Katsaus satokauteen

Tämä kesä jää mieleen ennätyshelteisenä ja kuivana. Kasvimaita ja marjapensaita emme ole jaksaneet kastella yhtään niin paljoa kuin olisi ollut tarvetta, mutta siitä huolimatta olemme saaneet ihan kivasti satoa.

Kasvihuone on tarjoillut tomaatteja, chilejä ja kurkkuja. Näistä on jo keitelty chilikastiketta (Jamie Oliverin ohjetta mukaillen) ja tomaattikastiketta. Mikä ilo kaivaa kastikkeita omista varastoista talvella, teollisten valmisteiden sijaan.

Kurkkuja on kasvihuoneessa kaksi taimea ja avomaalla yksi, ja tämä määrä pitää kaksi ihmistä mainiosti kurkuissa. Avomaankurkkujen taimien kanssa mokailin niin että niitä emme nyt tänä vuonna saaneet.

Tomaatteja kypsyy tasaista tahtia, ja ovat kyllä parhaimmillaan suoraan pensaista napsittuna. Kaikki lajikkeet ovat tänä vuonna hyviä, ehkä suosikkeina kuitenkin taas Sunchocola F1 ja Pink charmer. Ensi vuodeksi voisi pari jotain pihvitomaattilajiketta katsella, nyt meillä valtaosa on näitä pieniä. Myös jonkun supermakean keltaisen kirsikkatomaatin haluaisin, tähän mennessä eivät ole olleet ihan täydellisen makeita.

Valkosipulit alkoivat olla sen näköisiä että uskaltauduin nostamaan muutaman, sieltä nousikin niin hyvän kokoisia sipuleita että nostin loputkin ja vein vintille kuivumaan. Tämä on kyllä sellaista viljelyä joka oikeasti kannattaa, tuoretta valkosipulia ei kauheasti kaupassa edes myydä. 

Syksyllä maahan menee kynsiä sekä myöskin siemeniä. 

Tällainenkin kedon kukka löytyi kasvimaan kupeesta päiväunilta <3

Myös kanervaa innostuin keräämään, kun satuin hyville apajille. Kanerva rauhoittaa ja auttaa nukahtamisvaikeuksissa ja monenlaisissa vatsavaivoissa sekä mm. virtsatulehduksissa. Kanerva myös tuoksuu ihanan metsäiselle.

 Marjastus ei niin ole mun juttu, mutta sain sentään herukoita poimittua sen verran että mehut keitettiin. Mustikat ostin suosiolla Rekosta.

Omavaraisia ollaan ensi talvena myös kanojen heinien suhteen. Naapuri kävi niittämässä meidän pellot ja sieltä käsipelillä haravoin ja kärräsin kanalaan heinää. Hidasta ja hikistä hommaa, mutta jotenkin niin kesäistä!

Kesäisiä kirppislöytöjä

Kesällä ei ole paljoa tullut kirppiksillä kierrettyä, mutta muutaman kerran sentään ja fb-kirppikseltä (ihanan Rättei, retroi ja lumpui -ryhmän hautajaisista) tein muutaman emalihankinnan.

Finelin sydän-kulho on ollut haaveissa. Tämä on ihana pienempi koko, tosi näppärä! Niin ja kaunis. Näille kulhoille on tähän vuodenaikaan käyttöä, kun puutarhasta haetaan milloin mitäkin.

Matkalla Lounais-Suomeen tein pienen pit stopin Salossa, ja kävin Aarresaari-kirppiksellä. Salo on kyllä kirppistelijöiden taivas. Siellä on useampi iso, hyvä pöytäkirppis, paljon hienoa tavaraa ja hintataso oikein kohdallaan. Itsellä oli koirat autossa ulkona ja vähän pissahätä jonka takia kiersin kirppiksen varsin ripeästi. Pari kivaa juttua kuitenkin löysin.

Finelin ihanan väriset kulhot, kuva ei tee värille oikeutta mutta nämä on sellaiset hienot sammalenvihreät. Ja ihan eri kokoiset kuin mun aiemmat kulhot, näitä on kyllä valmistettu ihan miljoonassa eri koossa.

Grapponiaa on tullut viime aikoina mukavasti kirppiksillä vastaan. Haaveilen mehusetistä eri väreissä, ja se on tässä jo ihan kivalla alulla :). Aarresaaresta löytyi kokoelmaan kannu. Ah tuota sinistä väriä, ihana!

Telttaretki kolmen koiran kanssa

Helteisen heinäkuisen viikonlopun keksin viettää telttaretkellä. Kohteeksi valikoitui Teijon kansallispuisto, ja retkiseuraksi kolme koiraa joista yksi on yöpynyt aiemmin teltassa (kerran, eikä niin toivotuin seurauksin).

Olin muutenkin matkalla Lounais-Suomeen, joten Teijo osui sopivasti matkan varrelle. 

