I ♥ lande

Maalla asuminen on hyyyvin jännittävää. Koskaan ei tiedä mikä vastoinkäyminen mielenkiintoinen tilanne lurkkii nurkan takana..

Ensin tuli kevättulva mansikkamaalle.. (Katsos, melkein kaikki lumet sulaneet!) Siellähän on monta riviä syksyllä istutettua mansikkaa veden vallassa. Ei kun kaivamaan tie auki, että vedet pääsee purkautumaan ojaan ja sitä pitkin pois. No, juuri siinä ojassa on meidän paskakaivo, jossa sattui olemaan reikä juuri sillä korkeudella, että kun vesi yhtäkkiä ojassa nousi, niin kaikki vedet sattuikin lirisemään sinne kaivoon eikä ollenkaan pois ojaa pitkin kuten aikomus oli. Onneksi sieltä ei vielä ehtinyt mitään tulla takaisinpäin.. Sitten ruopattiin ojaa kaivon alapuolelta syvemmäksi, sillä seurauksella että vesi kyllä alkoi juosta ojassa, mutta koettiin muutama hyytävä hetki kun jännättiin kaatuuko avantti ojaan vai uppoaako liejuun vai onnistuuko peruuttaminen jyrkkää, mutaista ojanpenkkaa pitkin. Kyllä sen jotenkuten onnistui mutkuttelemaan ylös, ja pian siitä sitten loppuikin bensa..

Sitten tuli tämä lumikaaos vol. 2..  Kyllähän siitä jo eilen puhuttiin, että on lunta tulossa ja paljon, ja sade alkoikin jo iltapäivällä. Olis pitänyt kuitenkin hoksata jo eilen tyhjentää autosta (siitä jossa on vielä talvirenkaat) opiskelijan muuttokuorma, laittaa tarvittava määrä penkkejä paikoilleen, ja kääntää auto nokka menosuuntaan. Ne kun tehtiin tänä aamuna tiukalla aikataululla, niin soppahan siitä syntyi..

Jotta kuorman voi tyhjentää ja auton kääntää, auto piti peruuttaa lähemmäs ovea, eli se jäi umpihankeen kiinni. Tavarat autosta sisään (ne mitä mahtui, loput jäi vielä pihalle..), ja autonpenkkejä autotallista raahaamaan. Lunta oli se parikyt senttiä, ja sekin vielä sellasta oikein jokapaikkaan takertuvaa nollanuoskalunta. Penkit paikoilleen, lapset (3 kpl) kyytiin, ja siinä vaiheessa huomataan, että penkit onkin väärillä paikoilla, eli turvavyön vastakappaleet on ovien puolella, eli ne pitää jumpata vielä irti ja takas oikeille paikoilleen.

Sitten pitäis vielä saada auto kaivettua hangesta ja tien päälle. Rapa vaan lensi, kun yksi polki kaasua ja kolme työnsi autoa pyllystä. Hetken sai heijatella, mutta loppujen lopuksi auto oli takas "tiellä", tosin nokka edelleen väärään suuntaan. Kaiken tämän hötäkän keskellä olin keittänyt Miehelle kahvit, tehnyt pari voileipää, kiikuttanut unohtuneen repun hangen läpi autoon, etsinyt pipoa, huolehtinut naperolle vaihtovaatteet ja tärkeät laput mukaan, kaiken sillä ajatuksella että pääsevät kätevämmin lähtemään. Tuli Miehelle vähän yllätyksenä että hän joutui metsurinsaappaissa ja rönttävaatteissa kuskiksi, ja matkasta jäi lompakot ja kännykätkin, mutta sinne lopulta lähtivät peruuttamalla, aikalailla myöhässä tosin.

Hauskaa vappua sullekin!

Ajatuksia (siivoamisesta)

Ei omia, vaan Anna Perhon:

"Iänkaikkinen riidan, stressin ja purnaamisen aihe on kotitöiden jakaminen. Minusta aihe hakee tylsyydessä vertaistaan. Sen voi selättää kahdella tavalla: hankkimalla siivoojan tai järjestelmän tai näiden yhdistelmän.

Aloita taas selvittämällä itsellesi, millainen on se siisteyden ja järjestyksen taso, joka on sinun mielestäsi tyydyttävä. Jälleen kerran: et siivoa äitiäsi, naapuriasi tai neuroottista siisteysintoilijaystävääsi vaan itseäsi varten. Jos sinusta on ok, ettet pese kotisi ikkunoita tai silitä pyykkejäsi, älä ihmeessä kiusaa itseäsi niillä töillä.

