Hyvää Joulua

Kun aatto saapui, kävi Salme aamulla hautuumaalla viemässä kynttilät ja toivottamassa hyvää joulua Osuuskaupalla. Oli juotu torttukahvit kauppiaspariskunnan kanssa vielä ennen kotiin paluuta.

Kotona Salme alkoi kattaa joulupöytää.

Onkos nyt tässä kaikki.. 

Näyttäisi olevan..

Kyllä vaan, kaikki on kunnossa, sitten voidaan käydä pöytään, pitääpä käydä silpasemassa essu pois ja kutsua Arvo.

Hyvää Joulua!

Hetki aattoon

 Salmella alkoi olla talossa kaikki kunnossa joulua varten.

Kuusi oli koristeltuna kamarissa, laatikot paistettuna, paitsi perunalaatikko, joka menisi uuniin vasta aattoaamuna. Kinkku oli puolestaan paraikaa paistumassa.

Salme kävi pihan perällä ja ohimennessään ihaili Arvon tekemää lumiukkoa.

 

Oli oikein vaatettanut...

Pitäisikö sille jokin lyhty tuoda tähän...

Ja tähänhän sopisi myös joululyhteet...

Pitääkin sanoa Arvolle, että laittaa seipään pystyyn, tai jonkin muun mihin sen lyhteen kiinnittää...

Näkee mukavasti tähän  ikkunastakin. Hyvä on paikka.

Pyryn tauottua

Itsenäisyyspäivänä alkanut  pyry kesti monta päivää. Ja sen jäljiltä yhtä monta päivää avata teitä ja pihoja ja saada taas linjurit liikkeelle, maitoautot tiloille tyhjentämään tonkat ja postit konttoreille edelleen jakelijoille jaettavaksi. Ihmiset kauppaan ja asioille. 

Salmen pihankin oli pyryttänyt ihan umpeen ja Arvo oli tehnyt parhaansa, jotta polku pihan perälle huussiin, oli jotenkin kahlattavissa. 

Pyryn keskellä oli keskusteltu jälleen miten saisi eteisen portaiden alle sisävessan. Nyt sen arvon ymmärsi myös Salme,  joka muutoin hangoitteli sitä vastaan.

Arvo sai aherruksessa lumi-lapion varrenkin poikki ja joutui kahlaamaan naapuriin,  maalaistalon  isännältä lainaamaan uutta. Sekin olisi nyt sitten ostoslistalla, lainalapion

kun joutui palauttamaan. 

Nyt pihaan oli saatu polut ja hiekoitettua ne ja Arvo ehtisi lumitöiltään osallistumaan joulun valmisteluihin. Ainakin nyt oli pyryttämättä ja säätiedotus lupasi mukavaa pakkaskeliä. 

Hän pääsisi lähtemään kuusimetsään. 

Salme oli noussut jo aamutuimaan ja lämmitettyään puuhellan, keitettyään kahvin ja laitettuaan  riisipuuron hautumaan, nosti eteisen komeron kylmästä piparitaikinan keittiöön lämpiämään.

Salme otti Miirun syliin, rapsutti sitä korvan takaa ja laski sen sitten pihalle. Silläkin oli jo ikävä katsomaan rotan reittejä pyrypäivien jälkeen. 

 Ja sitte Salme alkoi pipareiden tekoon.

Ehti kaulia ja muoteilla painella jo osan paistoa vaille valmiiksi, kun Arvo tuli aamukahville ja keskelle hyörinää

Otakin riisipuuroa alle, niin on tukevampi lähteä sinne kuusimetsään, Salme ehdottaa...

Arvo hyväksyy oitis puuron ja tuumaa, että kuusimetsän jälkeen saisikin kahvin kanssa jo joululle tuoksuvat piparkakut. 

Kyllä tässä kelpasi! Mitä lähemmäs aattoa, sitä enemmän herkkuja.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 Jo aamulla alakertaan tulleessaan oli Salme havainnut, että ulkona pyrytti. Oli tehnyt sitä jo varhaisesta aamusta, tai jopa koko yön, niin näytti kovasti kinostuneen joka paikkaan.

 
Hellaan valkea ja kahvit tulille ja aamiaiseksi Salme voiteli eilen paistetun ruisleivän siivun ja leikkasi viipaleen Lauantai-makkaraa päälle.

Kahvit hörpittyään katseli mietteissään ulos; Tarkoitus oli lähteä käymään hautuumaalla, viemässä kynnttilät, lähinnä isälle, näin Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Olihan isäkin ollut rintamalla itsenäisyyttä puolustamassa.

Pyry kuitenkin  näytti vain jatkuvan ja jatkuvan.

Voi sentään, mitenkäs minä tuonne nyt... Näyttää vain pahenevan ja lunta olevan paksuina kinoksina... eihän tuolla edes näe kohta mitään...