Olosuhteiden pakosta tosiaan kaikki koirat lähtivät mukaan ja reissu suunniteltiin sitten sen ja aikataulujen ehdoilla. En halunnut perjantaina työpäivän päälle mitään urheilusuoritusta vaan rennon lenkin ja yöpymisen luonnon helmassa. Sään ollessa helteinen, järven lähellä olo helpottaa koirien kanssa kulkemista joten valitsin reitiksi Matildajärven kierroksen.

Ajoimme Matildajärvelle Luontokeskuksen parkkipaikalle. Reitti sinne kulkee idyllisten kylien, mm. Matildedahlin (hipsterimpi kuin Kallio :) ) läpi. Parkkipaikalla oli kymmeniä autoja, joku pakkaili telttaa ja rinkkaa ja kävi selväksi että mistään erämaan rauhasta ei täällä päästä nauttimaan. Osa porukasta oli onneksi uimarannan asiakkaina.

Kävimme siis kävelemässä Matildanjärven kierroksen 5,5km. Todellisuudessa matkaa tuli aika lailla enemmän kun aluksi eksyttiin vähän reitiltä ja sitten vielä käveltiin pitkospuita edestakaisin kun reitin alku oli vähän hukassa. Reitti kiertää Matildajärven, on hyvin selkeä ja helppokulkuinen. Maasto on kaunista varsinaissuomalaista metsämaastoa kallioineen ja kuusikkoineen. Reitti on ihan hyvin merkitty, paitsi loppuosaltaan joka kulkee Matildedahlin kylänraittia ja alkuosaltaan, jolloin se on opasteissa väliin Matildanjärven kierros ja väliin Matildankierros. En rohkeuksissani ottanut edes karttaa mukaan mutta muutaman kerran jouduin kyllä puhelimen maastokarttaa katsomaan. Reitin varrella ei porukkaa ollut ruuhkaksi asti, muutamia vastaantulijoita ja järvellä kulki soutuveneitä. Laavuilla näytti olevan väkeä jokaisella.

Autolle palattuamme aloin katsella yöpymispaikkaa. Ensin Luontokeskuksen läheltä, mutta siellä oli niin kansoitettua että päätin siirtyä 800m päähän Roosinniemen laavun ympäristöön. Kävelin siis vielä pari kierrosta edestakaisin parkkipaikan ja laavun väliä vieden ensin teltan ja muut majoitustarvikkeet, ja sitten koirat ja loput kamppeet. Roosinniemessä oli paljon majoittujia ja vaikka menimme sinne vasta joskus puoli kymmenen aikaan illalla, meidän jälkeenkin tuli vielä ainakin pari seuruetta. Saimme kuitenkin kauniin telttapaikan järven rannasta ja ehdimme paikalla parahiksi auringonlaskun aikaan.

En jaksanut enää päivän päälle alkaa trangiaa viritellä ja vähän stressasi kaikenlainen meluaminen tuohon aikaan, joten söin vain nopeasti leipää ja ruokin koirat, ja sitten sullouduimme telttaan. Väsyttikin aikalailla, työpäivä kuitenkin heräämisineen oli jo takana.

Koirat rauhoittuivat yllättävän kivasti telttaan, vaikka olihan meillä aika lämmintä. Tuntui että 1-2 koiraa läähätti koko ajan, yksi nukkui ja osat vaihtelivat koirien välillä. Katkonaisesti sain kuitenkin joitakin tunteja nukuttua. Hiljaista oli, joku kävi uimassa ja vastarannalta kuului kalaan lähtijöiden ääniä mutta koirat olivat rauhassa eivätkä reagoineet ääniin.

Aamulla sitten heräiltiin hikisinä ja kämppäkaverit pyrkivät ihan iholle :)

Kolmen hengen telttaan ei kyllä yhden ihmisen ja kolmen koiran lisäksi olisi enempää väkeä mahtunutkaan. Yksi nukkui jalkopäässä makuualustalla ja kaksi vieressä. Mukaan roudattu avaruuspeite ei kelvannut kenellekään alustaksi. 

Aamulla päästin ensin koirat uimaan ja sitten kävin itse. 

Sitten koirat saivat odotella puuparkissa kun tein Trangialla aamiaista. Tällä reissulla oli tarkoitus yöpyä lähellä autoa joten en yrittänytkään pakata kevyesti. Ehkä tuota 800m matkaa taittaessa autolle ja takaisin edestakas käväisi mielessä että joku muu pakkausväline kuin kaupan kestokassit olisi voinut kuitenkin olla paikallaan :D

 Eväskassiin oli eksynyt myös vierailija.

Teijo ihastutti kyllä luonnollaan, mutta heinäkuinen viikonloppu vetää odotetusti tämänkaltaiset paikat täyteen retkeilijöitä. Mikä on tietysti ihan positiivinen asia mutta luonnon hiljaisuutta kaipaavalle ehkä ei ihan sitä mitä etsii, vaikka väenpaljoudesta huolimatta saimme kyllä olla ihan rauhakseen eikä kukaan häirinnyt tai häiriintynyt. Kyllähän suomalaiseen metsään väkeä sopii.

