unohtaa miten pieni se meille tullessaan olikaan. Keittiön puuhellan vieressä on yksi sen suosikkilepopaikoista.

Taivaanvalot ja nachovuoka

Tänään oli puuhakas päivä. Kuskailin lapsia jumppaan, uimahallille ja kaverisynttäreille. Ajattelin, että ruoaksi pitää tehdä jotain sellaista, joka on vaivatonta valmistaa ja maistuu kaikille. No, sehän oli sitten nachovuokaa, eli lasten suusta tuttavallisemmin sipsivuoka.

Nachovuoka

- tortillasipsejä

- broilerisuikaleita

- salsakastiketta

- ruskeita papuja

- tomaattia

- juustoraastetta

Laita vuoan pohjalle kerros tortillasipsejä. Painele kädellä murskaksi. Paista broilerisuikaleet, mausta suolalla, valkosipulijauheella ja mustapippurilla. Kaada papujen suolaliemi pois ja lisää pavut pannulle kypsien broilerisuikaleiden joukkoon. Kaada päälle purkillinen salsakastiketta. Anna hautua hetki.

Levitä broileri-papuseos tortillasipsien päälle. Pilko tomaatit pieniksi palasiksi ja lisää vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 min.

Illalla vietin laatuaikaan esikoisen kanssa. Menimme Taivaanvalot -konserttiin. Ensimmäisessä osassa kuulimme Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin (orkesteri.kokkola.fi) esittämänä Brahmsin Jousisekstetto nro 2 G, op. 36. Oli upeaa, miten orkesteri soi yhtenäisesti ja tulkitsi herkästi mutta vahvasti.

Väliajan jälkeen esitettiin Pehr Henrik Nordgrenin teos Taivaanvalot op. 63. Kapellimestarina oli Sakari Oramo, solisteina sopraano Meeri Pulakka ja tenori Markus Nykänen. Keski-Pohjanmaan kamarikuoro ja Mäntykankaan musiikkiluokkien kuoro lauloivat. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, sekä joukko muita muusikoita soittivat. Instrumenttien kirjo oli laaja. Perinteisten orkesterisoittimien lisäksi oli muinaisia kansansoittimia. Teos pohjautuu kalevalaiseen mytologiaan ja oli kokonaisuutena huikea. Kaikki kuulosti toimivan saumattomasti yhteen. 

Istuimme salissa siten, että olimme aivan lyömä- ja rytmisoitinten edessä. Muutamaan otteeseen mietin, että toivottavasti nuorimies saa pidettyä suhistuspuun (googlaappas, on aika jännä soitin!) hyppysissään, jos ote olisi kirvonnut, olisin ollut ensimmäisenä maalitauluna. :DD Erityismaininta on annettava lyömäsoitinten kapuloissa olleelle nuorelle muusikolle. Seurasin hänen työskentelyään ja oli kiehtovaa tajuta, miten suuri merkitys kokonaisuuteen oli näennäisen pienillä rummutuksilla ja kilahduksilla.

Vaikuttava kokemus kaikenkaikkiaan. Tytärkin nautti elämyksestä. Hänen oma instrumenttinsa on kontrabasso, oli ilo nähdä ja kuulla taitavien ammattikontrabasistien soittoa. :)

Omenapaistos

Ompputeema jatkuu! :D

Leivoin aamulla omenapaistosta. Kauratoskaomenoita oon tehnyt vuosikausia koulusta muinoin saadun kotitalousoppikirjan ohjeen mukaan, mutta nyt halusin kokeilla jotain, jossa olisi hieman pehmeämpi pinta. Suomenkielisistä ohjeista en äkkigooglaamalla löytänyt tarpeisiini sopivaa, mutta "enkel äppelpaj" hakusanat tuottivat runsaasti kivoja ohjeita toisella kotimaisella. Niitä lueskelin useamman ja sävelsin sitten oman version. Leipominen sujui meillä näin:

Jumbe 2vee on ottanut tiukan kasvuspurtin ja on jo melkein saman kokoinen kuin Mipsa 4v. Mipsa on vielä vähän pidempi sentään vaikka kuvassa näyttää pienemmältä. :)

Omenapaistos

omenoita

kanelia

sokeria

Voitele n. 20x30cm kokoinen vuoka ja pilko sinne reilu kerros kuorittuja omenoita pieniksi palasiksi. Ripottele päälle kanelia ja sokeria. Pyörittele omenoita kanelisokerissa. 

