Päivä 7: mielestäni aliarvostetuin kirja.
Tämän päivän aihe on jotenkin ihan kamalan hankala (samaten huomisen, huh, hikoilen tuskissani jo nyt), nyt on vuorossa mielestäni tämän haasteen eniten päänvaivaa aiheuttava aihepiiri! Arvostuksen määrä on määre jota on miltei mahdotonta suhteuttaa ja vertailla. Tähän kysymykseen onkin pakko vastata ihan mutu-tuntumalla.
Ensin vastaan tähän että yleisesti ottaen chick lit-kirjallisuus ja romanttinen viihdekirjallisuus, eli siis kaikenlainen "hömppä" (en edes pidä tuosta sanasta!), on aivan aliarvostettua. Itse ainakin nautin välillä suunnattomasti kevyemmän kirjallisuuden lukemisesta ja luen sitä varmasti suhteessa enemmän kuin moni muu kirjabloggaaja.
Aloin miettiä syitä näihin omiin lukutottumuksiini, ja tajusin yhden varmasti ratkaisevan asian: teen henkisesti ja fyysisesti raskasta hoitajan työtä, ja joudun kohtaamaan työssäni kuolemaa, vieraiden ihmisten ahdistusta, pelkoa, surua, toivottomuutta, sairautta; asioita jotka ovat minulle työni kautta arkea. En halua kuitenkaan vapaallani joutua aina miettimään niitä asioita joiden parissa töissä puuhastelen. Ajoittain kaipaan vapaa-ajallani totaalista nollausta, minä vain en tee sitä alkoholilla vaan kirjoilla. :)
Hyvä viihdekirja irrottaa ajatukset arjesta ja työasioista, piristää, virkistää ja antaa energiaa. Vakavalle kirjallisuudelle on minunkin elämässäni aikansa ja paikkansa, ja usein ne upeimmat ja mieleenpainuvimmat lukukokemukset löytyvät kuitenkin juuri niiden vakavampien, joskus vähän raskassoutuistenkin kirjojen joukosta.
Yllättävää kyllä, tämän esipuheeni jälkeen päädyin kuitenkin valitsemaan mielestäni aliarvostetuimmaksi kirjaksi pienen omaelämäkerrallisen romaanin joka käsittelee juuri kuolemaa, Veikko Huovisen Pojan kuoleman.
Kirjassa suosittu kirjailija Veikko Huovinen kertoo rehellisesti ja kaunistelematta aikuisen poikansa Pekan elämästä, erakoitumisesta, sairastumisesta masennukseen ja lopulta itsemurhasta 41-vuotiaana. Kirjaa lukiessa heräsi voimakas empatia vanhoja vanhempia kohtaan. Teksti oli korutonta ja suorapuheista, ja aihe vaikea ja rankka, mutta kirja oli kuitenkin sävyltään lämmin ja kaunis. Se herätti paljon ajatuksia. Tämä kirja on hieno pieni muistelma kirjoittajalle tärkeän ihmisen elämästä.
Vaikeasti masentunut Pekka kirjoitti paljon runoja, joitakin niistä on liitetty kirjaan osaksi tarinaa.
Täynnä hiljaisuutta
kuin syksyn pudonnut lehtimatto,
mutta sen rantoja verhoaa murhe,
joka on elämisen salainen sisällys.
Puiden kevätlehdet
ovat kuin lukematon joukko kirjeitä
kaikilla kielillä:
ja niiden sisällys on
rakastakaa toisianne.
Minulla on käsitys että Huovisen kirjoja lukee yleisesti ottaen vanhempi ikäluokka, ja ehkäpä enemmän miehet kuin naiset. Tämä hieno pieni kirja ansaitsisi kuitenkin nuoremmankin ikäluokan huomion. Suosittelenkin lämpimästi kaikille tätä ajatuksia herättävää kirjaa.
Ensin vastaan tähän että yleisesti ottaen chick lit-kirjallisuus ja romanttinen viihdekirjallisuus, eli siis kaikenlainen "hömppä" (en edes pidä tuosta sanasta!), on aivan aliarvostettua. Itse ainakin nautin välillä suunnattomasti kevyemmän kirjallisuuden lukemisesta ja luen sitä varmasti suhteessa enemmän kuin moni muu kirjabloggaaja.
