Helmikuun tulkinta

"LUOTAN - JA MINUSTA TULEE MINÄ."

-Helmikuun opaskortti

Ihanan aurinkoisia nämä molemmat kortit. Kaijan kortti kertoo mulle siitä miten kaikki on juuri niin kuin tässä hetkessä kuuluukin, pitää vain luottaa itseensä ja siihen sisäiseen viisauteen mikä on haudattuna kaikkien uskomusten ja odotusten alle. Löytää se oma voima eikä tanssia kenenkään muun pillin mukaan, olla oman elämän jumalatar. Syleillä elämää ja olla se valo joka jokainen meistä on. Sauvojen prinsessa taas kuvaa vapautumista menneestä, omia vahvuuksia, uutta alkua, seuraavaa askelta. Ihana, vahva vapautumisen kortti.

Helmikuun unessa näin isoja esineitä, erikoisia hiustyylejä ja Saara Aallon (uskallusta!), vietin aikaa menneisyyden ihmisten kanssa ja tajusin että ne ei enää ole mun ihmisiä, lähdin taas reissuun mutta unohdin ottaa passin mukaan (klassikko!), opettelin elämään erikoisissa olosuhteissa, kävin kahvilassa lähes nakuna (älä piilottele todellista itseäsi), ja lopulta pääsin kotiin, joka ei ollut fyysinen paikka vaan tunne. Siis ihan samat teemat jotka on pinnalla nyt muutenkin. Mielenkiintoista!

Happihyppy

Ihana ilma! Viikonloppuna jäi ulkoilut väliin, oli yhet viiskymppiset ja yks saikkupäivä, ja vaikka käpälä ei tänäänkään pelaa ihan kympillä niin ulos oli päästävä edes hetkeksi. Koira ja kamera - eipä siinä enempää syitä tarvi hakea. Viime viikon lumisateiden jäljiltä hanki on paikoitellen varmaan jo metrin paksuinen.. Pellolle on kuitenkin lingottu väylä jota pitkin toissasyksyn myrskyssä kaatuneet tukit saadaan metsästä pois, siinäpä on hyvä tepastella päiväkävelyllä auringonsäteitä imemässä vaikka varastoonkin, tällä viikolla mulla on nimittäin tiedossa yks koulupäivä, toivottavasti muistan mennä :o)

Aikojen takaa

Vihdoin sain tyhjennettyä isotätiltä perintönä tulleet muutamat pahvilaatikot, jotka on majailleet meillä jo pari vuotta. Pientä lajittelua tein, aika vähän siellä on kuitenkaan sellasta tavaraa mille meillä olis käyttöä, enkä ala mitään säilömään vain velvollisuudesta.

Askel-boksi sisälsi kivoja kuvakorttisarjoja matkoilta ympäri Eurooppaa. Enää ei tällasilla taitais menekkiä olla.. Näyttää täti olleen aika liikkuvaista sorttia keski-ikäisenä, silloin joskus 70-luvulla, sieltäköhän tämä maailmanvalloitusinto on kotoisin. Oli tosi hauska katella kuvia tutuista paikoista, Visby näyttää ihan samalta kuin omissa muistoissa, ihmisiä tosin on noissa kuvissa paljon vähemmän. Samoin tuolla kuvien Funchalissa on niin rauhallinen tunnelma, ei ole rantakadulla tunkua..

Muistutus

Olemisesta. Elämisestä.

Hyvästä, oikeasta, kauniista.

Haikeasta, vaikeasta.

Onnesta, ilosta, arjesta.

Ihmisen osasta.

Järjellä tuntien.

Tunteella järkeillen.

Pintaa syvemmältä.

Syvää pinnemmalta.

Kukaan ei kiellä

sinua itseäsi

sinulta itseltäsi

ellet

sinä itse.

Pysy elossa kuolemaasi saakka.

-Jussi Koski & Tommy Tabermann 

♥

Pilvien päällä

Yhtenä pilvisenä päivänä hypättiin jeepin kyytin ja hurautettiin välillä ihan kinttupolkuja pitkin maailman katolle, pilvien päälle. Siellä paistoi aurinko :o) Oli kyllä elämys nähdä miten pilvimassat lähti laskeutumaan vuorten välistä laaksoihin. Vain seitsemän kilometrin kävelymatkan päässä olisi ollut se kaikkein korkein huippu, mutta parinkymmenen minuutin tauko ei antanut mahdollisuutta edes aloittaa reittiä. Hienot maisemat kuitenkin! Huipulta hurautettiin vielä merenpinnan tasolle kuuntelemaan Atlantin aaltojen loisketta. Uusi kampaus tuli kaupanpäällisenä kun ajeltiin katottomalla autolla pitkin moottoriteitä.

Kirjavinkki

(Ihan ite otin kuvan :o)

Olin kuullut tästä kirjasta jo parisen vuotta sitten, mutta nyt vasta se kirjastossa käveli "sattumalta" vastaan. Nappasin mukaan, ja luin ja monessakin kohtaa kyyneleet silmissä hymyilin ja nyökyttelin, koska tajusin että tää on just sitä samaa jota minäkin olen nyt pikkuhippusen ymmärtänyt! Ensin ajattelin että voi kunpa olisin lukenut tämän jo aikoja sitten, mutta sitten huomasin, etten aiemmin olisi vielä ollut valmis..

