Ystävyyden aikaa

Sitähän se joulun aika on <3 Meidän eläinlauma elelee niin ihanassa harmoniassa, kolme neljästä nukkuu läjässä milloin kenenkin kyljessä kiinni. Vanhin koirista ei pidä läheisyydestä ja koisiikin yleensä pienen välimatkan päässä. Kissa on osa joukkuetta ja lähtee usein ulkona ollessaan koirien mukaan lenkillekin.

Sisällä eläjien lisäksi kanalassakin vallitsee nykyään ystävyyden ilmapiiri, poikaset on otettu osaksi parvea ja elo sujuu rauhaisasti.

Joulutunnelmia

Joulua on vietetty kotosalla, päivät töissä ja muuten rauhakseen kotona. Syöty hyvin, katsottu sarjoja ja ihan vaan oleskeltu.

Kotia laitettiin pienesti, vuosi vuodelta tärkeämmäksi minun joulussani tulevat kynttilät, joululaulut (ne hartaat ja ranteet auki -tyyliset tietysti) ja joulukukat joten niihin painottui joulun laitto tänäkin vuonna.

Marimekon Fokus-kangas löytyi muuttokamoista. Kyllä, muutettu on 1,5 vuotta sitten mutta edelleen tavaroita on hukkateillä ja laatikoita purkamatta. Ja välillä on myös epäselvää, mitä jäi palotaloon ja mitä ollaan tuotu mukanamme.

Joulukuusia olisi kasvanut ihan omalla tontilla mutta emme sellaista tuoneet sisälle. Meillä ei oikein ole sille hyvää paikkaa joten päädyimme kuusen oksiin maljakossa.

Ihastuin meidän paikallisen kukkakaupan tarjontaan ja palveluun niin että hain sieltä jouluksikin kimpun. Nämä paikan päällä käsin sidotut kimput ovat hieman hintavia mutta ihan mielettömän kauniita ja kestäviä. Ja kun kimppu alkaa nuupahtaa jaan sen pienempiin maljakoihin jolloin siitä on iloa vielä joksikin aikaa. Ehdottomasti jatkossakin juhliini kuuluu nämä ammattitaidolla valmistetut kukkakimput.

Kesän yli rakkaudella hoitamani amarylliksen sain istutettua ruukkuun vain hieman liian myöhässä, jouluksi se ei kukkavanaansa kasvattanut. Amaryllis istutettiin keväällä kukkapenkkiin jossa se sai rauhassa kasvatella lehtiään ja kerätä sipuliinsa voimia, syksyllä nostin sen ylös ja vein kellariin. Ja kas, joulun alla sipulista kurkistikin pieni kukkavanan alku. Ihmeellinen sipuli se tuntee kalenterin. 

Hyasintteja on menossa amppelissa jo toinen kierros, tähän ideaan ihastuin tosi paljon ja hyasintin tuoksu se vaan kuuluu jouluun.

Joulun säät ovat olleet paremmat kuin aikoihin. Lumi on pysynyt maassa ja aattona ja joulupäivänä nautittiin upeista aurinkoisista säistä (tosin pääosin toimiston ikkunasta mutta hienolta se näytti sieltäkin). 

Kotona on vaan parasta <3

Joulun hidasta odottelua

Joulu hiipii hiljaa mieleen ja kodin nurkkiin.

Oveen on ripustettu havukranssi, kynttilät palavat päivittäin ja hyasintin tuoksu leviää huoneisiin.

Ensimmäinen hyasintti pääsi roikkumaan ikkunalle kesällä Jyskistä ostamaani amppeliin. Noita tosi kauniita harmaita amppeleita on useampi kappale, täytyykin istutella niihin kaikkiin kevään mittaan jotakin.

Itsenäisyyspäiväksi haettu kukkakimppu on edelleen täysin freesissä kunnossa. On muuten pikkuinen ero kukkakaupan ja marketin kukkien laadussa.

Elämää sukkakorissa

Keskeneräisten sukkien korissa on taas hyvin pitkästä aikaa ollut liikettä, kun keskeneräiset ovat vaihtuneet uusiin keskeneräisiin. 

Kesällä päätin osallistua ensimmäistä kertaa Knit along -tapahtumaan. Piti ihan Fb:stä tarkistaa että nämä Mia Sumellin ideoimat SullaVikat aloitettiin 29.6. En sitten ihan pysynyt muun porukan perässä kun sain nämä valmiiksi tuossa marraskuulla :D.

