Vuosi 2017 - mitä jäi mieleen?

2017 alkaa olla lopuillaan, ja totuttuun tapaan vuoden päätteeksi tekee mieli katsoa vielä kerran taakseen, miettiä kulunutta vuotta, sen plussia ja miinuksia. Menipä tämä vuosi muuten äkkiä - tuntuu, että ihan äskenhän oli tammikuu ja uusi uljas vuosi edessä. Ja nyt taas!

Koko kuluneen vuoden ajan olemme kärsineet seitsemännen vuoden kriisistä, blogi ja minä. Itselläni meni vuosi sitten elämä monella tapaa uusiksi, ja uudenlaisen elämänjärjestyksen opettelussa blogiparka on korahdellut henkitoreissaan. Nyt on kuitenkin kriisi ohi, ja meille ei onneksi käynyt niin kuin parisuhteissa usein: eron sijaan blogi ja minä jatkamme yhdessä. :D Uuden vuoden ja uuden alun kunniaksi pistin blogin ulkoasun ihan uusiksi ja aloitan nyt hyvällä fiiliksellä ja uudella innolla ikään kuin puhtaalta pöydältä.

(Postauksen kuvat ovat viime kesältä Tallinnasta. Kaipaan kovin kesää ja valoa ja näistä kuvista tulee hyvä fiilis.) 

Vuoden alussa aloittelin monia pitkään tauolla olleita liikuntaharrastuksia: aloin taas käydä säännöllisesti salilla, pelasin sulkapalloa, uin, pyöräilin ja polkujuoksin, aloitin jopa pitkäaikaisen haaveeni eli suunnistuksen. Liikunta sujui ja tuntui tosi hyvältä, mutta etenkin kevätpuoliskolla lukeminen puolestaan ei sujunut ollenkaan. Kärsin monen kuukauden ajan pitkästä ja pahasta lukujumista, jonka aikana aloitin kymmeniä kirjoja, mutta vain harvoja sain luettua loppuun. Olin myös ahkerasta liikkumisesta aina sillä tavoin mukavasti väsynyt, että kun illalla nukkumaan mennessä avasin kirjan, eivät silmät vain tahtoneet pysyä auki. Kunnes joskus kevään korvalla makasin sängyssä kovassa flunssassa, latasin aikani kuluksi puhelimeeni BookBeatin kokeilujakson ja aah, siitä se sitten lähti. Äänikirjojen myötä lukujumi hellitti otteensa ja lukeminen alkoi taas vähitellen maistua.

Syksyllä otin ahneena kokeiluun myös Storytelin, ja tällä hetkellä tilanne on se, että olen suloisessa kahden digitaalisen kirjapalvelun loukussa. :D Kummassakin on minulle niin paljon äänikirjoja kuunneltavaksi ja e-kirjoja luettavaksi, etten voi luopua enää kummastakaan. Eikä toki tarvitsekaan, sillä kuuntelen äänikirjoja varmasti koko rahan edestä - joka päivä lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa (työmatkoilla, lenkeillä, kotitöitä tehdessäni, neuloessani...), usein useita tunteja päivässä. Uskomattominta tässä on ehkä se, että kaltaiseni vanha jäärä ja mielensäpahoittaja on löytänyt e-kirjat, joita vastustin lujasti vielä jokunen aika sitten. Mutta hei, onhan niillä puolensa! (Pakko tosin myöntää, että kun esimerkiksi Austerin hienoa yli tuhatsivuista romaanijärkälettä 4321 lukee neljättä kuukautta puhelimen näytöltä, ovat siinä silmät vähän kovilla. :D )

Yksi vuoden parhaista jutuista ovat olleet myös kirjapodcastit - olen aivan rakastunut Sivumennen-podcastiin! Keväällä kaikkein pahimpina lukujumihetkinä oli ihanaa kuunnella puhetta kirjoista ja lukemisesta. Kirjapuhe on usein aivan yhtä nautinnollista kuin itse lukeminen.

Mutta ehkäpä siirryn sitten niihin vuoden parhaimpiin. 2017 on ollut minulle sikäli kummallinen kirjavuosi, että olen lukenut lähes pelkästään kotimaista kirjallisuutta, käännöskirjallisuus ei ole jostain syystä oikein kiinnostellut. Ja siksi kaikki vuoden parhaatkin ovat kotimaisia. Uutuuskirjoissa minulla on aivan selkeä kärkikolmikko: kaikin tavoin päräyttävimmät lukukokemukset ovat olleet lukujärjestyksessä Anneli Kannon Lahtarit, Heidi Köngäksen Sandra ja Juha Hurmeen Niemi.

Vanhemmasta kotimaisesta kirjallisuudesta suurimman jäljen ovat jättäneet suursuosikkini Antti Tuurin Ikitie, sekä parhaillaan kesken oleva Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Lisäksi on vielä erikseen mainittava yksi männävuotinen romaani: Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet oli niin huikea äänikirjakokemus, että liityn ilolla kaikkien kirjan hienouden puolesta liputtavien joukkoon. Näitä kaikkia romaaneja suosittelen lämmöllä, ja palaan näihin toivottavasti blogissani lähitulevaisuudessa.