Teijossa riittää reittejä ja nähtävää useammankin päivän retkelle joten eiköhän sinne vielä takaisinkin päädytä. 

Emalisekoaminen

Jonkinlainen sekoaminen tapahtui nettikirppistä selatessa ja pari Finelin ihanuutta muutti meille. 

Finelin astiat ja erityisesti nämä kuviolliset ovat hinnoissaan, mutta kyllä ne vaan niin ihanasti meille sopivat arkea piristämään. Nämä ostokset olivat kuntoonsa nähden ihan siedettävän hintaisia. Minulle esineiden käyttöarvo on tärkeä ja kaikki kirppisostoksemme ovat meille ihan normikäytössä. Emaliastioita en toki pese astianpesukoneessa, ja koitan varjella raapimasta niitä millään metallisilla keittiövälineillä.

Kirsikka on Esteri Tomulan suunnittelema kuosi vuodelta 1969.

Toinen löytö oli jääkaappirasia myöskin Tomulan suunnittelemalla Vegeta-kuosilla. Vegeta-rasiat ovat olleet tuotannossa v. 1965-1970. 

Jääkaappirasiat ovat melkoisissa hinnoissa mutta tämän hinta nyt oli kuntoon nähden ihan siedettävä. Ja on se kyllä ihan mahdottoman kaunis, ja säilytän näissä siemenpusseja puutarhaa varten. Jääkaappirasioita täytyy kyllä tilaisuuden tullen hankkia vielä lisää. 

Loppukesän tunnelmaa

Kesäloma lähenee loppuaan ja edessä on syksyn viilenevät illat, arkirutiinit, harrastukset, työmatkat, kasvimaan ja kasvihuoneen talviteloille laitto, syysistutukset ja tunnelmoinnit kynttilänvalossa.

Tässä kuitenkin vielä tunnelmia kesäisestä kodista.

Kuisti on kesällä ihana! Rottinkituoli ja -pöytä löytyivät vintiltä, tuoli tosin kaipaa pientä fiksausta ennen kuin on istumakuntoinen :)

Yleensä kuisti on täynnä kenkiä ja erinäistä lähtevää ja saapuvaa tavaraa mutta on oikein toimiva tila siinäkin tarkoituksessa.

Kunnostimme kuistille navetasta löytyneen puulaatikon polttopuiden säilytystä ajatellen. Laatikko on tosin klapeja odotellessa täyttynyt erinäisellä roinalla joten en tiedä mahtuuko sinne polttopuita ensinkään.

Laatikko on oikeasti kestopuinen puutarhavälinelaatikko. Se hiottiin ja maalattiin Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla.

Tuvan pöytää ovat koristaneet pihalta kerätyt kimput.

Finel-kokoelmaa :)

Kesävieraat ovat lähteneet tältä erää ja talon väki vetää henkeä loppukesän haasteita odotellessa.

Lähiretkeilyä

Yö luonnossa on ollut to do -listalla jo pitkään ja vihdoin se toteutui, kun pakkasin yhden koiran ja kimpsut mukaan ja suuntasimme lähimaastoon retkelle. Tällä reissulla ei tarvittu autoa, vaan matka taittui jalkapatikalla kotiovelta lähtien.

Otimme suunnaksi Kytäjä-Usmin Iso-kypärän rannalla olevan laavun. Lähdimme matkaan puoli seitsemän aikaan illalla, teimme pikku pysähdyksen Kaksoislammilla ja Iso-kypärälle ehdimme parahiksi auringonlaskua ihailemaan.

Sää oli lämmin ja iltapala valmistui näissä maisemissa. 

Illaksi lammelle laskeutui iso määrä vesilintuja, kiikarit ja lintukirja olivat kotona mutta oli hauska katsella sukeltajien touhuja.

Yöksi majoitumme laavuun. Yöllä lämpötila kävi alimmillaan 7 asteessa. Makuupussini comfort-lämpötila on 3 astetta, mutta melko vilpoista kyllä oli eikä yhtään vähempää olisi voinut olla päällä. Nyt riitti pitkä kerrasto, villasukat ja tuubihuivi. Koirallakin oli selkeästi vähän vilu, sille ei tullut mitään alustaa mukaan (ensi kerralle muistutuksena) joten se kernaasti otti siivun makuualustastani ja nukkui ihan kyljessä kiinni.

Yö meni kääntyillessä laavun kovalla lattialla. Hieman oli ikävä telttaa, sillä laavun viereen oli joku kerännyt pehmoisen kasan havuja telttapaikalle. Käki kukkui läpi yön.

Vaan oli meillä silti tunnelmaa, tämä oli ensimmäinen yöni yksin metsässä.

Neljän aikoihin heräsin katsomaan lämpömittaria ja maisema oli upea.

Aamulla keitin puurot ja kahvit, pakkasin kamat ja käppäilimme Piilolammin kautta kotiin.

Ihana irtiotto arjesta, stressinhallintaa parhaimmillaan.