Lehdistään luopuneet puut seisovat vaiti maisemassaan. Hengittävät kanssani äänettömyyden piirtämää pehmeää päivää nuo itsensä paljaiksi riisuneet. Ehkä jo toivovat ylleen valkean viitan suojaa, jonka talventulon viima kuljettaa kohta luo. Marraskuu lakaisi ajatuksia. Paljon jouti pois tuulten matkaan. Otin askeleita sinnekin, mihin en ikinä ollut aikonut. Jokin kutsui ja vastasin. Oppijat kyselivät, mistä sen tietää, kun Jumala puhuu? Huomaan heissä olevan itseään isompia ajatuksia sisällään. Kun luottaa, sen tuntee, haen sanoja, joilla säilyttää se tyyneys, joka siinä hetkessä lyhdyssä lepattavan liekin kuunnellessa puuhiamme oli läsnä. Olen keskellä lapsijoukkoa, jolle usko on arjen siemen. Nyt olen hiljaisuuteni sisässä itse vaiti ja etsin ajatusten helmoista huokaukseni. Rukouksen, johon suljen niin monta läheltä ja kaukaa, isoa ja pientä. Siinä voimassa, joka ei etsimälläkään löydy itsestä.
Olen paikallani, pieneksi asti kasvaneena, kiitollisena. Polku, jota kuljen ei ole itse valitsemani, mutta paras polku juuri minun askelilleni. Näkemättä olisi jäänyt moni pieni metsän ihme, jos olisin porhaltanut tuttua reittiä päivissäni. Vaikka niidenkin jakama hyvä saa säilyä tallessa yhä. Uskalsin poiketa, koska luotin kartan piirtäjään, reitin näyttäjään. Tänään mietin vahvoin sanoin. Kohotan silmät poimimaan marrastaivaan harmaasta kaaresta valon, kuin pienen pesän, josta pian kuoriutuvat lumiuntuvat. Lujasti luottaen. Ikkunan takana avautuu turvallinen pihapiiri. Sama turva sulkee syliinsä kaikissa päivissä, niissäkin, joiden läpi ei millään jaksaisi kulkea, ei omin voimin, mutta kanssasi.
Siipiesi suojassa jaksan.
Tarjoan pienet sanani ja pyydän:
anna niistä valo jollekin ,
juuri nyt
tuikkeeksi hämärään.
tuikkeeksi hämärään.
Kiitos! Voisitko huokailla ylöspäin poikani puolesta, että hän näkisi tilanteensa ja ihmissuhteensa avoimestia ja uskaltaisi tehdä kipeääkin tekeviä ratkaisuja!
VastaaPoistaSinulla on kirjoittamisen lahja, kiitos kun jaat tuntojasi.
Terveisin huolestunut Liisa-äiti
Hei Liisa, varmasti huokaisen ja kannan rukouksin poikasi tilanteen Isän eteen. Meillä on rukouksia kuuleva Jumala.
VastaaPoistaJoskus tarvitaan kipeitä ratkaisuja, jotta jokin uusi saisi paikkansa. Luotetaan, että poikasi kohdalla tapahtuu niin kuin hänelle parhaaksi on.
Olen iloinen ,että jätit pyyntösi luokseni. Se vahvistaa minulle myös sitä, etten sittenkään sulje tätä blogiani.
Iloa ja valoa ja lujaa luottamusta hyvään päiviesi kulkuun! Pyydän, että huolesi saisi väistyä ja voisit levollisin mielin seurata. miten poikasi elämässä kaikki asettuu oikeisiin uomiin ja hänen silmänsä näkisivät ,mikä hänelle hyväksi on.
Meidän pienimmätkin huokauksemme kantavat.
Kauniita sanoja. Ihanaa viikkoa, joka jo loppuaan lähenee. Hyvä niin!
VastaaPoistaPiupau, kiitos♥ Toivottelen sinullekin loppua kohti kurottelevaan viikkoon paljon ihanuutta ja ilovaloa!
