Tammikuun tulkinta

"HOPEAA VAI HARMAATA? MINÄ VALITSEN."

Näin sanoo Kaija Juurikkalan tämän vuoden opaskorteista ensimmäinen, jonka siis nostin tammikuulle. Muitakin "taikoja" alkaneelle vuodelle olen tehnyt: koko vuoden tarotluennan sekä Pyhät unet, joita katselin 12 yötä jouluaatosta lähtien.

Ja mitäs nämä kaikki sitten haluavat tammikuusta sanoa? Tuosta tekstistä tulee esiin juurikin se, mitä olen jo pitempään työstänyt, eli että minulla itselläni on valta valita oma todellisuuteni. Haluanko keskittyä hyvään vai nähdä kaiken kurjuuden ympärillä. Sillä se mihin keskityt, ihan oikeasti lisääntyy! Kuvasta taas tuli mieleen sellaista asioiden kauempaa katsomista selkeämmän kuvan saamiseksi, ja kun nyt tuota katson niin tajuan vasta ensimmäistä kertaa että sehän on saari! Siis oon sen toki aiemminkin nähnyt, mutta kerron myöhemmin miksi se on niin ihmeellistä..

Tarotpakan kuu taas kuvaa viimeistä koettelemusta, matkaa uuteen, illuusioista vapautumista ja harhojen tunnistamista, peloista irtipäästämistä. Unessa näin tietäjänsauvoja ja suuria puurokauhoja "joilla antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan". Suljin myös lempeästi oven menneeseen. Lisäksi yritin ottaa valokuvia, mutta siinä oli häiriötekijöitä ja kamerakin temppuili, mulle tämmönen uni muistuttaa siitä, että pitää elää hetkessä eikä raahata menneisyyttä mukana. Olin myös matkoilla iloisissa tunnelmissa. Että joo, kyllä mä tästä joitain elementtejä tunnistan. On se jännää..

Tanssiminen

Muistatteko vielä Asioita joiden tekeminen tekee minut onnelliseksi? Nyt on ihan pakko lisätä listaan tanssiminen!

Ensinnäkin vatsa- eli napa- eli kuten meidän ope sanoo hienosti itämainen tanssi.  Ekaa kertaa tutustuin siihen parikymppisenä opiskelupaikkakunnalla, kävin kaverin kanssa treeneissä tasan kerran. Siellä kierrettiin salin ympäri piirissä ja niillä oli jotain ihme sormisymbaaleja ja mää aattelin että hirveetä välineurheilua, ei oo mun juttu tämä. Seuraava korketus lajiin oli noin kymmenen vuotta myöhemmin, ja silloin se imasi mukaansa. Ope ei ollut turhan tarkka liikkeiden oikean suorittamisen kanssa, pääasia että vähän keikutettiin ja ravisteltiin kehonosia. Sitä lystiä kesti puolitoista vuotta, ope muutti muualle ja uutta ei tullut. Sitten minä muutin muualle, ja ihan eka talvena missasin kaiken kansalaisopiston toiminnan, mutta heti toka vuodesta lähtien eli syksystä -09 olen käynyt k.opiston toimintakaudella lähes joka viikko tanssittamassa vatsaa, joskus jopa kolme kertaa viikossa, nykyään vain kerran. Se on hirmu teknistä hommaa ja siinä löytyy kyllä ne pienet keskivartalon lihakset joiden olemassaoloa ei edes tiennyt. Ja onhan se välineurheilua joo, mielellään pitää olla tossut ja joku huivi. Oon pitkään ajatellut että on kyllä niin mun laji ettei parempaa löydy.

Mutta. Viime syksynä ilmoittauduin myös lattaritanssiin, virallisesti se on nimeltään latinobic hot, eli soolojumppaa jossa hiki lentää ihan tosissaan. Se on taas sellasta kunnon irrottelua, tekniikkaan ei pureuduta sen enempää, senkun opetellaan askeleet ja annetaan mennä. Viime tunnilla tuli sellanen endorfiinipuuska, etten muista mikä ois ihan vähään aikaan saanut mut yhtä lailla hyrisemään. Ajattelin että voisin tanssia ikuisuuden. Noissa lattarirytmeissä on joku jännä juttu, oon varmasti elänyt entisessä elämässä jossain latinomaassa, se tuntuu niin omalta.

Kesäikävän lievitystä

Tuutintäydeltä kesäkuvia, olkaapa hyvät :o)

Nämä on taas mun instasta, suunnilleen kesä-, heinä-, elo- ja syyskuulta

(ihan hassua ku ei sinnekään näin talvella oikein mitään tule laitettua).

Ja kun tietää että jo ennen kesäkuutakin on hyvin kesäisää,

niin eihän tässä enää kauaa ole valoon ja vihreyteen!

