Olihan se aamulla lohduton näky kun heräsin.
Heti vaatteet sain päälleni, lähdin katuharjalla harjaamaan enimpiä lumia pois ja myös kopisuttelemaan puita puhtaiksi lumen taakasta sekä pensaita. Osa oli aivan notkollaan pitkin maata.
Kahteen kertaan ennen töihin lähtöä kävin läpi ja lunta tulikin todella sakeasti.
Yllättävästi oli Rovaniemellä hurja ero lumen tulon määrässä paikoin, kun vajaan 10 km päässä ei lunta ollut tullut juuri mitenkään eikä sitä keskustan tuntumassakaan juuri ollenkaan ollut.
Se on siis puutarhurin kirous olemassa.
Harsoilla olin tärkeimpiä suojannut ja laittelin vielä eilen illalla kehikoita harsojen alle, etteivät lysähdä sitten kasaan lumen painosta. Pionit siis säilyi melkolailla kaikki hyvinä. Osaan sain laitettua sangon päälle, kun kasvu on vielä aika alussa joten taimetkin on vielä pieniä.
Iltapäivällä kotiin palatessa näky olikin sitten taas erilainen.
Heikkovartiset, hennot kasvit eivät ole toipuneet ainakaan vielä. Ainakin kevätvuohenjuuri, kullero ja unelmatädykkeet makaa pitkin pituuttaan. Samaten poimulehdet on vielä vähän nyreissään, mutta uskon että nämä vielä toipuu. Kullerot oli juuri kukassa, joten en usko että ne jaksaa enää nostaa raskasta päätään. Unelmatädyke juuri aloittamassa kukintaansa, tämä vähän harmittaa.
Mutta tämmöstä se välillä on.
Viitisen senttiä oli tullut lentokentän virallisen mittauksen mukaan, pohjoisempana jopa 10 cm.
