Puutarhaterapiaa

 Pohjoinen pallonpuoliskomme alkoi taas armollisesti kääntymään kohti aurinkoa, näin sitä jälleen selvittiin! Talvipäivänseisauksen kunniaksi muistelin viime kesän pakahduttavaa vehreyttä kuva-arkistossa kahlaillen, olkaatte hyvät myös lukijani: puutarhaterapiaa :)

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Hiljaiseloa ja herneenversoja

 Satoi sentäs vähän lunta, pimeys ei ole enään ihan säkkipimeää. En ole juuri ulkona viihtynyt, katselen vaan ikkunoista. Lintulautoja pitää välillä täyttää.

 Onneksi sisäkasveissa on eloa ja versot saa vähällä vaivalla kasvamaan. Keittiön tasolla valohoidosta nauttivat vihreä ja purppura onnenapila. Herneenversotkin saa viikossa syöntikuntoon. Enään kuukaudenpäivät ja taas alkaa valoisa aika pidentymään!

 

Syksyn kivoimmat pihahommat

Olen vältellyt aktiivisesti kasvihuoneen syyssiivousta ja antanut itselleni luvan jatkaa samalla linjalla. Koska puutarhan olisi tarkoitus olla stressinpoistaja, eikä aiheuttaja, päätin edelleen keskittyä niihin mukavampiin puuhiin.

Talon sisäänkäynnin luona on kellokanervia korkeissa betoniruukuissa.

Luonto on jo viikkoja sitten vaihtanut syyspuvun ylleen ja minäkin sain vihdoin kesäkukat korvattua kanervilla ja kynttilälyhdyillä. 

Pihan sisäänkäynnissä on iso kynttilälyhty, jonka led- kynttilä palaa yksillä paristoilla kuukauden päivät. Sähköliekki lepattaa riittävän tunnelmallisesti ilahduttaen ohikulkijoita ja pihaan saapuvia.

 Postilaatikon vieressä jököttää vanha betoninen salaojatöttörö. Siihen istutin kanervaa ja koska pihistelin kanervien määrässä, täytin tyhjän kohdan sinisellä kirppislöydöllä.

Pihan laidalla olevan kesähuoneen terassia koristaa kellokanervat. Alemmalla portaalla olevaa puskaa oli peura yllätyksekseni jo maistellut! Se ei juurikaan haittaa, mutta kyllä vähän sieppasi, kun huomasin saman vierailijan syöneen kesällä istuttamani koristekirsikan lehtiä riehakkaasti oksia katkoen. Ruokatavat! murr.

Kutsuttuja vieraita varten virittelin puun oksaan ruokalan roikkumaan. Ei mennyt montaa tuntia, kun ensimmäiset talitintit jo pyrähtelivät nappaamaan auringonkukansiemeniä! Viime talvena tarjoilin pihan pikkuväelle pelkkiä talipalloja, ja ne eivät kertakaikkiaan maistuneet kellekkään. Viimein huhtikuussa joku vähemmän ronkeli orava kävi talipallerot syömässä pois.

Ensimmäinen pakkasyö

Viime yönä lämpötila laski pakkaselle ensimmäisen kerran tänä syksynä. Eilen vielä napsin daalioista kuihtuneita kukkia, mutta tänä aamuna niiden kasvustot olivat mustuneet kylmästä. Nyt odottelen viikon ja nostan sitten juurakot sisälle talvehtimaan. 

Exotic gardenilta tilaamani kukkasipulitkin saapuivat viimein ja eilen urakoin kymmenittäin sipuleita mullan suojiin lymyilemään. Jännityksellä saa taas odottaa kevään kukkaloistoa!

 Kasvihuoneessa alkaa olemaan kausi lopuillaan, keräilin hyväkuntoiset tomaatinraakileet sisälle jatkamaan kypsymistään. Kovin makeita niistä ei enään tule, mutta ruoanlaitossa ja voileivällä ne peittoavat kaupan tuotteet mennen tullen. Nyt pitää alkaa kartuttamaan motivaatiota kasvihuoneen syyssiivoukseen. Keväällä voisi sitten kiittää itseään..

Ihan kohta aion kerätä maksaruohoista varsia pistokaslisäystä varten. Ne pitää kerätä ennen kuin pakkanen pääsee kunnolla puremaan ja pehmentää ne piloille! Viime yöstä ne näyttivät vielä selvinneen.

Pahuksen hyvä hillo

 

 Paholaisen hillo on monelle tuttu tomaatin ja chilipaprikoiden ytimekäs yhdistelmä.
Erilaisia versioita reseptistä löytää netin ihmeellisestä maailmasta huru mykket, vaan laitanpa silti vielä omanikin julki. Merkittavin ero useaan muuhun versioon on se, että tomaatteja ei kaltata, vaan silputaan vain kuorineen pieniksi. Kuorenpalaset ei mitenkään kiinnitä lopputuloksessa huomiota. Oma sato on niin rakasta, ettei siitä oikein henno heittää kuoriakaan hukkaan :)

Pahuksen hyvä hillo

n. 800 g tomaatteja
n. 400 g paprikaa
6-8 chiliä
1 kokonainen valkosipuli
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
0,5 dl etikkaa
n. 350g hillosokeria
 

Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi ja laita kattilaan.