150g voita

1,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

Sulata voi. Lisää sokeri ja jauhot, sekoita tasaiseksi. Levitä seos omenapalojen päälle. Paista 175 asteessa n. 30 min. Nauti sellaisenaan tai vaniljakastikkeen, kermavaahdon taikka vaikka jätskin kera.

Testiryhmä arvioi paistoksen melko maukkaaksi. Kaksi pienintä keskittyivät mieluummin samaan aikaan tarjolla olleisiin suklaakekseihin, mutta aikuisille maistui. Jäähtynyttä paistosta välipalaksi nauttineet koululaiset pitivät herkullisena. :D

Viime päivinä meillä on keskitytty kirjallisuuteen. Sekä lukemiseen, että luomiseen. Lapset ovat itse teippailleet kasaan kirjasia, kirjoitelleet niihin tarinoita ja taiteilleet kuvitukset. Ekaluokkalaisella on tässä työn alla jännittävä kummitustarina. 

Omena-kanelihillo

Meillä ei ole omaa omenapuuta, mutta sain kaksi isoa pussillista lahjaomenia. Toisen toivat Mipsan kummit Etelä-Pohjanmaalta ja toinen pussi eräältä naapurilta. Ihanat punaposkiomput. 

Sunnuntaina keittelin hilloa.

Omena-kanelihillo

2,5kg omenoita (josta tulee n. 2kg sosetta)

1,5 dl vettä

Kuori ja poista omenoista siemenkodat, pilko palasiksi kattilaan. Lisää 1,5dl vettä. Keitä pehmeäksi ja soseuta sauvasekoittimella soseeksi.

2dl vettä

1 kg hillosokeria

3-4 kanelitankoa

Lisää soseen sekaan vesi, sokeri ja kanelitangot. Keitä 10-15 minuuttia välillä sekoitellen. Poista kanelitangot ja laita valmis hillo kuumennettuihin lasipurkkeihin tai tiiviskantisiin muoviastioihin. Säilytä jääkaapissa tai pakasta.

Loppuun kuvapläjäys siitä millainen näky kohtasi kun tulin hetki sitten olohuoneeseen. :D

Syyspäivä kotipihalla

Eilen oli omituinen sää. Välillä paistoi, välillä satoi, hetkittäin tuuli kevyesti ja hetkittäin hurjasti. Iltapäivällä lähdin Jumben kanssa pyöräilemään, sitten käytettiin koira kävelyllä ja lopuksi jäätiin vielä omalle pihalle. Järjestelin hujan hajan olleet pyörät ja potkulaudat ja muut välineet paikoilleen ja ryhdyin pitkästä aikaa tutkailemaan puutarhaa. 

Tulilatva kuistin portailla on hämmästyttävästi pysynyt elinvoimaisena pääsiäisestä saakka. Pidin sitä ensin sisällä eteisessä ja kun ilma lämpeni tarpeeksi, siirsin ulos. Siinä se on nököttänyt ja kukkinut koko kesän. Ja näköjään piiitkälle syksyyn. Voisinpa ottaa sen pian sisälle ja katsoa saisinko pidettyä talven yli hengissä. :D

Heinäkuun alussa istutin talon aurinkoisimmalle seinustalle kaksi Bailando-ruusua. Ne ovat kukoistaneet jatkuvasti. Kukinta on ollut runsasta ja kukat ovat kauniisti olleet hieman vaaleanpunaisen eri sävyisiä. Vielä eilen oli kaksi hyvännäköistä kukintaa jäljellä. Ja yllätyksekseni löysin kaksi suloista nuppuakin. Pian on kyllä jo aika laittaa ruusut talviteloille, mutta katsotaan näitä nyt vielä hetki. :)

Tyttäret leikkivät kavereidensa kanssa, Äijä oli reissussa ja kissat viettivät siestaa sisätiloissa, mutta pihakavereita onneksi meidän taloudessa riittää. Peppi ei meinannut oikein malttaa poseerata, mutta "istu" komennolla pysyi sen hetken paikallaan että sain kuvan räpsäistyä. Jumbe ilakoi keinuilla. :)

Leppoisaa sunnuntaipäivää! 

