Marraskuulla on puolensa

Heti kesäloman päätyttyä päätin että syksylle tarvitaan löhöloma. Sellainen, mihin ei suunnitella mitään vaan varataan aikaa kotona hengailulle, sohvalla makoilulle ja nukkumiselle. Yksinkertaisesti levolle, sitähän ihminen tarvitsee. Sitten jos jotain jaksaa tehdä niin kaikki on ihan boonusta.

Ja mitä kaikkea voi tapahtua kun on aikaa pysähtyä. Voi vaikka löytää marraskuusta ihan uusia puolia. Sellaisia aurinkoisempia.

Meillä on muuten ihan järjettömän likaiset ikkunat. Mutta ei kai niitä ennen kevättä kannata pestä. Jos silloinkaan.

On aikaa valmistella kunnon aamiaisia. Muna oli ihan samana aamuna munittu.

Ehtii myös jäädä ihastelemaan miten kauniisti höyry nousee kahvikupista ja miten hienot ovat marraskuiset pitkät varjot.

Kissakin on niin lomalla.

Makkarissa kuuluu kummia.

Kanalan uudet asukkaat

Toinen kananuorikoistamme alkoi hautoa lähes heti munimaan alettuaan. Sen läsähdettyä pesään tarkistimme, että sillä oli vain yksi muna haudottavanaan. Tutkimme hieman aihetta ja päädyimme laittamaan sille vähän lisää munia, kaiken kaikkiaan 5 munaa hän sai haudottavakseen.

Sitkeästi pikku teiniäiti jaksoi muniaan hautoa ja lopulta 21 päivän hautomisen jälkeen 3 munista kuoriutui. Ensin kuului pesästä kovaa sirkutusta ja sitten tällainen joukko tuli esiin <3

Monenlaista ajatustyötä on tämän hautomisen kanssa käyty läpi ja selailtu nettiä kyllästymiseen asti. Kuitenkin, meidän kanalassa saa lisääntyä jos siltä tuntuu eikä ketään estetä vaistojaan toteuttamasta. 

Tipujen kuoriuduttua aloimme ruokkia emoa ja poikasia pesään. Ensimmäisinä päivinä veimme niille keitettyä kananmunaa ja vettä, sen jälkeen pikku hiljaa siirryimme tipurehuun.

Kanaemo päätti perustaa perheensä munintapesään, joka meillä on melko korkealla. Teimme pesään "parvekkeen" jotta poikaset eivät putoaisi maahan. 

Ensimmäiset ajat kananpoikaset ovat hyvin herkkiä kylmälle ja elämänlanka on muutenkin heikko, ne kuolevat helposti jos joutuvat kauas emon lämmöstä.

Jotain kuitenkin tapahtui ja yksi poikasista löytyi kuolleena muutaman päivän iässä. Se löytyi lattialta, joten jotenkin se oli parvekkeesta huolimatta päätynyt pesän ulkopuolelle ja kuollut sinne. Mitään ulkoisia väkivallan merkkejä ei poikasessa onneksi ollut ja muutenkin muut kanat ovat ottaneet poikaset vastaan melko välinpitämättömästi.

Tämän jälkeen kuitenkin siirsimme emon poikasineen lattiatasoon pieneen koirien metallihäkkiin. Hiukan piti säätää etteivät poikaset pääse häkistä pois kun mahtuvat kaltereitten välistä. Pahvilaatikko laidoiksi ja nyt on poikaset pysyneet hyvin turvassa. Samalla ovat siinä koko parven nähtävillä mikä toivottavasti helpottaa elämää siinä vaiheessa kun poikaset liittyvät osaksi parvea. Tätä häkkiä kuitenkin nyt pidetään jotta emo saa olla poikasineen rauhassa ja muut kanat eivät söisi kaikkea tipurehua.

Nyt siis jäljellä on yksi tipunkeltainen ja yksi ruskea tipu, ja tältä elämä näyttää emokanan kanssa <3

Odotamme innolla minkälaisia kanoja näistä kasvaa ja erityisesti niiden sukupuoli kiinnostaa. Tuleeko niistä sitten munintakanoja joukon jatkoksi vaiko kukkoa viinissä :)

Koti ja kodin kissa

Alkavan marraskuun kunniaksi kaivoin pöydälle messinkiset kynttilänjalat ja Marimekon Ananas-pöytäliinan. Saimme tuon pöytäliinan tulipalon jälkeen ilmaiseksi, kyllä ilahdutti!

Kuvissa näkyvä kodinonni sai roskistuomion, en tiedä missä oli vika mutta se vaan "lässähti" ja alkoi näyttää surkealta.

Messinkikynttilänjalkoja löytyy kirppiksiltä tosi edullisesti, näistä olen maksanut jotain 1-3e/kpl. Näyttävät minusta kivoilta erityisesti näin ryhmänä.

Pelakuut ovat pakkasia paossa työhuoneessa. Kuistia yritän vielä hieman tiivistää ja ostin sinne pakkasvahdin, jospa näiden talvisäilytys kuistilla kuitenkin onnistuisi.

Marimekon oranssivalkoisen lokki-kankaan ostin nettikirppikseltä, tarkoitus on laittaa se työhuoneeseen verhoksi.

Kissa osaa nautiskella koleista syystalven päivistä. Lempipaikka on lampaantaljalla keinutuolissa.