Arvo tulee tupaan ja tullessaan tuo aimo tuulahduksen ulkoilmaa, vaikka onkin riisunut lumisen takin ja saapikkaat jo verantaan...

Oli nähnyt ulkona Posti-Mauria, joka oli tehnyt taivalta suksilla kylälle päin. Pysähtynyt Arvon nähtyä ja kertonut teiden olevan kaikki tukossa. Ja tulisivat olemaan, ennen kuin saadaan isännät traktorien kanssa omilta pihoiltaan apuun. Linjurikin oli saatu vedettyä työllä ja tuskalla kylän mäestä, johon se oli juuttunut. Se käännettiin takaisin kylän Osuuskaupalle. Siellä se saisi nyt olla siihen, kunnes saadaan tiet avattua. 
Mauri oli sitten niistänyt pitkään tienposkeen, nostanut kaulukset paremmin ja työntänyt sauvoilla vauhtia  ja viilettänyt Salmen kohdalla alkavaan mäkeen ja mutkaan. Mennessään huikannut vielä Hyvät Itsenäisyyspäivät joka melkein jo hukkui pyryyn ja hävinnyt näkyvistä.

Niin, että ei sinne hautuumaallekaan nyt mitenkään pääse tänään, saa jäädä tältä erää. 

Menen vielä ulos ja otan vähän lunta tuosta pihasta ja oven edestä, mutta aika turhaahan sekin nyt on...  oli Arvo tuuminut ja kääntynyt otsaa raapaisten lakin alta - verannalla pistänyt takin ja saappaat ja kolistellut pyryyn.

No, ei tässä sitten auta muu, kuin ruveta ruuan laittoon, tuumaa Salme. Salme oli suunnitellut laittavansa Karjalanpaistia, joka olisi hautunut valmiiksi hautuumaalla käynnin aikana. 

Salme pilkkoo sipulit ja porkkanat ja lihan paloiksi, uunipataan laitettavaksi. 

Miiru on herännyt ja venytellen tulee katsomaan Salmen puuhia. Ei sekää viitsi tänään mennä ulos. Oli vain pikaisesti käynyt aamulla ja melkein heti naukunut sydäntä särkevästi kuistin ovella, josta Arvo oli sen pelastanut sisään.

Kuules kissi, elä sinä tule tähän pöydälle, karvastat...

No niin, ollaan me vain tänään kotona ja sisällä. Laitetaan hellaan valkea ja kamariin kanssa. Pysyy lämmin, vaikka ulkona tuulee ja pyryttääkin.

Jos huomenna jo selkenee, tietää se sitten lumitöitä, tuumaa Salme. Mutta mikäs, tehdään rauhallisesti, eihän meillä ole mihinkään kiire. 

Tulepas Miiru, mennään me kamariin ja lisätään puita uuniin ja samalla voidaankin laittaa jo kynttiät valmiiksi ikkunoille. Sytyteään ne yhdessä sitten ilta kuudelta. 

Kun Kustaana perunat maahan heittää, saa elonaikana keittää.

Kustaan päivänä oli tapana istuttaa perunat maahan. Silloin oli maa jo sopivasti lämmennyt ja peruna lähti hyvin kasvuun. Kun perunat pääsivät kesäkuun alkupuolella maahan, oli sato ja korjuu odotettavissa syyspuolella. Lajikkeesta riippuen.

Salmekin lähti perunan istutukseen Kustaan päivänä. Tänä vuonna niitä ei pantaisikaan omaan pihaan, vaan naapuriin.

Naapurin Talon Isäntä oli luvannut pellonkulman Salmelle, johon voisi laittaa perunat kasvamaan. Omalla pihalla kun touhusivat Salmen uteliaat possut.

Korillinen viimevuoden perunoita oli jätetty syömättä idätystä varten. Ne oli otettu kellarista jo esiinkin, mutta sitten oli Arvo unohtanut ne pihaan ja Salmen possut olivat tietysti ne löytäneet.

Ne olivat varmaan koko yön nauttineet hyvin itäneistä perunoista, kun aamulla olivat maanneet vallan uupuneina saunan kupeessa ja vaan röhähdelleet hiljaa, kun Salme oli niitä kutsunut.

Istutuspäivän aamuna oli sitten Arvo ottanut peruna-auran kainaloonsa ja peräkanaa olivat Salme ja Arvo marssineet naapurin pellolle.

Kumpaas päähän sitä menet... Arvo antoi Salmen mukamas päättää ja asettui sitten itse kuitenkin vetopäähän.

Ja vakoja vetämään. 

Hiukan oli kiveä pellossa...

Onneksi ei ollut satanut muutamaan päivään, pelto oli juuri sopivan kostea, muttei mutainen.