Riittävä taso on sellainen, jossa et jatkuvasti stressaa siitä, mitä sinun pitäisi tehdä, muttet jaksa tai viitsi. Jos päätät, että sinun kodissasi pyykkejä ei silitetä kuin äärimmäisessä hädässä, voit unohtaa onnellisesti koko asian. Jos taas olet sitä mieltä, että sileä pyykki takaa sinulle varman mielenrauhan, hyväksyt samalla sen, että käytät viikossa x tuntia aikaa silittämiseen. Tämä on ainoa kaupankäynti, jota kotitöiden suhteen kannattaa harrastaa.

Jokainen kotityötunti, jonka teet on pois vapaa-ajastasi. Kysymys on siis pohjimmiltaan priorisoinnista: kumpi on sinulle tärkeämpää, puhtaat ikkunat vai yhdessäolo perheen, ystävien tai hyvän kirjan kanssa? Ikkunavastauksessa ei ole mitään pahaa, jos valinta on omasi. Jos joku muu mussuttaa ikkunoidesi likaisuudesta, lupaa kustantaa hänelle vettä ja Vileda-ikkunaliina jotta hän pääsee harmituksetaan eroon.

Jos sinusta tuntuu jatkuvasti siltä, että mikään siivoaminen ei ole tarpeeksi ja että pakkasessasi pitäisi olla pullien lisäksi kaneliässiä, ota aikalisä. Mieti, kenelle puuhastelet täydellistä kotia. Lapsesi eivät välitä siitä pätkääkään (muuten he eivät kylväisi lego-palikoita kaikkiin kuviteltavissa oleviin paikkoihin tai mellastaisi juuri sijaamallasi vuoteella kuin mielipuolet). Puolisosi arvostaisi luultavasti enemmän rentoa seuralaista kuin täydellisen tasaiseksi parturoitua rairuohoasetelmaa. Kaverisi ovat sinulle vain kateellisia.

Täydellisyyden tavoittelu perustuu usein muiden kuin itse luotuihin standardeihin. Me luulemme, että täydellinen nainen imuroi ja leipoo ja tekee täydellisiä macarone-leivoksia, vaikka missään 1950-luvun jälkeen julkaistussa lähteessä ei ole koskaan sanottu niin.

Kun siis seuraavan kerran kuulet päässäsi äänen, joka kehottaa pesemään kodin seinät tai askartelemaan 240-osaisen piparkakkutalon, pysähdy. Mieti, kuka pääsi sisällä puhuu. Kuka suuttuu, jos et täytä tehtävääsi? Kuka loukkaantuu? Kuka pitää sinua huonona ihmisenä? Jos pystyt löytämään syyllisen, pysy paikoillasi ja kysy pari jatkokysymystä: Onko tämä ihminen, jonka mielipidettä minun kannattaa arvostaa? Voisinko paremmin, jos en kuuntelisi häntä tai hänen haamuaan?"

Niin, kaaos on. Välillä se häiritsee, välillä suorastaan raivostuttaa, ja välillä sille ei suo ajatustakaan. Ja kohta on taas kesä ja me muutetaan pihalle, eikä enää ole sitäkään aikaa kotitöille mitä nyt on. Täytyykin alkaa miettimään sitä järjestelmää, mutta just nyt taidan uppoutua kirjaan..

Valkoinen päivä tänään

Aamulla ikkunan takana odotti valkoinen näky. Just kun ollaan iloittu paljastuvista pelloista ja kevään ensi kukkasista, otetaankin taas pari askelta taaksepäin ja kaikki on jälleen kerran lumen alla. No, keikkuenhan se kevät yleensä tulee.. Oltiin rohkeita (koska meillä on vielä talvirenkaat alla) ja ajeltiin heti aamusta kaupunkiin shoppailureissulle. Listalla oli Kontti sekä Ikea. Konttiin myös vietiin pari isoa kassillista tavaraa, joten katsoin oikeutetuksi ostaa itselleni pari paitaa ja hameen, ipanalle pitovaatteita, sekä kuudellakymmenellä sentillä kolme lautasta.

Ikealle olikin kova hinku päästä, sillä pyykkihuone on alkanut nyppimään ja pahasti. Ostettiin kymmenen verkkokoria likapyykkikoreiksi sekä rungot niille. Nytpä on kunnon pyykkitornit, ja mahtuu vaikka kuinka likapyykkiä jonottamaan koneeseen pääsyä. Jospa vihdoin mahdun siivoamaan pyykkihuoneen lattian, viime aikoina siellä on lainehtinut erinäisiä pyykkikasoja, ja nyt on karvaa ja pölyä nurkat täynnä. Muutama koneellinen pyykkiäkin olisi hyvä pyöräyttää, mahtuu sitten loput paremmin torniin. Haaveissa on myös systeemi, jolla kuivausrumpu pysyy pyykkikoneen päällä, kesällä entisen hajottua jouduttiin hommaamaan uusi pyykkäri, ja torniasennussarja ei käykään uuteen koneeseen..

