Siemeniä

 Olen viipynyt pehmeässä tekemättömyydessä. Iloinnut suloisesta siemenpussista, joka saapui luokseni täältä. Kiitos! Pieni muistutus siitä, että jossakin tuon kimaltelevan valkean kauneuden alla lepää multava maa. Nyt ovat ensimmäiset siemenet odottelemassa pääsyä osallisiksi kasvun ihmeestä. Kevään korvalla nuo Anun lähettämät valkoisen Punakosmoksen siemenet muistuttavat helmikuisesta ystävänpäivästä:) Kevätkylvön lailla, minussakin kasvaa ja vahvistuu, versoaa. Uskon siemen.

RAkas toi tulppaaneja. Maanantaina. VAstaleivotun leivän tuoksu ja palamaan laitetut kynttilät ottivat vastaan kuorosta saapuilevaiset. Pieni hemmottelu arjen keskellä nostattaa hyvänolon hyrisemään sydänalaan. Tänään istuessani sohvan pehmeässä sylissä hyvä kietoutui vierelleni. Löytyi lukemastani, kumpusi kuulemastani, yltyi ymmärtämästäni. Sanat ovat kuin siemeniä. Kun ne osuvat oikeanlaiseen maaperään, alkaa kasvu. Sydämelläni kasvavan taimen kasvua haluan vaalia. Kitkeä sen tyvestä kiireen, epävarmuuden, vaatimukset ja huolien liian painon. LAnnoitan lempeydellä ja luottamuksella.

TApasin ystävän. Kerroin, miten tekemättömyyteeni on mahtunut niin paljon oman sisimmän siementen kasvua. Janon ja nälän tunne, johon ei auta ruisleipä eikä juureskeitto. KAipaus, joka ei väisty rakkaan halatessa. On ollut tilaa ja aikaa Hänen läsnäololleen. Jokaiseen päivääni olen Hänet päästänyt. Hänen voimassaan löytänyt uutta ja antanut sijaa uuden versoamiselle. Ehkäpä saanut siemenpussin taskuuni viljeltäväksi. Näiden siementen eräpäivä ei umpeudu. Itävyys ei vähene. VAloa ja vettä on aina tarpeeksi.

Tänä iltana on minun vuoroni viritellä kotiinsaapuville tuoksut ja tunnelmat. 

Rakkaalla on syntymäpäivä. On minun vuoroni hemmotella:)

VAikka ensilumesta on jo aikaa, jaan kanssanne lempikynäilijäni ajatuksen:

Mitäpä siitä,

jos ensilumi

sataa puutarhan ylle.

Unelmat eivät kuihdu.

Kylvetty ei katoa.

(Anna-Mari KAskinen)