Lasten nutturakampauksia

Menneellä viikolla innostuin tekemään lapsille kampauksia. Olen antanut omien hiusten kasvaa ja toisinaan väkerrän ne jonkinlaiselle sykerölle. Tyttäret ovat toivoneet, että heillekin pitäisi joskus laittaa ja yhtenä iltana sitten värkkäilinlettejä ja kieputtelin nutturoita omille kolmelle ja yhdelle naapurintytöllekin. :)

Mipsalla on kiharainen hentoinen pehmoinen hiuslaatu. Ei ole vielä kasvanut kovin pitkäksi, joten laittelin siihen monta pientä ranskanlettiä eri puolille. Eilen päätettiin kuitenkin tehdä vähän radikaalimpi ratkaisu ja leikkasin tyttöselle otsahiukset ja polkkatukan. Sopii tosi hyvin, taipuisat hiukset näyttävät tuuheilta polkkamallissa. 

Mepsulla on vahvat, suorat ja tuuheat hiukset. Ulottuvat lapaluiden kohdalle. Kävin Mepsun hiukset läpi ensin suoristusraudalla, jotta niistä tuli kuohkeat ja taivutin latvat.  Sitten tein toiselle ohimolle pienen ranskanletin. Loput hiukset jaoin kahteen osaan ja laitoin pienillä silikonilenksuilla ponnareille. Tein löysät letit. Kieputin letit nutturoiksi, pieni ranskanletti mukaan, nutturapinneillä kasaan ja lopuksi koristeiksi pari söpöä pinniä. Kevyesti lakkaa tukemaan kampausta.

Rompulla on pehmeät, hieman taipuisat hiukset, jotka ulottuvat alaselkään asti. Rompun kampaus aloitettiin myös suoristusrautakäsittelyllä. Sitten tein molemmille ohimoille pienet ranskanletit. Loput hiukset laitoin silikonilenksulla ponnarille ja letitin. Kieputin letin nutturalle ja pienet ranskanletit ympärille. Nutturapinneillä kiinni ja tyttösen valitsema koristepinni kaunistukseksi. Hieman lakkaa tueksi.

Kaikki olivat lopputuloksiin tyytyväisiä. :) Hirmuisen usein en halua lapsille kampauksia laittaa, koska lämpökäsittelyt kuluttaa hiusta eikä muotoilutuotteetkaan minusta säännöllisesti lasten päähän kuulu. Mutta toisinaan on mukava kaunistautua. 

Leppoisaa lauantaita!

Suloinen syyskuu

Taas on livahtanut pari kuukautta poissa blogista. Täällä silti vielä ollaan. Aika on kulunut syksyn uusissa haasteissa. Heinä-elokuun vaihteessa meille muutti tällainen pikkuinen kultainen suloisuus nimeltään Peppi. Se on nyt neljän kuukauden ikäinen. Kiltti, reipas, lempeä, energinen pentu. Ja rotuhan on kultainennoutaja. 

Peppi on tuonut iloa elämään sekä lapsille että aikuisille. Kissatkin ovat siihen hyvin tottuneet. Nekku nuorempana leikkii ja touhuaa Pepin kanssa, vanhaherra Otto (12v.) pitää etäisyyttä, mutta ei sekään vihamielisesti suhtaudu tulokkaaseen. Sisäsiistiksi oppimista me perheen aikuiset odotellaan kovasti, alkaa pissalammikoiden siivoaminen jo himppasen tympiä, mutta kaikki aikanaan. Perusasioita ollaan kovasti jo kotona Pepin kanssa harjoiteltu, pentukoulu päästään pian aloittamaan kun rokotussuoja on muodostunut kunnolla. 

Muita jänniä juttuja tälle syksylle ovat olleet mun omat osa-aikatyöt. Parina päivänä viikossa minulla on omien muksujen lisäksi pikkuinen hoitolapsi. Olen myös aloittanut Tupperware-konsulenttina. Esittelyjen pitäminen on mukavaa vastapainoa kotiarjelle. Olin TW:ssa mukana 10-12 vuotta sitten opiskeluaikoina ja nyt sitten jatkoin uudestaan. 

Lasten koulut ovat alkaneet kivasti. Mepsu on ekaluokalla. Melkein kaikki eskarikaverit tulivat samalle luokalle joten koulu oli helppo aloittaa tutussa seurassa. Romppu vaihtoi koulua, sillä hän pääsi musiikkiluokalle. Ei tuntenut ennestään ketään uudelta luokalta, mutta tosi hyvin on mennyt ja uusia kaverisuhteita on muodostunut. Rompun instrumentti on kontrabasso. Tässä neitokaisen oma taiteellinen tulkinta itsestään.

