Kesä kuiskii...

Tänään olen kuullut kesän kuiskivan. Se on kurkkinut runkojen takaa ja leikkinyt piirileikkiä perhosten kanssa. Kevätpäivässä on ollut vallaton vapauden tuulahdus! AUrinko on jakanut valoaan ja lämpöään ja tuntunut hymyillen seurailevan kevään heräilyä kohti kesää. Tuulen kosketuksessa on ollut kesälämmön suloisuutta. Sen houkuttelemana pieniä versoja nousee esiin. Joka päivä löydän uusia kasvaneita. Luonto laulaa! Sisimmässänikin soi ilo. Kuin kevätsoitto. Olen ihmeissäni , miten upean suunnitelman palasina saamme kulkea ja kohdata kaikkea osallemme jaettua. Tätä päivää olen askeltanut hyvyys ympärilläni.

Sunnuntaisupatuksia, niitäkin on tänään jo kuiskittu. Koulusta palaavaisilla on ollut sihinää ja puhinaa. Kilvan ovat pitäneet minua loitolla puuhistaan ja touhuistaan:) VAlmistelevat yllätyksiään, joita minun ei ole lupa huomata. Tuhissut ja touhunnut olen itsekin. Viikonlopun kynnykselle aiottu reissu peruuntui ja annoin kaiken aikani Riihipirtin pihapiirille. Olen tänä keväänä erityisesti nauttinut oman reviirini kauneuden kutsusta luokseen, lähelleen. Huomaan, miten kiireettömyys on oiva kasvualusta kaikelle. HAravatanssissakin tahti on muuttunut letkeän keinuvaksi. Kiitollisuuteni kodistani ja rakkaistani on saanut kohota korkealle uudelleen ja uudelleen. PÄiviini on istahtanut tavallisuuden ihmeellinen ihanuus!

Tänään minäkin.  Avaudun nupustani kohti valoasi. Kiittäen. 

Suuruuden sylissä pienenä ihmeenä. Sinun puutarhassasi paistaa ikiaurinko!