Tuoreelta maistuva Särkyvää

Jari Järvelä Ella Kannisen haastateltavana

Jari Järvelä: Särkyvää (<-Adlibris)
Kansi: Markko Taina
Kustantaja: Tammi, 2014
Sivuja: 219
Goodreads-tähdet: ★★★★ really liked it
(Kirja saatu kustantamosta)

Heli luki kirjoja ammeessa. Se lukee vieläkin. (SULLA ON NYT MEIDÄN KOTI JA MEIDÄN AMME! TUNTUUKO KIVALTA?) Mut on rajattu meistä ulos.
Heli vei kirjamme aina ammeeseen. Minunkin kirjat, lupaa pyytämättä. (VÄHÄN ALKEELLISIA KÄYTTÄYTYMISSÄÄNTÖJÄ, ONKO LIIKAA PYYDETTY?) Se väitti, ettei pudota niitä. Ei sen tarvinnut edes pudottaa, kirjan sivut kostuivat ammeesta nousevassa kuumassa höyryssä.
Helillä oli tapana nuolaista sormenpäitään, kun se käänsi sivuja, vaikka sormenpäät olivat jo valmiiksi kosteat. Kämmenistä pulpahteli aprikoosintuoksuista kylpyvaahtoa.
Muahan tällainen läträyslukeminen vitutti. Ketä ei hei vituttaisi? Kotimme oli täynnä tursottavia kirjoja, joihin oli ihan mahdoton panna kirjanmerkkiä, kun jokaisen sivun välissä oli hiirenkolon kokoinen aukko. Yhtä hiirenkoloa koko kirja.
Pokkarien kannet rypistyivät nimismiehen kiharoille. Ensin pullistuivat, sitten rypistyivät.
Katso ihmisen kirjahyllyä, niin tiedät millainen hän on. Meidän kirjahyllymme kohdalla tajusi heti, että isäntäväki on joko viemärisukeltajia tai hyökyaallosta hädin tuskin pelastuneita ihmisparkoja.

Hei! Jari Järvelän Särkyvää oli makoisa lukukokemus. Ulospäin pieneltä vaikuttava tarina avioerosta kehittyy sivujen myötä kertomukseksi lapsuuden kivuista ja paljon mietteitä herättäneeksi pohdinnaksi elämättömästä elämästä. Parasta kirjassa on kuitenkin mehukas teksti. Järvelä osaa tosiaankin kirjoittaa. Huh!

Särkyvää kertoo nelikymppisestä Teemusta, joka on antanut itsensä ja elämänsä valua epämääräisen muotoiseen tilaan. Avioeron myötä on mennyt vaimo, lapset, koti ja suurin osa tavaroista. Häneltä on otettu pois koko elämä. Entisestä on jäljellä vain isältä peritty Lada ja pahvilaatikollinen merkityksellisiksi muodostuneita esineitä. Ne toimivat kipeänä vertauskuvana nuoruuden uskolle, joka on vuosikymmenten tasaisen arjen myötä muuttunut huomaamatta ohitse lipuvaksi elämäksi. Teemu päättää kerrankin uskaltaa ja tulla Pamplonan härkäjuoksun veriseksi uhriksi. Tehdä jotakin merkittävää. Jos hän ei ole uskaltanut elää elämäänsä, niin kuolla hän aikoo rohjeta senkin edestä. Espanjaan on kuitenkin pitkä matka ja Teemu nappaa matkakumppanikseen tien poskessa liftaavan Agnesin. Ja kuten elämässä usein, pienellä siirrolla on yllättävän isot seuraamukset.

Olisin viihtynyt Ladan kolmantena matkustajana vaikka kuinka pitkään. Lukumatkan aikana aloin väkisinkin pohtia omaa elämääni. Huomaan kaipaavani hektistä perusarkea, sillä kiire ja arkinen toisto tyynnyttävät minua. Nyt teen omassa tahdissa etenevää työtä samalla lapsia kaitsien. Se, että on aikaa ajatella ja kyseenalaistaa, on paikoin tuskallista. Kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta välillä suorastaan kaipaan turruttavan tasaisesti kulkevaa oravanpyörää, joka saisi päivät vilahtamaan ohi suurempaa jälkeä jättämättä. Mutta ehkä päätyisin lopulta Teemun tavoin miettimään pahvilaatikko sylissäni, minne katosivat elämä ja vahvat tunteet.

Särkyvää on luettu myös mm. seuraavissa blogeissa: Kujerruksia (jossa teosta kuvataan absurdiksi, fiksuksi ja viihdyttäväksi), Mari A:n kirjablogi (jossa kirja taidettiin lukea osuvasti ammeessa) ja Tarinoiden taikaa (jossa todetaan päähenkilöiden matkassa olleen oikein rattoisaa).