Taidetta meillä on tehty lasten toimesta paljon. Mm. musiikkia, runoja, esittävää taidetta ja kuvataidetta. Pari päivää sitten Romppu ja Mepsu esittivät upean sorminukketeatterikomedian, se oli ihan hulvaton. Tässä kuvassa näkyy mitä voi saada aikaan kun iskä tuo kaupasta paketillisen erivärisiä kartonkikorttipohjia. Niitä on ollut Mipsakin askartelemassa. :)

Mukavaa perjantaita!

Mansikkabrita ja 7v. synttärit

Tänään juhlittiin synttäreitä lähimmän suvun voimin. En ollut antanut lapsille lupaa mennä herkkupöytään ennen kuin kaikki oli katettu. Jumbe kävi silti salaa ottamassa varaslähdön. Ilmeisen hyvin onnistui mokkapalat, tuntui maistuvan. Onneksi päivänsankari ei pahastunut. :D

Aika hurjaa, että pienenpienen tyttären yllättävästä syntymästä on jo pian seitsemän vuotta. Neitonen syntyi pikkukeskosena 12 viikkoa ennenaikaisesti rapiat kilon painoisena. Kiitos Taivaan Isälle ja laadukkaalle suomalaiselle lääketieteelle siitä, että alkuhaasteista selvittiin ja meillä on nyt ihana, hauska, empaattinen, temperamenttinen, iloinen, suloinen ja reipas tuleva ekaluokkalainen. ❤️

Päivänsankarin toive synttärikakuksi oli mansikkakakku, joten leivoin mansikkaisen Brita-tortun. Ohjeen alkuperä on marttaliiton sivuilla. Muokkasin sitä isommaksi ja gluteenittomaksi.

Gluteeniton Brita-torttu (pellillinen)

Pohja:

250 g voita

2dl sokeria

2tl vaniljasokeria

4 keltuaista

3 dl Sunnuntai vaalea gluteeniton jauhoseosta

4tl leivinjauhetta

2 dl maitoa

Marenki:

4 valkuaista

3 dl sokeria

Täyte:

4 dl kuohukermaa

500g maitorahkaa

sokeria

2 l mansikoita

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri, lisää keltuaiset yksitellen ja vatkaa hyvin välissä. Lisää kuivat aineet ja maito, sekoita tasaiseksi. Levitä puolet taikinasta yhdelle uunipellille leivinpaperin päälle ja toinen puoli taikinasta samalla tavoin toiselle pellille.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi kovaa kun käännät kulhon ylösalaisin, eikä vaahto valu sieltä pois. Levitä puolet vaahdosta toisen pellin pohjataikinan päälle ja puolet toiselle pellille. Paista kiertoilmauunissa yhtäaikaa molemmat pohjat 150 asteessa tai tavallisessa uunissa yksitellen 175 asteessa, paistoaika n. 20-30 minuuttia, marenkipinta saa kauniin vaaleanruskeaa pintaansa ja kovettuu.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi, lisää rahka ja vatkaa sekaisin, mausta sokerilla. Levitä toisen pohjan päälle. Pilko mansikat ja ripottele n. 2/3 niistä kermarahkan päälle, asettele toinen kakkupohja päälle ja koristele komeus lopuilla mansikoilla.

Ruusuisissa fiiliksissä

Heipparallaa pitkästä aikaa!

Jotenkin tähän humpsahti mitenkään erityisesti suunnittelematon kolmen kuukauden blogitauko. Puuhaa on riittänyt lasten kanssa ja kotona, joten blogi painui prioriteettilistalla alhaalle... Nyt innostuin uudestaan taas. Ehkäpä siksi, että olen vihdoin ja viimein saanut istutettua kodin pihalle ensimmäiset omat jutut. Ja mikä sopisikaan paremmin kuin ruusut. 💗 Edellisessä kodissa meillä oli pihalla ruusukuja, josta tämän blogin nimikin tulee. Tänne pihalle olen alusta asti suunnitellut johonkin kohtaan istuttelevani ruusuja. Nyt oli aika. :)

Halusin nimenomaan ryhmäruusuja, enkä pensasruusua (vaikka kyllä mä sellaisenkin ossain vaiheessa haluan). Koska kevät ja ruusunjuurien istutusaika hujahti auttamatta ohi, lähdin mielenkiinnolla katselemaan löytyisikö astiataimia ja millaisia. Multasormesta löytyi saksalaisia parhaillaan kukkivia astiataimia Bailando -ruususta. Väri on kauniin syvä vaaleanpunainen.