Myös vuoden positiivisimmat yllättäjät ovat kotimaisia: Annastiina Stormin Me täytytään valosta ja Cristina Sandun Valas nimeltä Goliat olivat upeita teoksia - ja vielä esikoisiakin! Vau!

Käännöskirjoista tänä vuonna ainoa suuren vaikutuksen tehnyt teos on jo aiemmin mainitsemani ja yhä hieman keskeneräinen Paul Austerin 4321, jonka lopullinen selättäminen jäänee tammikuun puolelle. Muuten mikään lukemani käännöskirjallisuus ei ole jättänyt kovin kummoisia muistijälkiä.

Tänä syksynä olen ollut myös romaanisarjakoukussa. Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita koukutti minut niin pahasti, että olen sarjaa kuunnellessani valvonut aamuyön tunneille, itkenyt ja nauranut, surrut ja jännittänyt päähenkilöiden puolesta. Nyt sarjan neljä ensimmäistä kirjaa on kuunneltu, ja on ollut aika jättää hahmoille haikeat hyvästit. Yksi osa on vielä jäljellä, mutta siinä loikataan vuodesta 1918 nykyaikaan, eikä tämä ajatuksena oikein houkuttele. No, kuuntelen varmaan sarjan päätösosankin jossain vaiheessa.

Romaanien lempiteemojeni suhteen olen ollut itselleni uskollinen: aina vain mieluiten luen Suomen sodista ja historiasta ylipäätään. Tänä vuonna minua eniten kiinnostaviin teemoihin ovat nousseet entistä vahvemmin myös Suomen sortovuodet, sotien välinen aika ja Stalinin vainot. Näiden teemojen parissa jatkanen ensi vuonna suurella mielenkiinnolla. Ja koska kansalaissodasta tulee kuluneeksi 100 vuotta, tulen varmasti lukemaan aivan erityisen paljon sisällissota-aiheista kirjallisuutta - tälläkin hetkellä on kesken useampi sitä käsittelevä teos: Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, Antti Tuurin Tammikuu 18, ja uusintakierroksella olevat Anneli Kannon Lahtarit ja Kjell Westön Missä kuljimme kerran.

Olen toki tehnyt paljon muutakin kuin lukenut, liikkunut ja käynyt töissä. Olen ravannut ahkerasti erilaisissa kulttuuririennoissa (teatteria, oopperaa, klassisen ja kevyen musiikin konsertteja), lukupiireissä ja kirjamessuilla, katsellut elokuvia ja sarjoja, matkustellut (paljon) Suomessa ja (vähän) ulkomailla.

Kulttuurin (siis muun kuin kirjallisuuden) saralta kohokohtina mieleen ovat jääneet:

- Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas. Kaikkien aikojen lempielokuvani, jonka molemmat vanhemmat versiot olen nähnyt useamman kymmentä kertaa. Louhimiehen leffan suhteen olin näin hc-fanina etukäteen melko skeptinen, mutta huh, millainen elokuva se olikaan! Erityisesti Eero Ahon Rokka oli minulle jotain sellaista, että kaikki näytteleminen sen jälkeen tässä maailmassa on pelkkää puuhastelua. :D

- Kansallisbaletin Jean Sibeliuksen Kullervo, joka palasi ohjelmistoon osana Suomi 100 -ohjelmistoa. Ihan huikeaa. Rakastin, tälläkin kertaa.

- Keväällä Kansallisoopperan Shostakovitshin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth. Kesällä Sallisen Kullervo Savonlinnan Oopperajuhlilla. Syksyllä Mozartin Taikahuilu Kansallisoopperassa. Ihan parasta oopperaa, kaikki nuo - aah!

- Sarjarintamalla vietin Twin Peaks -kesää, olin superkoukussa kaikkiin kolmeen kauteen. Erinomaisia sarjatuttavuuksia ovat olleet myös Narcos ja Handmaid's Tale. Ja vanhoista rakkaista mieltä lämmittivät eniten Rimakauhua ja rakkautta -sarjan uusi kausi, sekä Downton Abbey, jonka kaikki kuusi kautta tuijottelin loppukesästä jälleen kerran läpi.

Vaan nyt taitaa vanha vuosi olla aika hyvin paketissa, ja on aika suunnata katse vuoteen 2018. Ihanaa! Uusi HelMet-lukuhaastekin lanseerattiin juuri eilen, ja pääni kihisee jo lukusuunnitelmia uudelle vuodelle. Olen tutkinut tarkkaan kustantamoiden kevätkatalogeja ja kasannut myös 12 hyllynlämmittäjää, joita yritän ensi vuonna saada selätettyä. Näiden lukulistojeni kanssa palailen tänne pian, mutta nyt toivotan jokaiselle mitä parhainta vuotta 2018!