Ja pitäähän siitä pieni lainaus tietysti laittaa:

"Olen oppinut luottamaan äärettömän minäni viisauteen. Tiedän, että minä - samoin kuin kaikki muutkin - olen voimakas, ehdottomasti rakastettu ja rakastava voima. Tämä energia virtaa kauttani, ympäröi minut ja on erottamaton osa minua. Se on itse asiassa se, joka ja mikä minä oikeasti olen. Siihen luottaessani luotan itseeni. Se opastaa minua, suojelee minua ja antaa minulle kaiken, mitä tarvitsen ollakseni onnellinen ja hyvinvoiva. Minun tarvitsee vain olla se suurenmoinen rakkaus, joka minä oikeasti olen, ja antaa elämäni tapahtumien ja olosuhteiden tulla. Tiedän, että loppujen lopuksi kaikki tapahtuu minun kannaltani parhaalla mahdollisella tavalla. En oleta mitään ennalta ja luotan siihen, että kaikki on hyvin. Kun olen oma itseni, ainutlaatuinen suurenmoisuuteni johdattaa minut niihin suuntiin, jotka ovat hyödyllisimpiä minulle ja kaikille toisillekin. Muuta minun ei tarvitse tehdä. Silloin kaikki, mikä oikeasti on minun, tulee elämääni vaivatta mitä taianomaisimilla ja odottamattomimmilla tavoilla. Se todistaa minulle joka päivä todellisen minäni voimasta ja rakkaudesta."

Bem-vindo

Joskus on vaan levitettävä kädet ja hypättävä ja luotettava siihen että kyllä elämä kantaa ♥

Maassa on lunta ja pakkasta

Onhan se täälläkin niiiin nättiä, ainakin sillon ku aurinko paistaa ja hanget kimmeltää. Ja auringonlaskun aikaan maisema on ihan oranssi ja sininen. Kuukin on kohta ihan täysi, ja sen kyllä tuntee.. Päivä on pidentynyt jo niin paljon, että aurinko piirtelee kapeita valoviiruja mun huoneen seinään just ennenkuin häviää horisonttiin. Oi kevät ♥♥

Suosittelen!

Jos Madeiralle olet menossa ja haluat kävellä levadanvartta pikkusen haastavammin (ja ehkä myös upeimmilla maisemilla) kuin maan tasalla pari metriä leveällä sorakäytävällä, niin tsekkaas nämä: Levada do Risco ja Levada das 25 Fontes. Ne on helposti käveltävissä silleen putkeen että ensin käy Riscon putouksella ja sitten laskeutuu noin neljä miljoonaa kiviporrasta alas ja käy katsastamassa ne 25 putousta (vähän ehkä huijausta tuo nimi, mutta todellakin näkemisen arvoinen paikka kuitenkin). Paluumatkalla voi joko kiivetä ne samat portaat takas ylös ja mennä takas aloituspisteeseen, tai sitten jatkaa 800 m pitkälle tunnelille ja kävellä vuoren läpi (!) toiselle puolen ja palaneen eukalyptusmetsän kautta takaisin sivistyksen pariin. Silloin joutuu kyllä vähän kyytejä vekslaileen. Jos kärsit kauheesta korkeenpaikankammosta niin ehkei sitten kannata, mutta ihan hyvin minä tuolla pärjäsin pienen kammoni kanssa. Ja vaikka alussa sataisi vettä, voi matkan varrella aurinkokin pilkistellä, ja silloinhan on hyvä mahdollisuus bongata myös sateenkaaria. Ihana paikka!

Siitä se ajatus lähti..

Sori, nyt on tiedossa lomakuvia vaikka kuinka moneen postaukseen.. Vaikka mukavahan se on kattella välillä vähän värikkäämpiä maisemia :o)

Pimein talvi oli lähestymässä kovaa vauhtia, ja koska syksyllä mun kaikki matkasuunnitelmat meni ihan mönkään, olin jo salaa haaveillut pikku reissusta. Kerran istuttiin vastikään täysi-ikäistyneen lapseni kanssa pikaruokalassa, ja ajattelin ääneen että oispa kiva lähtä johonkin, kun ois vaan joku jonka kanssa mennä, yksin matkailu ei jotenkin nappaa just nyt. Lapsi siihen sanoi, että hän voi lähteä!

Mietittiin minne mentäis, lapsi halusi vuorille, mulle nyt on melkeinpä sama mikä maa ja mikä valuutta, kunhan saa olla luonnossa ja ulkona ilman että pitää pakata kaikki vaatteet päälle, eli lämpöä pitää olla riittävästi muttei liikaa, ja tietysti valoa ja värejä! Jotenkin mua kiehtoo edelleen se Kroatia, mutta ois ollu tosi hankala mennä sinne näin paljon sesongin ulkopuolella. Muistaakseni ei ollut edes suoria lentoja, joten ei sinne tällä kertaa.

Hetki meni selatessa nettiä, sitten eksyin myöskin valmismatkajärjestäjien sivuille ja sieltähän se löytyi. Helppo reissu, kaikki samassa paketissa, ajankohtia ja hotellejakin oli vielä mistä valita. Otin mahdollisimman aikaisen lähdön, ja hotelliksi halvin vaihtoehto (se kun sisälsi myös aamupalan sekä lämmitetyn uima-altaan vapaan käytön :o), oli aivan riittävän mainio meidän tarpeisiin, mitä nyt ne 138 porrasta kadulta etuovelle meinas välillä viedä mehut..

Madeiralla olen käynyt kerran ennenkin, noin 15 vuotta sitten, ja silloin jotenkin ei tuntunut siltä että uudestaan olisi päästävä. Maailmassa on niin paljon nähtävää, että miksi sitä aina menisi samoihin paikkoihin. Mutta tällä kertaa näin kyllä paljon sellaista mitä en eka kerralla, ja nyt tuntuu siltä että voisin mennä uudestaan vaikka heti. Pitääkin alkaa selailemaan näitä sivuja, jospa vaikka lähtisin banaanifarmille hetkeksi hommiin :o)