Halkaise paprikat ja chilit, poista siemenet. Jos haluat hilloon enemmän ytyä, älä poista chilien vaaleaa sisusta, johon siemenet ovat kiinnittyneet. Lisää silput, sekä suola ja pippuri kattilaan. Murskaa sekaan kuoritut valkosipulin kynnet.  

Anna kiehua puolisen tuntia.

Lisää etikka ja hillosokeri. Kuumenna jälleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoitellen. Jäähdytä hetki ja purkita. 

Hillo säilyy pitkään jääkaapissa.

Pahus kun se on hyvää lusikalla suoraan purkista, vuohenjuuston kanssa leivällä, kananlihan sekä kermaisen pastan kaverina. Illalla ajatelin kokeilla miten se sointuu leipäjuuston kylkeen.

Ajatuksissani oli jakaa näitä kenties joululahjoina, vaan mahtaako niitä enään silloin olla olemassakaan... nams.

Ripaus ruskaa ja sipuleiden odotus

 Täällä Espoossa alkaa vähitellen ruskan merkkejä näkymään. Villiviini punertaa lehtiään ja kävelyllä voi sieltä täältä bongata punaisena tai keltaisena hehkuvan vaahteran.

Ruskahuippu ajoittuu Etelä-Suomessa tyypillisesti lokakuun alkuun. Pihamme tuomipihlajilla oli viime syksynä hieno punaoranssi syysasu, mutta nyt ne meinaavat kaljuuntua ennen aikojaan.

Komeamaksaruohot kukoistaa ja kimalaiset jaksavat vielä pörrätä aurinkoisina päivinä. Odottelen jo malttamattomana tilaamiani kukkasipuleita, useampi kilo on jossakin matkalla!

Syksypuuhia kauniissa kelissä

Punakärsämö

Tänään paistoi aurinko ja pihapuuhat alkoi taas kummasti houkuttaa!

Rapsuttelin autopaikalta puunlehdet perennapenkin puolelle ja sain vihdoin nypittyä uudehkolta kivituhkapinnoitteelta rikkojen taimet pois. Oli kiva katsella siistiytynyttä parkkipaikkaa.

Kaunopunahattu

 Monet kukatkin vielä toiveikkaana paisuttelee nuppujaan, miksipä luovuttaa vain siksi, että syyskuu on puolivälissä.

Silkkiunikon nuput hempeänä.

Puutarhassa tunnelma on haikea

Vettä tuhnuttaa ja talvihorros painaa päälle. Tänään ei pihalla innostanut muu, kuin etsiä kauniita pilkahduksia hiljalleen ruskettuvasta luonnosta. Tilaamani syksyn kukkasipulit ovat vielä jossain matkalla, joten nyt on hyvä aika huilia.

 Syyshortensian kukinnot on painuneet sateen painosta nurmelle, mutta valokuvassa se ei haittaa.

 Japaninhappomarja taitaa olla syksyllä parhaimmillaan.

 Kaunokaiset sinnittelee ja kehäkukatkin jatkavat kasvimaalla vielä kukintaansa.

Ja kohtahan on taas kevät !

Kumpareen valloitus

Olen kuluneen kesän aikana sanonut sen monta kertaa ja sanoin taas: "Tää oli kyllä tän vuoden viimeinen pullistus tällä pihalla, huh ja puh."
Vaan on se kuitenkin niin palkitsevaa!

Viime viikonlopun rautakauppareissulla mukaani tarttui neljä topakkaa timanttituijan taimea. Koolauspuita ja kipsilevyäkin sentään muistettiin ostaa, ne kun olivat vierailun varsinainen syy.
Syksy on kuitenkin niin mainio aika istuttaa uusia kasveja, että on helppo ylipuhua itsensä puutarhaosaston notkuvien pöytien äärellä. Kastelusta ei tarvitse huolehtia kuin istuttaessa ja istutettavat saattaa löytää huokeaan hintaan. Eikä puutarhassa möyriessä tule edes hiki!

Ennen valloitusta..

Ja jälkeen.

  Vallattu kumpare on ihan keskeisellä paikalla pihaamme. Kärsivällisesti olen ruokapöydän ääressä istuskellessa sitä tuijotellut ja antanut ideoiden hautua.

Keskellä kumpua on joskus aikoinaan kasvanut ymmärtääkseni kääpiövuorimänty, josta on hassut törröttävät kourat vain jäljellä. Alla olevassa kuvassa kissan kohdalla on betonirinkula, jonka sisälle olen jo aikaisemmin istuttanut kurjenmiekkoja kaivinkoneelta turvaan.

Ennen valloitusta.

Ja jälkeen.

Kumpareen valloitus oli varsinainen pullistus. Rikkaruohoa nousi kuuden kottikärryllisen verran, mutta vaivanpalkkana niiden juurelta paljastui muhkea ja hyvinvoiva pikkutalviokasvusto!