PoistaKiitos Tinttarus...kyllä, sanoistasi saa valoa♥
VastaaPoistaIhanaa oli, myös lukea, että jatkat blogia....tämä on ollut tärkeä minulle jo muutaman vuoden..:)
Irmastiina, olen sanoistasi kiitollinen. Olet niin pitkään ilahduttanut käynneilläsi. Aina välillä töihin ajellessa ajattelen sinua lämpimästi. Mukavaa, että kerroit, että olette asuneet työmatkani varrella:)
PoistaPyysin Jumalalta, että Hän viisaudessaan näyttäisi jotenkin minulle kuuluuko minun jatkaa Riihipirtillä vaiko sulkea se. Koen, että Liisan jättämä rukouspyyntö oli merkityksellinen. Rukouksen voima on suuri ja haluan tarjota käteni Isän käyttöön:)
Iloa viikkosi loppupäiviin! Voi hyvin!
Kiitos!
VastaaPoistaTunnen jo heti, että puolet huoleni taakasta keveni!
Minulla on lupa olla levollisella mielellä asian suhteen.
Kiitos lohduttavista sanoistasi, sydämeni iloitsee Sinusta.
Liisa
Voi Liisa, iloitsen vierelläsi! Kulje luottaen. huoli on usein ilon ja kiitoksen eteinen.
PoistaKoen, että se ei ollut sattumaa, että juuri nyt kuljit Riihipirtille ja laskit poikasi asian rukoiltavakseni.
Muistan sinua ja poikaasi! Raamatussa Jeesus sanoo: Älä pelkää, usko ainoastaan! Se on viisas neuvo, vaikkakin meille ihmisille joskus kovin vaikeaa. Niin helposti huolet heiluttavat meitä myrskytuulen lailla.
Kaikkea hyvää päiviisi♥
Tuntuipa hyvältä lukea <3 Kiitos
VastaaPoistaPäivi, kiitos!
PoistaLämmitit mieltäni sanoillasi.
Iloa ja valoisuutta viikkoosi!
On armoa saada kasvaa pieneksi! Kiitos näistä sanoista :)
VastaaPoistaHäivähdys, kiitos sinulle♥
PoistaPienenä, Isän kämmenellä:)
Kuurankukittamaa marraskuuta!
Hei!
VastaaPoistaNyt tarvitsisin kipeästi esirukousta!
Meille vanhemmille ja ennenkaikkea pojalleni.
Kiittäen Liisa
Liisa, suljen teidät rukoukseeni. Tänään minuun vahvasti tarttui ajatus siitä, miten emme saisi tuijottaa elämämme myrskyaallokkoon, vaan meidän tulisi kohottaa katseemme luottavaisin mielin Taivaan Isään. Hänessä meillä on lohtu ja huolenpito. Muistan teitä!
PoistaÄlä ihmeessä lopeta blogiasi. Varmasti moni saa lohtua ja iloitsee sinusta, kuten minäkin. Olen saanut lohtua ja vahvistusta sanoistasi. Tälläkin hetkellä minä ja mieheni olemme uuden, yllättävän, pelottavankin elämänvaiheen keskellä. Pieneksi ja avuttomaksi itsensä tuntee. Kumpa jaksaisi katsoa ja luottaa Jumalaan kaiken inhimillisen sijasta. Kiitos sanoistasi ja siunausta elämääsi :)
VastaaPoistaVoi, kiitos ! Pyysin rukouksessani , että jos on tarkoitettu, etten laita Riihipirttiä kiinni, saisin siitä selkeän merkin jollakin tapaa. Ainakin nyt vielä pidän pienen pirttini portit auki ja kirjoitan, vaikkakin harvakseltaan . Minusta vain tuntui,ettei minulla ole enää mitään annettavaa. Mutta kiitollinen ja hurjan iloinen olen kuullessani, että sanani ovat voineet tarjota lohdiun joskus jollekin synkkään hetkeen. Mitä pienemmäksi kasvamme , sitä isommin on Jumalalla tilaa olla vierellämme läsnä:)
PoistaMuistan sinua. Ole siunattu paikallasi. Omissa voimissamme selviydymme paisteiset ja seesteiset päivät, mutta kivikkopoluille ainut turvamme on Jumalassa.