Kun vaot oli vedetty, Salme otti korin ja lähti pistämään perunoita maahan. Ei liian tiheään, eikä liian harvaan. Siitä oltiin oltu aina kovin tarkkoja Salmen kotona. Laita Salme aina isän kämmenen pituus ja pikkaisen päälle, muisti Salme isänsä sanoneen. Isällä olikin ollut iso käsi.

No, naapuri oli antanut Salmelle myös siemenperunat Salmen possujen poskeen pistämien sijaan. Joskaan ne eivät olleet enättäneet niin hyvälle idulle, mutta kasvaisivathan nekin.

Päivä oli sopivasti puolipilvinen, mutta lämmin. Linnut pitivät Salmelle seuraa metsänlaidasta.

Kerttuja kuului olevan vallan montaa sorttia, Salme mielellään tunnisti niitä äänestä...

Oma kasvimaa taisi jäädä tältä kesältä laittamatta, mietti Salme laskiessaan perunoita vakoihin.

Niille possuille piti saada joku tolkun paikka, mutta aina ne peijakkaat hakeutuivat sinne kasvimaalle tonkimaan. Ja kun se oli vielä saunan takana, johon aurinko paistoi aamusta iltaan, oli se niille rakas paikka.

Piti varmaan siirtää sen kasvimaan paikkaa... tuumii Salme.. Jahas, tämähän alkaa olla kohta valmista...

No niin, tulikin kaikki maahan,,, Aaarvoo,! Arvooo, pistetäänpäs vaot kiinni!

Ja sitten vedettiin vaot uudelleen. Siten, että multa kääntyi äsken vedetyn vaon päälle ja peitteli alleensa juuri vakoon pistetyt perunat.

No, katsopas nyt... se kääntyy viereen... voi odotas nyt, älä vedä niin nopeaa, pitää katsoa 

miten se menee...

Arvo niin tiesi jo vanhastaan tämän vaiheen, se oli joka kerta perunanlaiton haasteellisin.
 Salmelle vaot olivat jotenkin niin pyhät, että pakostihan se menee vähän vierestä...vaikka kuinka yrittää... joka kevät...

Peittelyveto pitää tehdä sopivalla vauhdilla ja lujasti auranterä maassa ja vetäjän katsottava, että astelee juuri oikein.

Siitä ei voinut tinkiä. Salmelle oli erityisen tärkeätä suorat ja kauniit perunavaot. 

Ja vaikka ne tasattiin sitten vielä lopuksi, ei Salme antanut armoa tässä yhtään.

No, huh, huh, siellä ne nyt sitten taas ovat, tältä keväältä - miltäs ne nyt näyttää,  uskaltaa Arvo  varovasti kysyä, ja siirtää lippalakkiaan..

No, ovathan ne nyt aika hyvät rivit... päättää Salme, kun niitä matka päästä tarkastaa...

Sitten lähdetään kotiin, päättää Arvo kiireesti, koppaa jo auran kainaloonsa ja lähtee saman tein askeltamaan kotiin vievälle polulle.

Salmen ei auta kuin nostella tyhjät korit mukaansa ja lähteä seuraamaan.

Kotona Salme hakee sisältä voileivän ja mukin maitoa ja tulee pihalle syömään. 

Samoilla mullilla voisi vähän käydä kasvihuoneessa katsomassa, mitä sinne laittaisi. 

Jospa tänävuonna saisi sinne viljelykset, kun tuota pihan kasvimaata ei nyt ole. 

Perunathan hoitavat itse itsensä. Multaamassa vain pitää käydä jonkun kerran kesän aikana, ettei mukulat kasva liian lähellä maan pintaa ja lähde vihertymään. Tulevat myrkyllisiksi. 

Ja Arvo lupasi lämmittää tänään saunan.

 Kas, käki kukkuu...!

Millä  nimellä teillä kutsuttiin peruna-auraa, sahraa..?

Hauskaa Wappua

Vapun aattona on Salme paistellut munkkeja koko tovin.

Illalla on Osuuskauppias rouvineen tulossa kylään, samoin Posti-Mauri. Ja Mauri on kova syömään munkkeja.

No, eiköhän ne nyt riitä, tuumii Salme tyytyväisenä.
Tulisi se Arvokin viimein alas syömään.
Arvo on kolistellut vinttikomerossa etsimässä vapun tarvikkeita.

Mitä ihmettä sinä kolistelet...

Arvo on ottanut komerosta Vapunpäivän marssiin lipun esiin ja suoristelee kangasta.

Arvolla on lauluesityskin aamun marssin jälkeen ja availee siinä Salmelle  ääntään.

Salme ei politiseeraa, mutta Vapun Humaukseen kylälle kyllä lähtee. Siellä Nuorisoseuraintalolla on juhlat, jossa on esiintymisiä, runonlausuntaa ja paljon väkeä!  Ja tietysti simaa ja munkkeja ja Arvon erityiseksi  iloksi höyrytettyä makkaraa.

