Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kissi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kissi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 Jo aamulla alakertaan tulleessaan oli Salme havainnut, että ulkona pyrytti. Oli tehnyt sitä jo varhaisesta aamusta, tai jopa koko yön, niin näytti kovasti kinostuneen joka paikkaan.

 
Hellaan valkea ja kahvit tulille ja aamiaiseksi Salme voiteli eilen paistetun ruisleivän siivun ja leikkasi viipaleen Lauantai-makkaraa päälle.

Kahvit hörpittyään katseli mietteissään ulos; Tarkoitus oli lähteä käymään hautuumaalla, viemässä kynnttilät, lähinnä isälle, näin Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Olihan isäkin ollut rintamalla itsenäisyyttä puolustamassa.

Pyry kuitenkin  näytti vain jatkuvan ja jatkuvan.


Voi sentään, mitenkäs minä tuonne nyt... Näyttää vain pahenevan ja lunta olevan paksuina kinoksina... eihän tuolla edes näe kohta mitään...


Arvo tulee tupaan ja tullessaan tuo aimo tuulahduksen ulkoilmaa, vaikka onkin riisunut lumisen takin ja saapikkaat jo verantaan...

Oli nähnyt ulkona Posti-Mauria, joka oli tehnyt taivalta suksilla kylälle päin. Pysähtynyt Arvon nähtyä ja kertonut teiden olevan kaikki tukossa. Ja tulisivat olemaan, ennen kuin saadaan isännät traktorien kanssa omilta pihoiltaan apuun. Linjurikin oli saatu vedettyä työllä ja tuskalla kylän mäestä, johon se oli juuttunut. Se käännettiin takaisin kylän Osuuskaupalle. Siellä se saisi nyt olla siihen, kunnes saadaan tiet avattua. 
Mauri oli sitten niistänyt pitkään tienposkeen, nostanut kaulukset paremmin ja työntänyt sauvoilla vauhtia  ja viilettänyt Salmen kohdalla alkavaan mäkeen ja mutkaan. Mennessään huikannut vielä Hyvät Itsenäisyyspäivät joka melkein jo hukkui pyryyn ja hävinnyt näkyvistä.


Niin, että ei sinne hautuumaallekaan nyt mitenkään pääse tänään, saa jäädä tältä erää. 
Menen vielä ulos ja otan vähän lunta tuosta pihasta ja oven edestä, mutta aika turhaahan sekin nyt on...  oli Arvo tuuminut ja kääntynyt otsaa raapaisten lakin alta - verannalla pistänyt takin ja saappaat ja kolistellut pyryyn.

No, ei tässä sitten auta muu, kuin ruveta ruuan laittoon, tuumaa Salme. Salme oli suunnitellut laittavansa Karjalanpaistia, joka olisi hautunut valmiiksi hautuumaalla käynnin aikana. 
Salme pilkkoo sipulit ja porkkanat ja lihan paloiksi, uunipataan laitettavaksi. 

Miiru on herännyt ja venytellen tulee katsomaan Salmen puuhia. Ei sekää viitsi tänään mennä ulos. Oli vain pikaisesti käynyt aamulla ja melkein heti naukunut sydäntä särkevästi kuistin ovella, josta Arvo oli sen pelastanut sisään.


Kuules kissi, elä sinä tule tähän pöydälle, karvastat...

No niin, ollaan me vain tänään kotona ja sisällä. Laitetaan hellaan valkea ja kamariin kanssa. Pysyy lämmin, vaikka ulkona tuulee ja pyryttääkin.


Jos huomenna jo selkenee, tietää se sitten lumitöitä, tuumaa Salme. Mutta mikäs, tehdään rauhallisesti, eihän meillä ole mihinkään kiire. 

Tulepas Miiru, mennään me kamariin ja lisätään puita uuniin ja samalla voidaankin laittaa jo kynttiät valmiiksi ikkunoille. Sytyteään ne yhdessä sitten ilta kuudelta. 


perjantai 6. lokakuuta 2017

Kuusamo....

Hiukan sumuisena aamuna Salmen talossa kannettiin matka-arkkua ja kassia rapulle.


Eikös sinulla ole tuon enempää...
Ethän sinä mitenkään pärjää koko viikkoa tuolla salkulla...


No täällä on partavesi, sukat ja pitkät kalsonkit. Niin ja kaikki paperit... kyllä näillä... kokouksessahan minä.

No ei kun otat lisää vaatetta nyt...laitat tänne matka-arkkuun. Missäs eväskassi, sitä ei saa panna luukkuun.

Ja päästiin sitten linjuriin...


 Linjurissa istuttiinkin pitkä päivä. Ensin oman kylän linjurissa kaupunkiin ja kaupungista jatkettiin postilinjurilla eteenpäin. Välillä pysähdyttiin tienvarteen, tai risteykseen, kun joku nousi kyytiin, tai jäi matkasta. Rupateltiin kanssa matkustajien kanssa, syötiin eväitä ja kun linjuriasemilla pysähdyttiin ottamaan paketteja ja posteja ja jätettiin myös, käytiin pissillä.
Taisi Arvo ehtiä yhdellä pysähdyksellä kumota keskikaljankin aseman baarissa.