Kirjoneulesukkiahan on aina hirveän hauskaa aloittaa mutta toisen sukan kohdalla motivaatio kyllä tökki ja pahasti ja jotenkin tuo värimaailmakin alkoi alun innon jälkeen kyllästyttää. Hammasta purren kuitenkin valmista tuli ja langanpäätkin sain pääteltyä. Sydämet on aika kauhean näköisiä mutta jospa ne käytössä tasottuisi.

Sitten käväisin junamatkalla, ja tarvitsin jotakin tekemistä reissuun. 7 veljestä Maamme raita -langasta tuli miehelle tällaiset isänmaallisuutta henkivät perussukat.

Makuuhuoneen i:n piste

Makuuhuone oli varsin miellyttävä ja harmoninen hirsiseinineen ja pelkistettyine sisustuksineen, mutta heti kun näin Pihlgren & Ritolan mustaa Apollo -tapettia, tiesin että haluan sitä kotiini. Ja niin se saapui peittämään makuuhuoneen ennen valkoista seinää.

Ostin tapetin Finnish design shopin alesta jo kesällä, mutta vasta marraskuussa saimme aikaiseksi värkätä tapetin seinälle asti.

Yllä makuuhuone ennen, olihan tuo valkoinen seinä melko pliisu.

Molemmat kuvissa näkyvät peilit ovat talon entisten omistajien perintöä. Onpa onni ettei kukaan ole niitä keksinyt ottaa mukaansa, peilit kun ovat aika kalliita ostaa.

Tapetoimme molemmat eka kertaa. Googlailun jälkeen päädyimme keittelemään liisterin itse vehnäjauhoista, ohje löytyy esim. täältä.

Liisterin keittäminen oli helppoa ja halpaa, ja liisteri oli hyvin riittoisaa. Ja mikä parasta, tapetit ovat pysyneet seinällä eikä seinässä ole yhtään muovia tai mitään muutakaan hengittämätöntä. Tosin paperitapettien päälle vedetään nykyisin ohuen ohut kerros muovia jotta tapetti kestäisi kevyttä pyyhkimistä. 

Aiempi tapetti lähti nätisti irti ja jätti jälkeensä ohuen paperikerroksen. Muutamat ruuvinreiät paklattiin mutta seinä oli kohtuu tasainen joten tässä päästiin vähällä.

Tapetointi sujui vailla suurempia vastoinkäymisiä. Mies vakaine käsineen leikkasi ja mallaili vuodat ja minä toimin työnjohdossa. Kohdistus oli helppoa vaikka sitä vähän etukäteen pelättiin.

Tapettia meni tähän yhteen seinään ihan himpan yli rulla. Sain vajaan toisen rullan onneksi myytyä halvalla eteenpäin.

Enkä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen! Jonkinlaiset listat mahdollisesti hankimme epäsiisteihin nurkkiin ja tapettivuotien välisiä rajoja voisi vähän kynällä sutata mustemmaksi.

Tumma tapetti oli viimeinen silaus makuuhuoneeseen. Tässä huoneessa nukutaan antaumuksella ja hyvin.

Näin on pienimuotoinen pintaremontti saatettu alkuun ja suuria suunnitelmia laadittu muihin huoneisiin!

Marraskuulla on puolensa

Heti kesäloman päätyttyä päätin että syksylle tarvitaan löhöloma. Sellainen, mihin ei suunnitella mitään vaan varataan aikaa kotona hengailulle, sohvalla makoilulle ja nukkumiselle. Yksinkertaisesti levolle, sitähän ihminen tarvitsee. Sitten jos jotain jaksaa tehdä niin kaikki on ihan boonusta.

Ja mitä kaikkea voi tapahtua kun on aikaa pysähtyä. Voi vaikka löytää marraskuusta ihan uusia puolia. Sellaisia aurinkoisempia.

Meillä on muuten ihan järjettömän likaiset ikkunat. Mutta ei kai niitä ennen kevättä kannata pestä. Jos silloinkaan.

On aikaa valmistella kunnon aamiaisia. Muna oli ihan samana aamuna munittu.

Ehtii myös jäädä ihastelemaan miten kauniisti höyry nousee kahvikupista ja miten hienot ovat marraskuiset pitkät varjot.