Laitoin alkajaisiksi taimet likoamaan.

Ruusupenkkiä perustamassa oli koko perhe innokkaasti.

Kuopan pohjalle kärräsin ohuelti soraa ja pikkukiviä, sitten Biolanin mustaa multaa ja kalkkia. Peittelin katekankaalla ja laitoin päälle vielä koristekiviä. Kivan näköinen ruusupenkki tuli. Nyt pitäisi vaan saada pidettyä kukkaset hengissä ja rikkaruohot aisoissa. :)

Huomenna juhlitaan yhden murusen synttäreitä, joten minä hipsin tästä leivontapuuhiin. :)

Mukavaa perjantaita!

❤️: Suvi

Kuvahaaste 3/5: Perjantain kauppareissu

Ideana on postata viitenä päivänä kuva omasta arjestaan ja haastaa jokaisen kuvan myötä joku toinen bloggaaja samaan. Tänään haastan mukaan Elämää Sinisalossa -blogin Miia-Rebekan. Haasteen vastaanottaminen on vapaaehtoista, eli en kanna kaunaa jos ei haaste nappaa. :)

Tapanani on ollut käydä viikon tai puolentoista viikon välein isossa marketissa päivittäistavaraostoksilla. Tiedän aika hyvin mitä ruokia, pesuaineita ym. meillä kuluu minkäkin verran. Ja tiedän millainen budjetti meillä on. Kun yhden hoitoalan palkansaajan ja yhden kotihoidontuella olevan kotiäidin tuloilla elätetään kuusihenkinen perhe, täytyy olla tarkkana. :) Sain taannoin ajatuksen, että voisin kerran kuukaudessa tehdä kunnon kauppareissun ja sen lisäksi hakea vain tuoretuotteita (maitoa, leipää, lihaa/kalaa, kasviksia ja hedelmiä) ja jotain yksittäisiä tarpeita viikottain. Suunnitelmallisuudella olisi tarkoitus säästää sekä aikaa että rahaa. 

Järjestin yhteen komeroon tilaa ruokavarastolle, koska keittiön kaappeihin ei mahdu koko kuukauden päivittäistavarat. Mukaan kaupasta lähti kaksi kukkurakärryllistä tavaraa. Aloitimme kauppareissun yhdessä Äijän kanssa ja kaksi pienintä oli mukana. Puolivälissä Äijä lähti hakemaan isompia lapsia koulusta ja otti Jumben mukaan. Niin me Mipsan kanssa hilauduttiin pitkin kauppaa kahden ostoskärryn kanssa loppuostokset. Kassalla sain erittäin ystävällistä palvelua, myyjä mm. auttoi pakkaamaan tavaroita. Jäi tosi hyvä mieli! 

Tässä saalis odottamassa paikalleenlaittoa. Mulla on tapana järjestää tavarat ensin kasseista pöydälle, että ne on helpompi laittaa järkevästi kaappeihin. Olen ottanut myös tavaksi kauppareissupäivänä siivota jääkaapin. Helpointa silloin kun se on tyhjimmillään, hyllyt saa nopsasti pyyhittyä ja järjestettyä.

Kuvahaaste 2/5: Pyykkiä

Ideana on postata viitenä päivänä kuva omasta arjestaan ja haastaa jokaisen kuvan myötä joku toinen bloggaaja samaan. Tänään haastan mukaan Näiden tähtien alla -blogin Tanskuliinin. Haasteen vastaanottaminen on vapaaehtoista, eli en kanna kaunaa jos ei haaste nappaa. :)

Tässä on tovi edellisestä kuvasta vierähtänyt. Korvatulehdusta, kuumeilua, oksennustautia. Siinäpä päällimmäiset... Mutta nyt kuva siitä kun äsken kurkkasin kodinhoitohuoneeseen. Kissatkin olivat osanneet lajitella itsensä oikeaan koriin: valkoiset - tummat - punaiset. :D

Kuvahaaste 1/5: Illallispöydässä

Sain kuvahaasteen Silmukkameditaatioita -blogista (silmukkameditaatioita.blogspot.fi). Ideana on postata viitenä päivänä kuva omasta arjestaan ja haastaa jokaisen kuvan myötä joku toinen bloggaaja samaan. :)