Haaveileva polku, siis tietenkin muistan rukouksessani teitä molempia:) Olkaa lujat ja luottakaa! Vaikea on eteinen ilolle ja monesti suurin siunaus on vastoinkäymisten kätkössä!
PoistaValoa kaipaan, auringon tanssia hangella!
VastaaPoistaIhanat sanasi loivat eteeni herkän ja syvän kokemuksen..
Valoa sinun harmaisiin päiviisi!
Ajatuksien aitta, ♥! Marraskaamoksen keskellä valonkaipuu on suuri. Eilisessä aamussa vieraili tuokion kaunis tuike, kun maassa viipyi yön jäljiltä pakkaskuura.
PoistaOlen kiitollinen ja hurjan iloinen, jos käyntisi Riihipirtillä jakoi päivääsi ripauksen herkkää ja syvää.
Joulu avaa ihan pian ovensa ja kutsuu meitä suuren valon vierelle, iloa ja onnea päiviisi!!
Kiitos taas siitä että sanojasi sain lukea täällä
VastaaPoista♥
Kiitos Maria kultainen, että voin iloita siitä, että olet siellä!
PoistaMinä jatkan vielä tämän viikon hiljaisuus vieressäni.
Marraskuun tasaiseen kauniiseen valon kajastuksia!! Ja arjen onnea!!
Valo jollekkin . . Hämärää olen aina rakastanut , mutta kun se hämärä on elämässä hallitsevana elementtinä tarvitaan rukoilevia ihmisiä ympärille , olivat he sitten lähellä tai kaukana. Kauan vei että rohkenin pyytää ystävältä : Rukoilethan puolestamme ? Poikamme puolesta rukousta on tarvittu enemmän kuin ikinä olisin voinut edes kuvitella. Jumala kaikessa viisaudessaan ei ole antanut näkyä tulevaisuuteen , sillä jos tämän hädän ja tuskan lasten elämän puolesta olisin tiennyt etukäteen tulevaksi olisin tuskin uskaltanut äidiksi ruveta . .
VastaaPoistaSinun kirjoituksesi on kuin rukousta , se riittää jaksamaan taas hiukkasen matkaa eteenpäin. . .
Laulun sanoin: "Kuljemme juhlaa kohti ,
vaikkemme ymmärrä
miten tähti hohti synnyinhetkellä . . "
Kaikkea emme ymmärrä . .
Siunauksin
-Sari-
Voi Sari, kommenttisi oli jäänyt minulta piiloon....
PoistaEt varmasti enää tänne kurkista, mutta varmuuden vuoksi haluan asetella sanani sinua varten:
Hämärä väistyy aina ajallaan! Olen iloinen, jos kirjaoittamani on saanut kuljettaa sinua luottamaan siihen, toivon niin, ja rohkaisen:jatka rukousta ja sen pyytämistä poikasi puolesta! Jumalan aikataulut ovat usein niin kovin erilaiset kuin omamme!
Kaikkea emme ikinä ymmärrä. Ehkä joskus perillä.
Äitiys on joskus niin hurjan raskaskin taakka, mutta pyydän osallesi siinäkin vahvistumista, ettet kokisi omaasi liian raskaaksi!
Muistan sinua, poikaasi.
Ole siunattu!
Voi Sari, kommenttisi oli jäänyt minulta piiloon....
PoistaEt varmasti enää tänne kurkista, mutta varmuuden vuoksi haluan asetella sanani sinua varten:
Hämärä väistyy aina ajallaan! Olen iloinen, jos kirjaoittamani on saanut kuljettaa sinua luottamaan siihen, toivon niin, ja rohkaisen:jatka rukousta ja sen pyytämistä poikasi puolesta! Jumalan aikataulut ovat usein niin kovin erilaiset kuin omamme!
Kaikkea emme ikinä ymmärrä. Ehkä joskus perillä.
Äitiys on joskus niin hurjan raskaskin taakka, mutta pyydän osallesi siinäkin vahvistumista, ettet kokisi omaasi liian raskaaksi!
Muistan sinua, poikaasi.
Ole siunattu!