Jätin "mäntykourat" toistaiseksi paikoilleen ja istutan toisen juurelle kenties kärhön kiipeilemään. Raahasin tuijien juurelle kasan kivenmurikoita, niillä saa kivasti nostettua tuijien muotoa esiin vihreän vehreästä pikkutalviopeitteestä.

Yrttisato talteen

Tulipas se sateeton päivä vihdoinkin! Ehdin jo vähän huolestua yrttisadon puolesta, kun ei niitä kuivattavia yrttejä parane ihan kaatosateessa kerätä. Tänään kuitenkin paistaa aurinko ja pääsin keräämään salvian ja ranskalaisen rakuunan talvivarastoa varten.

On minulla pieni kasvikuivurikin, mutta isommat määrät on kätevintä sitoa puuvillanarulla pieniksi kimpuiksi ja ripustaa saunan pyyhetelineille roikkumaan. Siellä on sopivasti pimeää, ilma kiertää ja oven voi sulkea uteliailta karvakuonoilta.

Haistan ja maistan...

Rakuuna oli ehtinyt tekemään jo pienet kukkanuppupumpulat, eli vähän myöhästyin sadonkorjuun h-hetkestä. Ei se niin vakavaa, kyllä siinä kuitenkin oli makuakin tallella. Huomenna kerään vielä mintut ja sitruunamelissan yrttiteetä varten. Ai niin, ja onhan siellä myös puska oreganoa! Ei muutakun purkkiin vaan.

Kuivattamalla säilöttäviksi sopii esimerkiksi rakuuna, rosmariini, lipstikka, tilli ja oregano. Teetä varten mintut ja sitruunamelissakin toki kuivataan, vaikka ne säilyttävätkin arominsa parhaiten pakastettuna. Pakastaminen sopii kuivausta paremmin myös ruohosipulille ja persiljalle. 

Yrtit ovat riittävän kuivia, kun lehdet murentuvat helposti ja varret napsahtavat poikki. Kuivatut yrtit kannattaa säilyttää valolta suojattuna kannellisissa metalli- tai lasitölkeissä. 

 Kauniista aamusta valkeni kaunis päivä!

Syyskuu saapui sateineen

Purppurakeijunkukan herkkä kukinto.

 Eilen illalla se jotenkin kolahti, nyt on syksy! Sade, pimeys ja vahva tunne, että nyt on taas aika sytyttää takka ja kaivaa kynttilät kaapista. Miten se syksy osasikin niin tarkasti itsensä ajoittaa?

Helminukkajäkkärä ja purppuraheisiangervo.

Nyt on viimeistään aika levittää syyslannoite. Loppukesällä annettu syyslannoitus parantaa monivuotisten kasvien talvenkestoa ja seuraavan vuoden kukintaa. Lannoitus pitäisi ajoittaa niin, että kasvit ehtivät hyödyntää sen ennen alkavaa lepokautta. Pohjois-Suomessa syyslannoitus kannattaisi tehdä jo elokuun puoliväliin mennessä, mutta täällä Etelä-Suomessa voi hyvin lannoittaa vielä syyskuussakin.

 Perennoille ja pienille pensaille syyslannoite levitetään tasaisesti kasvien juurelle. Isojen puiden ja pensaiden juuristo hyödyntää ravinteet parhaiten uloimpien oksien etäisyydeltä rungosta. Parhaiten lannoitteen saa oikeaan osoitteeseen tekemällä juuristoaluelle rautakangella 20-30 cm syvät reiät, joihin lannoite kaadetaan ja peitetään mullalla. Nurmikolle syyslannoite levitetään tasaisesti viskoen ja marjapensaat sekä omenapuut saavat eväänsä jo heti sadonkorjuun jälkeen.

 Kostea maa ja sateet nopeuttavat lannoitteen imeytymistä maahan. 

Mikäpä tässä ruskaa ja talventörröttäjiä odotellessa!

Kaunopunahattu

Kaunopunahatun (Echinacea purpurea) kukkaan puhkeamista on kiehtovaa seurata. Yksittäinen kukinto pysyy hehkeänä jopa 32 päivää.

 

Kaunopunahatun terälehdet ovat aluksi hailakan vaaleanpunertavat, pienellä vihreän vivahteella. Kukinnon kypsyessä terälehtien väri syvenee liilanpunertavaksi ja muhkea oranssinruskea "kupu" kohoaa esille.

Täysin auennut punahatun kukka kestää pitkään maljakossa ja siemenkupu on myös hieno kuivakukkana.

Kaunohatun kavaljeerina virginiantädyke, joka sekin kukkii pitkään ja kaunistaa kukkapenkkiä siementähkillään vielä sinisten terälehtien kuihduttuakin.

 Kaunopunahattu viihtyy aurinkoisella ja ravinteikkaalla kasvupaikalla. Kasvualustan tulisi läpäistä hyvin vettä, sillä talvinen märkyys tuhoaa taimet. Talvehtimisen varmistamiseksi kaunohatut kannattaakin suojata talveksi havuilla.