Meillä on tapana pyrkiä joka päivä syömään ainakin yksi ateria niin, että perhe on yhtä aikaa ruokapöydän ääressä. Ja jos lapsilla sattuu olemaan kavereita ruoka-aikaan kylässä, niin heidätkin kutsutaan pöytään. Eilen Äijä oli iltavuorossa, joten hän ei ollut paikalla, mutta minä ja lapset syötiin illalliseksi kanafilepihvejä, riisiä ja pikkuporkkanoita. :)

Ajattelin haastaa sellaisia blogeja, joiden kirjoittajien arjesta haluaisin nähdä kuvavälähdyksiä. Ekana haastan Tulppaaniuni -blogin (tulppaaniuni.blogspot.fi) Hannan. Haasteen vastaanottaminen on ihan vapaaehtoista, eli nou hard fiilings jos tuntuu ettei nappaa. :)

Suvi

Quesadillas

Ruoka-aiheilla jatkuu. :D Itsetehtyjä tortillalettuja (kso. edellinen postaus) jäi tähteeksi, joten päätin kokeilla tehdä quesadillaksia. Levitin yhdelle tortillalle quacamole-kastiketta, juustoraastetta, mausteista jauhelihaa, tomaattia ja vielä päälle juustoraastetta. Lopuksi kanneksi toinen tortillalettu ja sitten paistoin öljyssä pannulla molemmin puolin. Valmiit quesadillat leikkasin neljään osaan. Oli tosi hyvää. Oikein ison tortillaletun kanssa voi tehdä quesadillan yhdestä letusta niin, että täyttää puoli lettua ja taittaa toisen puolen päälle. Täytteeksi näihin voi laittaa mitä ikinä keksii. :)

Loppuun näkymä, joka kohtasi aamupäivällä olohuoneessa. :) Otto ja Nekku ovat viimein päässeet lopulliseen läheisyyden muotoon, eli ovat alkaneet nukkua sylikkäin. On ne suloiset. ❤️❤️

Touhukasta tiistaita!

T.  Suvi

Tortillalettuja gluteenittomina ja normiversioina

Tortillat ovat herkkua ja täytyy sanoa, että kotitekoiset tortillaletut pesevät kaupasta ostetut mennen tullen. Kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä leipoa niitä ja sujui yli odotusten. :) Taikinan tekeminen oli nopeaa, mutta paistaminen otti oman aikansa. Aloitin eilen gluteenittomilla ja tänään leivoin tavalliset juuri ennen ruokailua.

Gluteenittomat tortillat 12 kpl

5 dl jauhoja (käytin taikinaan Semperin Mix -jauhoseosta, leivontaan Sunnuntai vaalea glut. jauhoseosta)

0,5 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

n. 15g leivontamargariinia

n. 1,75 dl vettä

Pehmeät tortillat 20-24 kpl

9,5 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

25g leivontamargariinia

3,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet. Nypi rasva hyvin kuivien aineiden sekaan, jotta seoksesta tulee murumaista. Lisää haalea vesi ja sekoita taikinaksi. Alusta jauhotetulla alustalla muutaman minuutin ajan. Tämä on tärkeä vaihe, vaivaa huolellisesti, kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Jaa taikina osiin (glut. 12 osaan, normi 20-24 osaan) ja pyörittele pieniksi pallosiksi.

Jauhota alusta ja taikinapallo, kauli ohueksi letuksi. Paista ilman rasvaa kuumalla pannulla molemmin puolin. 

Tavoitteena tietysti pyöreä tortilla, mutta epämuotoisetkin maistuivat ihan hyviltä. :) Leivoin näistä vähän pienempiä kuin kaupasta ostettavat tortillaletut yleensä ovat, mutta isompiakin voi toki tehdä. 

Tähänastiset kuvat ovat kaikki gluteenittomista versioista. Lopuksi vielä yksi otos vehnätortilloista:

Jostain luin vinkin, että tällaisista saa myös herkullisen makean suupalan kun voitelee, ripottelee kanelia ja sokeria, rullaa ja lämmittää hetken mikrossa. Ajattelin kokeilla. :) Perinteinen käyttötapa tortillatäytteiden kanssa oli ainakin herkullista. Myös gluteenittomat maistuivat Äijälle mainiosti. Oli sitä mieltä, ettei ole yhtä hyviä tähän mennessä maistanut. :)

Leppoisaa lauantai-iltaa!

t. Suvi