Aloin miettiä syitä näihin omiin lukutottumuksiini, ja tajusin yhden varmasti ratkaisevan asian: teen henkisesti ja fyysisesti raskasta hoitajan työtä, ja joudun kohtaamaan työssäni kuolemaa, vieraiden ihmisten ahdistusta, pelkoa, surua, toivottomuutta, sairautta; asioita jotka ovat minulle työni kautta arkea. En halua kuitenkaan vapaallani joutua aina miettimään niitä asioita joiden parissa töissä puuhastelen. Ajoittain kaipaan vapaa-ajallani totaalista nollausta, minä vain en tee sitä alkoholilla vaan kirjoilla. :)
Hyvä viihdekirja irrottaa ajatukset arjesta ja työasioista, piristää, virkistää ja antaa energiaa. Vakavalle kirjallisuudelle on minunkin elämässäni aikansa ja paikkansa, ja usein ne upeimmat ja mieleenpainuvimmat lukukokemukset löytyvät kuitenkin juuri niiden vakavampien, joskus vähän raskassoutuistenkin kirjojen joukosta.
Kirjassa suosittu kirjailija Veikko Huovinen kertoo rehellisesti ja kaunistelematta aikuisen poikansa Pekan elämästä, erakoitumisesta, sairastumisesta masennukseen ja lopulta itsemurhasta 41-vuotiaana. Kirjaa lukiessa heräsi voimakas empatia vanhoja vanhempia kohtaan. Teksti oli korutonta ja suorapuheista, ja aihe vaikea ja rankka, mutta kirja oli kuitenkin sävyltään lämmin ja kaunis. Se herätti paljon ajatuksia. Tämä kirja on hieno pieni muistelma kirjoittajalle tärkeän ihmisen elämästä.
Vaikeasti masentunut Pekka kirjoitti paljon runoja, joitakin niistä on liitetty kirjaan osaksi tarinaa.
Täynnä hiljaisuutta
kuin syksyn pudonnut lehtimatto,
mutta sen rantoja verhoaa murhe,
joka on elämisen salainen sisällys.
Puiden kevätlehdet
ovat kuin lukematon joukko kirjeitä
kaikilla kielillä:
ja niiden sisällys on
rakastakaa toisianne.
Minulla on käsitys että Huovisen kirjoja lukee yleisesti ottaen vanhempi ikäluokka, ja ehkäpä enemmän miehet kuin naiset. Tämä hieno pieni kirja ansaitsisi kuitenkin nuoremmankin ikäluokan huomion. Suosittelenkin lämpimästi kaikille tätä ajatuksia herättävää kirjaa.
Kuulostaapa ihanalta pieneltä suurelta kirjalta! Ja upea runo!
VastaaPoistaOlen muuten samaa mieltä; "hömppä" on aivan liian aliarvostettua. Itse aina välillä käyn löytöretkellä englanninkielisessä "romance"-puolella hankkimassa ihanaa kevyttä kirjallisuutta. Sille on suuri paikka sydämessäni.
Linnea, tämä oli kyllä ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Olen joskus kauan sitten lukenut Huoviselta jonkin novellikokoelman (työkaveri suositteli ja halusi ehdottomasti lainata omaa kirjaansa minulle luettavaksi) ja novellit olivat yllättävän hauskoja. Tämä kirja taas on tietty aihepiirinsä vuoksi aivan erilainen ja surullinen luettava, mutta olin tosi iloinen että luin kirjan.
VastaaPoistaSama juttu, ja olenkin sitä mieltä että useimmat ihmiset TARVITSEVAT välillä kevyempääkin luettavaa. Kaikenlainen kirjallisuus on arvokasta, myös kevyempi, viihteellinen kirjallisuus.
Ehdottomasti olen samaa mieltä, ns. kevyttä kirjallisuutta tarvitaan tähän maailmaan. Kaikki kirjat kunniaan! <3
VastaaPoistaJuuri näin!!
VastaaPoistaPojan kuolema on todella riipaiseva kirja! Olet oikeassa, se on myös aliarvostettu. Huovinen oli kunnioitettavan taitava kirjailija vielä vanhoilla päivillään, ja tässä hän antaa sydänverensä vuotaa. Rohkea kirja. Vaikuttava kirja. Varmasti lohduttava kirja.
VastaaPoistaViihteestä olen samaa mieltä myös, ehdottomasti. Kaikella kirjallisuudella on paikkansa.
Kirsi H., mahtavaa että löytyy joku muukin joka on lukenut tämän hienon pienen kirjan. :) Itse en ole Huoviselta lukenut muuta kuin tämän Pojan kuoleman, ja joskus aiemmin novellikokoelman nimeltä Rasvamaksa. Työkaveri suositteli lukemaan ja lainasi omaa kirjaansa, ja yllätyin siitä miten mukaansatempaavia novellit olivat. Kiinnostaisi lukea jossain kohtaa myös ainakin Lampaansyöjät, Hamsterit ja Koirankynnen leikkaaja.
VastaaPoista