Pari juttua

Ensin tämmönen siro ja värikäs kulmakaappikaunotar, joka istuu tuohon tuvannurkkaan kuin nenä päähän. Paljon mitäänhän noihin kaappeihin ei oikeesti mahdu, muutama lehtipino ja kameralaukku nyt kuitenkin, joten onpahan niillekin nyt sitten ns. oikea paikka olemassa.

Toiseksi kevät etenee meilläkin, hitaasti mutta varmasti. Peltoakin on jo pikkusen näkyvissä, ja pihalta melkein kaikki lumet sulaneet, paitsi nuo mitkä on kasattu kahden metrin kasoiksi. Saatiin viimein päätetyksi kellarille hyvä paikka, tuohon alakuvan oikeaan reunaan koivujen viereen se tulee. Rakentaminen aloitetaan puiden kaatamisella, ja toivottavasti tahti on sen verran kova, että saadaan jo ensi talveksi juurekset pois navetasta jäätymästä.

Moi, oon maanviljelijä

Kuvaile maanviljelijää. No sehän on sellanen isäntä, kumpparit jalassa ja lippis päässä, tulossa just varmaan navetalta tai sitten hyppää alas traktorinkopista (ison, mieluiten punaisen tai ehkä vihreän). Sillä on kymmeniä, ehkä jopa satoja peltohehtaareita tuossa noin, lähes silmänkantamattomiin, vanha mutta hyvinpidetty pihapiiri, jossa saattaa olla joku kämänen kaheksankytluvun punatiili"uudis"rakennus pilaamassa maisemaa, ei onneksi aina. Järvikin on yleensä ihan rannassa, laituri ja rantasauna, soutuvene perämoottorilla (no okei, tää mene jo vähän liikaa kategoriaan kesämökki, mut kuitenkin ranta varmasti on). Se viljelee vanhaa sukutilaa, joka on ollut saman suvun omistuksessa jo ainakin 1600-luvun lopulta, ja kaikki esi-isät on luonnollisestikin olleet maanviljelijöitä. Pelloilla kasvaa heinää, ehkä viljaa, rehua, osa on laitumena. Navetassa asustaa lypsylehmiä. Jotenkin näinhän se menee, eikös?

Tai jos kyseessä onkin mansikkatila, niin sitten mansikoita on hehtaarikaupalla, piha on täynnä asuntovaunuja joissa majailee venäläisiä/ukrainalaisia/thaimaalaisia poimijoita puoli kesää, tai poimijoille on kunnostettu vanhoista piharakennuksista asumukset. Mansikkaisäntä toimii lähinnä vain työnjohtajana, palkanmaksajana ja tietysti monena muunakin, mutta poimintaan se ei kyllä missään nimessä osallistu. Poimijat kantaa koppakaupalla vastapoimittuja mansikoita punnittavaksi ja pakattavaksi, isäntä saattaa sitten päivän päätteeksi ajaa ne pakettiautolla pakkasmarjalle.

Kun kerron melkein kenelle tahansa, että meillä on maatila (tai yleensä kyllä sanon heti että luomutila, tai että oon luomuviljelijä) niin heti oletetaan että se on maitotila, tai vähintäänkin meillä on oltava lehmiä, tai edes jotain tuotantoelukoita. Ai teillä onkin mansikkaa, montako hehtaaria ja paljonko ulkomaalaisia poimijoita? Niin kun mehän kasvatetaan ruokaa ihmisille, vaikka mitä muutakin mansikan (jota on alle neljänneshehtaari) lisäksi. Viljelykierron takia on apilanurmea, joka menee rehuksi, ja koska hehtaareita on kuitenkin 7,5 ja ihan niin paljon porkkanaa ym. ei pysty viljelemään, niin joka vuosi on ollut myös viljaa luomukanalaan myytäväksi. Ja sitten kysytään että kummankos sukutila se onkaan, tai että kait me edes ollaan jotain sukua niille joiden omistuksessa tila on ollut vuosisatojen ajan. Ei, kun ollaan ihan vaan tällasia melkein kaupunkilaistollukoita, jotka osti mieluisan talon ihan vieraalta paikkakunnalta, ja kauppaan sattui kuulumaan peltoa. Ja jos ei muuten voi itteensä työllistää, niin mikspä ei alkais viljelijäksi. Ja se järvikin meiltä puuttuu..

