kellokosken prinsessa

Katsoin viikonloppuna Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan Kellokosken prinsessa -kirjan pohjalta tehdyn elokuvan Prinsessa. Kirjahan on Kellokosken ja Nikkilän mielisairaaloissa vuosikymmeniä asuneen Anna Lappalaisen elämäkerta, joka on koottu Lappalaisen tunteneiden kertomuksista ja virallisista asiakirjoista. Lappalainen oli tullut lapsuudessaan äitinsä hylkäämäksi, häntä oli palloteltu sijaiskodista toiseen ja hän kärsi muun muassa suuruusharhoista. Lappalainen kuvitteli olevansa prinsessa Buckinghamin palatsista ja mielsi mielisairaalan omaksi hovikseen antaen kanssaihmisilleen lukuisia arvonimiä.

Elokuva perustuu myös Lappalaisen elämään, mutta oli kirjaa fiktiivisempi ja enemmän tarinan omainen. Jos on oikeasti kiinnostunut Anna Lappalaisen elämästä ja varsinkin suomalaisen mielenterveystyön historiasta, kannattaa ehdottomasti lukea tuo kirja. Elokuvassa Annan elämästä annetaan vähän turhankin romantisoitu kuva, kirjassa puolestaan painotettiin sitä, että vaikka Anna harhoissaan eli varmasti onnellisempana kuin monet muut mielisairaat, ei hänen elämänsä kuitenkaan mitään ruusuillatanssimista ollut. Joka tapauksessa, elokuva oli minusta myös hyvä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen (vaikka näinkin seuraavana yönä lobotomia-painajaisia...). Suurin ansio onkin ehkä se, että mielisairauksista voidaan edes jollain tasolla Suomessa puhua, vieläpä varsin lempeästi ja ymmärtävästi.