Kas auringon, taivaalle on,
maalannut pikkuinen poika,
sen alle hän on kynällään,
maalannut tunnuksen tään.

Paistaa aurinko aina,
taivas kirkas on aina,
elää saa äiti aina,
elää saan minä myös.

Oi ystävä, pikku ystävä,
rauhaa myös aikuiset kaipaa,
toivo se on sammumaton,
lasten ja vanhempien.
Paistaa aurinko…

Seis sotilas, kuule sotilas,
pelkäävät jyskettä kaikki,
kauhistuen miljoonat sen,
kuulevat toistaen.
Paistaa aurinko…

Päin kuolemaa, kammottavaa,
nousemme suojaksi lasten,
pois sota pois, niin että sois,
kirkkaana pinnalta maan.
Paistaa aurinko…

Salmen naapuri, Talo nro 33

Salmenkylässä on Salmen talo ja Osuuskauppa. Ne ovat molemmat ihan fyysisesti olemassa. Sitten siellä on Naapurin Isäntä, jolla on ihan maatalo navetoineen ja eläimineen. Se ei ole ilmiintynyt (onneksi), mutta olemassa siis on... Ja sitten on Naapuri. Se on talona nyt olemassa ja rakenteilla.

Naapurin talo on rakentunut vähän erilailla kuin Salmen aikanaan. Ajattelin, että teen sen välttäen kaikkia niitä kompastuksia ja möhläyksiä joita Salmen talossa tuli. Aloitinkin niin, että en naulanut taloa kasaan ensi töikseni, vaan lähdin tekemään siihen ensin pintoja. Sisäpintoja.

Huoneet halusin myös niin, että talosta ei tulisi Salmen kopio, vaan omansa.

Eteinen johon tullaan sijoittui talon takavasempaan. Ja sinne tietysti piti saada portaat yläkertaan. Ne pistivät vähän hanttiin, eivät olleet sattua yläpuolelle tekemääni aukkoon, vaan yhdessäkin vaiheessa yläkertaan kipuaja olisi päätynyt suoraan seinään. Purkua ja kasaamista, mutta sain ne sitten kuitenkin kohdilleen. Mielessä oli portaiden alapuolinen tila, Mikä ja miksi se tila pitää siellä olla ja näkyvissä, en tiedä, mutta tila nyt siis on.

Eteisestä ovi vie keittiöön. (ovenkahvat ovat vielä tekemättä)

Keittiö sijoittui eteen vasemmalle. Sain siihen hiukan suuremman tilan kuin Salmella takatilassa ollessa.  Ikkuna tulee etulevyyn ja vasemmalle jää mukavasti pitkä seinä johon sitten saa keittiökalusteen.

Keittiöstä pääsee kamariin,

Se on jossain vaiheessa avattu takakamarin kanssa samaksi tilaksi. Perälle tulee makuusoppi ja eteen sitten huone televisiolla, Se täällä varmaan on...  jokin kumma varmuus siitäkin.

Samassa vaiheessa, kun tilaa on laajennettu, on asennettu kokolattiamatot. Vihoviimeiset pölynkerääjät, huomasin jo nyt!
Katot olen myös tehnyt, enkä vain maalannut kuten Salmella.

Takaseinää ei vielä ole kiinnitetty. Kun sisällä on pinnat ja pielet kaikki valmiina, maltan sen kiinnittää tällä kertaa vasta sitten.
Tähän eteiseen tulee ulko-ovi ja jonkinlainen veranta. Vähän jo mielessä on niistäkin kuvaa.

Tämän talon kohdalla materiaalit, värimaailmat ja muuten sisustus tuli ihan kuin itsestään. Salmen talon kanssa oli haastavaa, kun en tiennyt kuka taloon tulee asumaan, niin oli todella vaikeata päättää sisustusta. Nyt ei, enkä ymmärrä lainkaan miksi, koska tämänkään kohdalla en tiedä kuka talossa asuu. Sen saa jälleen Taru päättää :). Mutta talo itsessään haluaa tulla tällaiseksi ja se on erilaista kuin viimeksi.

Tähän on tulossa keittiön kaapistot. Nekin ovat kertoneet millaiseksi tulevat (jos selviän niiden tekemisestä ).

Sitten on yläkerta joka on aivan tekemättä. Ulkopinnat miettimättä.
Ja paljon yksityiskohtia. Huonekalut ja esineistö. Aivan tuhottoman paljon on tätä kokoa tullut hommattua kaikkea esineistöäkin, mutta kun ne on hankittu Salmelle, ne on Salmen, ei niitä voi tänne tuoda...
Voi että, monta mukavaa hetkeä vielä tämän kanssa tullaan viettämään. Ja kunhan tänne joku muuttaa, saa lähteä ottamaan selvää talon ja asukkaansa tarinasta!