Ja ensimmäinen yö oltiin puolivälissä matkaa matkakodissa yötä.
Arvo tarjosi paistettuja muikkuja ja muusia  Sampossa. Se olikin sataman läheisyydestä johtuen merimiesten mieleen. Eikä voinut erinomainen ruokakaan olla vaikuttamatta, päätteli Salme vatsa mukavasti täynnä.


Mutta nyt...
Linjuri oli kaartanut Salmenkylään tuttuun mutkaan ja Arvo auttanut siitä Salmen alas. Jätti siihen tavaroineen ja nouti mopedin jonka kyytiin auttoi  Salmen...


Ja mopedin selästä sisään...
Minä käyn sitten tavarat vielä


Arvo auttoi vielä päällysvaatteet...
Pärjäätkös nyt...


Salme nostin kassista paketista kauniita hopeakylkisiä siikoja...


Etsi valmiiksi esiin päivällisen tarpeita..

 Arvo ehti siihen ihmettelemään Salmen vaivalloista touhua..


Kuules, ei tuosta nyt tule mitään.
 Ei, ei taida, myöntää jo Salmekin.


Kyllähän sinä varmaan osaat sii'at  paistaa ja perunat keittää. Minä neuvon sinua .. No ei kai tässä sitten muukaan auta, nielaisi Arvo ja katsoo vielä epävarmasti Salmeen.



Melko hyvin suoriutuneen Arvon valmistaman päivällisen jälkeen Arvo auttaa Salmen kamariin. Miirukin hyppää syliin, kehrää ja kynsillään varnii ja valmistaa siihen hyvää nukkumakohtaa.


Arvo sai vielä viedä mattoja ulos tuulettumaa. Oli uudet ja pitäisi vähän kalustettakin vaihtaa...mutta..
Salme huokaisi ja hieraisi särkevää polvea.
Siihen tulee nyt sairaala reissu, jotain siellä on varmaan rikki ja poikki. Miten olikin ollut niin varomaton siellä matkalla. Tunturin kupeessa jotenkin kiertyi polvesta ja ikävästi äänsi.


Mieli kääntyy kuitenkin polvesta ja matoista jonnekin pitkälle, korkealle ja visusti tallennettuihin muistoihin. Matkalla nähtyyn ja koettuun ja kerrassaa huumanneeseen, tai'anomaiseen....


Miten siellä olikaan ollut kaunista.
Niin kaunista.


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Salmen joululahja

Salme on noussut aamuvarhaisella ja ottanut keittiön uunista yön yli hautuneen uunipuuron.
Tuvassa on mukavan ruhallista, ulkona sateen ropina katolle ja ikkunalasiin ovat ainoat äänet tuvan kellon lisäksi.
Puuron voimin Salme lähtee joulukirkkoon vaikka ilma onkin tosi huono eikä
Salme ole löytänyt sadetakkiaan. Kun nyt tukka edes kirkkoon saakka pysyisi.
Eilen illansuussa Salme oli käynyt Osuuskaupalla, saunassa. Kauppiaalla kun on hyvä sauna ja tarjosi joulusaunaa myös Salmelle, kun tiesivät kauppiaspariskunta, että Salmella ei omaa saunaa ollut.
Illalla Salme oli vielä juonut joulukahvit saunanpäälle Osuuskauppiaalla ennen kotiin tuloa.
Radiosta oli sitten kuunnellut joululauluja ja Salme oli hotkinut ihania kirjoja joita olikin uusia monta. Joululahjaksikin oli Salme sellaisia hankkinut uusia ja kirjastosta muutaman varmuuden voksi. Sellainen lukutoukka kun Salme oli.
Muutama rulla tukkaan, vaikka nukuttu yö onkin silloin aina vähän levonoton, mutta joulun kunniaksi ne oli rullattu ja nyt sitä oltiin valmiina kirkolle.

 
Kirkolta tulon jälkeen Salme ajatteli lämmittää mukillisen glögiä ottaa piparin, tai pari ja
kääriytyä uutukaiseen huopaan ja jatkaa eilen aloittamaansa romaania.
Mutta mistäs kuuluu tuollaista rapinaa...?


Salme selvitti rapinan syyn ja siirtyi syy mukanaan kamariin. Lämmittele ja kuivaile nyt, rassukka - tuumaa Salme ja kietoo uutta pehmeää huopaansa paremmin. Huovan Salme oli saanut jouluksi ystävältään Erjalta.



No mutta... jokos sinä kuivahdit...? Tule sitten pois sieltä filtin alta...


Ja Salme käy hakemassa lämpimän glögikupin...


No niin, kissi, kenenhän sinä mahdat olla? Ainakin tämän sateen saat olla täällä. Vähän lämmitellään ja luen muutaman luvun ja sitten lämmitellään laatikoita. Saat sinäkin syötävää... ja kissa tamppaa paikkaa itselleen kehrää hyristen....