Kissakin on niin lomalla.

Makkarissa kuuluu kummia.

Kanalan uudet asukkaat

Toinen kananuorikoistamme alkoi hautoa lähes heti munimaan alettuaan. Sen läsähdettyä pesään tarkistimme, että sillä oli vain yksi muna haudottavanaan. Tutkimme hieman aihetta ja päädyimme laittamaan sille vähän lisää munia, kaiken kaikkiaan 5 munaa hän sai haudottavakseen.

Sitkeästi pikku teiniäiti jaksoi muniaan hautoa ja lopulta 21 päivän hautomisen jälkeen 3 munista kuoriutui. Ensin kuului pesästä kovaa sirkutusta ja sitten tällainen joukko tuli esiin <3

Monenlaista ajatustyötä on tämän hautomisen kanssa käyty läpi ja selailtu nettiä kyllästymiseen asti. Kuitenkin, meidän kanalassa saa lisääntyä jos siltä tuntuu eikä ketään estetä vaistojaan toteuttamasta. 

Tipujen kuoriuduttua aloimme ruokkia emoa ja poikasia pesään. Ensimmäisinä päivinä veimme niille keitettyä kananmunaa ja vettä, sen jälkeen pikku hiljaa siirryimme tipurehuun.

Kanaemo päätti perustaa perheensä munintapesään, joka meillä on melko korkealla. Teimme pesään "parvekkeen" jotta poikaset eivät putoaisi maahan. 

Ensimmäiset ajat kananpoikaset ovat hyvin herkkiä kylmälle ja elämänlanka on muutenkin heikko, ne kuolevat helposti jos joutuvat kauas emon lämmöstä.

Jotain kuitenkin tapahtui ja yksi poikasista löytyi kuolleena muutaman päivän iässä. Se löytyi lattialta, joten jotenkin se oli parvekkeesta huolimatta päätynyt pesän ulkopuolelle ja kuollut sinne. Mitään ulkoisia väkivallan merkkejä ei poikasessa onneksi ollut ja muutenkin muut kanat ovat ottaneet poikaset vastaan melko välinpitämättömästi.

Tämän jälkeen kuitenkin siirsimme emon poikasineen lattiatasoon pieneen koirien metallihäkkiin. Hiukan piti säätää etteivät poikaset pääse häkistä pois kun mahtuvat kaltereitten välistä. Pahvilaatikko laidoiksi ja nyt on poikaset pysyneet hyvin turvassa. Samalla ovat siinä koko parven nähtävillä mikä toivottavasti helpottaa elämää siinä vaiheessa kun poikaset liittyvät osaksi parvea. Tätä häkkiä kuitenkin nyt pidetään jotta emo saa olla poikasineen rauhassa ja muut kanat eivät söisi kaikkea tipurehua.

Nyt siis jäljellä on yksi tipunkeltainen ja yksi ruskea tipu, ja tältä elämä näyttää emokanan kanssa <3

Odotamme innolla minkälaisia kanoja näistä kasvaa ja erityisesti niiden sukupuoli kiinnostaa. Tuleeko niistä sitten munintakanoja joukon jatkoksi vaiko kukkoa viinissä :)

Koti ja kodin kissa

Alkavan marraskuun kunniaksi kaivoin pöydälle messinkiset kynttilänjalat ja Marimekon Ananas-pöytäliinan. Saimme tuon pöytäliinan tulipalon jälkeen ilmaiseksi, kyllä ilahdutti!

Kuvissa näkyvä kodinonni sai roskistuomion, en tiedä missä oli vika mutta se vaan "lässähti" ja alkoi näyttää surkealta.

Messinkikynttilänjalkoja löytyy kirppiksiltä tosi edullisesti, näistä olen maksanut jotain 1-3e/kpl. Näyttävät minusta kivoilta erityisesti näin ryhmänä.

Pelakuut ovat pakkasia paossa työhuoneessa. Kuistia yritän vielä hieman tiivistää ja ostin sinne pakkasvahdin, jospa näiden talvisäilytys kuistilla kuitenkin onnistuisi.

Marimekon oranssivalkoisen lokki-kankaan ostin nettikirppikseltä, tarkoitus on laittaa se työhuoneeseen verhoksi.

Kissa osaa nautiskella koleista syystalven päivistä. Lempipaikka on lampaantaljalla keinutuolissa.