♥

Ei mitään

Jonkunlainen ryhtiliike olisi nyt paikallaan. Tässä on nyt reilu viikko opeteltu ei-suurperheen elämää, ja en aio sanoa että tylsäksi käy, mutta on se erilaista. Johtuuko sitten siitä vai vuoden vaihtumisesta vai yleisestä laiskuudesta, mutta tuntuu ettei mitään tapahdu.. Olen pikkusen järkkäillyt kämppää, siivoillutkin, enimmäkseen kuitenkin chillaillut ja viettänyt aikaa itseni kanssa (ja nukkunut!). Vaikka tuo päänsisäinen maailma onkin hurjan mielenkiintoinen, niin kyllä sitä muutakin ajanvietettä kaipaa. Käväisi päässä ajatus, että muutto tekisi itsellekin varmasti hyvää, vaihtaisi täysin maisemaa ja ottaisi mukaan vain sen mitä oikeasti tarvitsee. Onneksi "ihan kohta" on taas kesä ja mielekästä työtä ja mukavaa seuraa aamusta iltaan. Meinaa nämä talvet vaan olla aika pitkiä ja hiljaisia.. Täytynee tehdä suunnitelma tulevien talvien varalle. Ensi viikoksi on suunnitteilla maisemanvaihdos, jospa siitä saisi vähän virtaa kahlata tätä alkuvuotta läpi. Nyt lähen ulkoilemaan, mukavaa viikkoa sulle!

Be yourself

Kysykää kedon kukalta: "Tunnetko itsesi hyödyttömäksi, koska et tee muuta kuin tuotat uusia samanlaisia kukkia?" Ja kukka vastaa: "Minä olen kaunis, ja jo pelkkä kauneus on minulle syy elää." Kysykää joelta: "Tunnetko itsesi hyödyttömäksi, koska et tee muuta kuin virtaat kaiken aikaa samaan suuntaan?" Ja joki vastaa: "En minä yritä olla hyödyllinen, yritän olla joki."

 

Tässä maailmassa mikään ei ole Jumalan silmissä hyödytöntä. Ei yksikään puusta putoava lehti, ei yksikään päästä irtoava hius, ei yksikään hyönteinen joka tapetaan koska se häiritsee. Kaikella on tarkoituksensa. Myös sinulla joka esitit äsken kysymyksen ja vastasit toteamalla: "En kelpaa mihinkään." Pian vastaus myrkyttää sinut ja olet kuollut, vaikka yhä elät, kävelet, syöt, nukut ja yrität pitää hauskaa aina tilaisuuden tullen. Älä yritä olla hyödyllinen, yritä olla oma itsesi, se riittää ja muuttaa kaiken. Älä kulje nopeampaa tai hitaampaa kuin sielusi, koska se opettaa sinulle joka askeleella miksi sinua tarvitaan. Väliin sinua tarvitaan mukaan suureen taisteluun joka muuttaa historian kulkua, mutta väliin sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin hymyillä satunnaiselle vastaantulijalle.

-Paulo Coelho: Accran kirjoitukset

Joten täsä mä olen kellumassa elämän virrassa ja hymyilemässä kaikille satunnaisille vastaantulijoille. Olkaa tekin omia itsejänne ♥
 

Pitkään viikonloppuun mahtuu paljon

(Maijalle kiitos vinkistä!)

Ilonpipanoita:

~ puolen tunnin kävelylenkki hurjassa pakkassäässä

~ ruuanlaittoinspiraatio

~ hiljaisuus

~ hömppäelokuvat

~ ajatus kermavaahdolla kuorrutetusta kuumasta kaakaosta

~ kaupassakäynti ilman kiirettä ja ruuhkaa

~ oman huoneen siivoaminen

~ yksinolo kotona

 

~ sopivan kuuma sauna

~ matkalaukun hakeminen vintiltä

~ pitkä villapusero

~ valonmäärän huomattava lisääntyminen

~ rasiallinen suklaapäällysteisiä sydänmarmeladeja

~ kehräävät kissat

~ japanilaiset ristikot

~ matkakirjan tekeminen

~ joulun poispakkaaminen

~ pestyt sohvatyynynpäälliset

 

~ oma aika

~ vinkkelit (= huopikkaat)

~ tunnelmavalot

~ lauteilla lojuilu kissan kanssa

~ kukka-ajatukset

~ meditointi

~ piiitkät yöunet

~ "uusi" keittiönpöytä

~ herkullinen pastakastike

~ toimiva auto - edes yksi

~ kevyt kasvispäivällinen yhdelle ja sen syöminen kynttilänvalossa

~ puutarhalehtien lukeminen

~ viesti ystävältä

~ tunteista puhuminen

~ leivinuunissa paistettu pitsa

~ suklaata jälkiruuaksi

~ laulunsanojen kuunteleminen

~ tyttöilyfiilis

~ puhelu etälapselta

~ aurinko

~ musiikki

~ itseviljellyt pakastemarjat

~ lakanoiden viikkaaminen

~ puuhella ja elävä tuli

~ kyyneleet

~ jälleennäkeminen viikonloppureissussa olleen ipanan kanssa

~ halipulaiset lapset

~ eka tanssitunti joulutauon jälkeen

~ lumityöt (tekemättömätkin)

~ muuttajat

Lisään listaan tältäkin päivältä yhden uuden:

~ parin tunnin aamupäiväpäikkärit

Iloa viikkoosi! 

♥

Uudet tuulet

Meillä muutetaan!! Silleen alkoi tämä vuosi, muuttokuorman kasaamisella ja pikkuhiljaisella siirtämisellä uuteen osoitteeseen. Ihan pian on kaikki kamat viety ja ihmiset voi seurata perässä. Väki vähenee, talo tyhjenee. Mikä saa aikaan sen, että pääsen (taas kerran) oikeesti raivaamaan romuja ja tyhjentämään huoneita, ja tavarat jopa pysyy omilla paikoillaan kauemmin kuin puoli minuuttia! Tätä odotan malttamattomana.