Pipat eli pipot

Tupsuja olla pitää.

Hyvä pipo on aika lämmittävä juttu. Olen nyt kaksi talvea yrittänyt neuloa ja virkata hyvää pipoa itselleni ja muille perheenjäsenille. Hankalaa on. Mallit ovat aina ihania, langoistakin tykkään, mutta usein on istuvuuden kanssa ollut pulmia. Liian suuria tuppaa tulemaan, kun vielä käytössä venyvät.

Tytär on tykästynyt äidin luomuksiin ja on tänä talvena osannut jo pyytää uutta pipoa. Tuo virkattu raidallinen tupsupipo on tämän talven pipoja. Pipo sai innostuksensa ihanista nono lifestylen ihanista, tyylikkäistä virkatuista pipoista. Lankana oli Novitan Isoveli. Melko hyvä tuli ihan koukkutuntumalta ja mallipäähän sovittelemalla. Käytössä näyttää venyvän, eli tiukempi pitäisi alkuun olla.

Vaaleanpunainen ihanuus on oma lempparipiponi. Sen malli on Suuri käsityö -lehdestä 8/2010. (Samassa lehdessä muuten muitakin ihania pipomalleja!) Lankana oli Grönhöjn Peru Wool. Liian suuri tuli tuostakin, mutta ihana silti käytössä. Pienen takataitoksen jälkeen pipo keikkuu ja pysyy mukavasti päässä. Reikäinen neule ei ole tuulisimpina päivinä parhaimmillaan, muulloin lämmittää juuri sopivasti.

Nyt on koukun varressa samanlainen virkattu pipo poikaselle ja mies taitaa saada Peru Wool:n ruskeasta langasta jonkun reuhkan.

Mieleinen juhlakolttu

Minulla ja tyttärelläni on ollut viimeisen vuoden aikana pulma. Emme ole löytäneet yhteisymmärrystä siitä, kuinka juhlatilaisuuksiin pukeudutaan. Kaapissa on vino pino minun ostamia (minun mielestä) ihania mekkoja, muutama tosi kiva hame ja erilaisia sukkahousuja. Ne kaikki ovat olleet jokseenkin käyttämättömiä. Tyttärelläni on erikoinen dilemma - halu olla samanlainen kuin muut, mutta silti erilainen ja omanlainen. Vai liekö sittenkään kovin harvinainen dilemma? Mutta selväksi on tullut, että tytär hakee tyyliään ja kasvaa ulos prinsessamekoista. "Ei mitään hienosteluvaatteita." "Ei vaaleanpunaista." "Ei röyhelöitä." Siinäpä haasteita vaatehankintoihin, mutta ehkä tämä alkaa jo sujua. Ehkä hän pitääkin siitä, millaisia vaatteita minäkin tykkään käyttää.

Syksyllä näimme kivan neuletunikan ja tyttärenikin innostui mallista kuvan perusteella. Päätin kokeilla tikulla jäätä ja neuloa hänelle pitkästä aikaa jotain sukkaa suurempaa. Malli tähän tyylikkään simppeliin tunikaan löytyi Suuri Käsityö lehdestä (11-12/2009). Tietenkään en käyttänyt ohjeessa mainittua lankaa, enkä edes sen kaltaista, vaan sovelsin silmukkamääriä käsialani mukaan Novitan Miami-langalle. Vähän reilu siitä tuli, kuten kuvasta näkyy. Mutta onhan sitten kasvunvaraa. Kukkanen on virkattu kaksinkertaisella langalla, toisena lankana oli Novitan pörröinen Rose.

Ja ihme tapahtui! Tämä kolttu on nyt käynyt jo kaksissa juhlissa ja kaveritkin ovat sitä kehuneet. Ehkä uskallan tehdä joskus jotain muutakin, jos tytär itse valitsee mallin. Itsekin tuollaista pitäisin.

Hello Kittyä tilattiin

Kesällä pitää minun aloittaa villasukkien värkkäys, että saan edes jotain talveksi valmiiksi. En kyllä ihan tajua, miten toiset ovat niin nopeita neulomaan. Mulla on toki usein monta projektia samanaikaisesti työn alla ja teen niitä lähes joka päivä vähän. Silti valmistuminen kestää usein kuukausia. Usein ehdin jo kypsyä prosessiin ja alkuun innostava projekti ei enää tunnukaan niin innostavalta. Mutta aina on kiva saada jotain valmiiksi! Erityisen kivaa on, jos neulomuksen saaja pitää siitä :)

Nämä pirteät villasukat aloitettiin heinäkuun helteillä. Neiti tilasi itselleen Hello Kitty -sukat ja saamansa piti. Tyytyväisenä otti sukat vastaan ja innokkaana odottelee että tulisi villasukkakelit.

Kittyiltä näyttää puuttuvan viikset, mutta ei kuulemma tahtia haittaa.

Sukat neulottu Nalle aloe vera -langasta vyötteen ohjetta mukaillen. Kittyt kirjottu päälle neulalla.