Meillä viljelyhommat tehdään käsin, koneet on apuna. Tietysti kynnöt ja äestykset tehdään koneella, kylvöistäkin osa, mutta aika paljon on kuitenkin sellasta työtä että illalla tietää tehneensä jotain muutakin kuin istuneensa traktorinkopissa. Heinät niittä ja paalaa ja viljat pui joku muu, me vaan maksetaan. Pottu istutetaan ja nostetaan koneavusteisesti, mansikan rivivälit leikataan ja muovit levitetään koneavusteisesti, vihannesten kylvöön meillä on kylvökeppi, eli semmonen härveli jota työnnetään edellä ja se ripottelee siemenet maahan, ettei ihan joka siementä tarvi käsin kylvää. Käsin tehdään mm. kivien kerääminen (ja niitä muuten riittää..) peräkärryyn tai avantin kauhaan, jolla ne kuskataan pellolta pois eli ei ihan 100% käsityötä kuitenkaan, kaikki istutukset (mansikka, vadelma, omenapuut, valkosipuli, vihannesten taimet jos on esikasvatettu jotain), harsojen levitys, kitkeminen, harventaminen, kastelu (vain jos on pakko, taimiahan on pakko alkuun kastella), porkkanannosto ym sadonkorjuu, jne.. Onneksi meille on tänäkin vuonna tulossa lisätyövoimaa. Kyllä täällä jo odotellaan kasvukauden alkamista. Kuvassa lumitilanne toissapäivältä, sen jälkeen lunta on satanut vielä vähän lisää..

Huomenta!

Lattia on saanut lisää maalia ylleen, lumet sulaa pihasta vauhdilla, pellot sen sijaan on vielä ihan kokonaan lumen peitossa, huonekalut lisääntyy ja vaihtaa paikkaa, tavaroiden olisi tarkoitus vähentyä ja jäljellejäävien piiloutua ovien taakse, kesän viljelysuunnitelma nostelee päätään, ja horisontti on välillä pikkasen vinossa. Siinäpä sitä viimeaikaisia. Kuvissa helmikuinen auringonnousu Välimerellä. Mukavaa viikkoa itse kullekin!

Lattiaremppa jatkuu....

Tupa alias olohuone on odotellut lattiarempan jatkumista jo hetken.. Oikeestaan lakkapinta onkin pahiten kulunut juuri tuosta ulko-ovelta kulkevalta väylältä, eikä tuolta seinänvierestä mikä maalattiin jo pari vuotta aiemmin. Tikkuja ei aikoihin ole lattiasta irronnut, mutta ei tuo mikään ilo silmälle kyllä ole ollut..

Tuo alkupätkähän maalattiin ensin itsetehdyllä maalilla, mutta jouduttiin vetäsemään siihen permo pintaan sitten kuitenkin loppuviimeksi, koska maali oli liian mattapintainen ja mahdoton pitää puhtaana, sekä se kellastui varjopaikoista. Nyt lähdettiin permolla liikenteeseen heti alusta asti.

Hiomisessa olikin se suurin homma, mutta kun muutaman päivän jynssäsin, niin tulihan se melko puhdas puu sieltä näkyviin. Ja kyllä Mieskin auttoi vähän, välillä hurisi kaksi hiomakonetta kerrallaan, ja imuri vielä siihen päälle.

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen kiiltoa ei vielä ole samalla tavalla kuin tuossa aiemmin maalatussa osassa. Ajattelin että yksi kerros tähän hätään riittäisi, Mies sanoi että maalataan nyt se toinenkin niin onpa sitten tehty. Ja niin tehtiin.

Eilisillan toisen kerroksen sutimisen jäljiltä lattianpätkä on nyt kokonaan valmis. Lopputulos on ainakin miljoonasti parempi kuin lähtötilanne (en kyllä oikein tiedä mitä olisi pitänyt tehdä että siitä olisi alkuperäistä huonomman saanut..).

Seuraavaksi hiotaan ja maalataan pikkupätkä eteisen ovelta keittiöön asti, yhdeksän ja puoli lankkua, parin illan homma (no maksimissaan viikon). Sitten ei tuvassa enää ole maalaamatta kuin leivinuunin toiselta puolelta ikkunaseinään asti, jospa senkin jossain välissä sais aikaiseksi..

Yhtenä iltana

Luntako? Meilläkö? No on!

Pääsiäispuuhasteluja

Tällaset pääsiäispuuhat tällä kertaa:

Nyt ei olla panostettu ruokapuoleen yhtään, herkkuihin kyllä vähän. Sen sijaan on tehty ruumiillista työtä niin että on löytynyt uusia lihaksia vaikka mistä kohtaa, ja väliin on vastapainoksi tehty ihan vaan kivaa. Arki alkakoon!

Lainakuvat

Hiukan on orpo olo, kun Neiti pölli mun kameran reissukaveriksi, ja nyt mun täytyy kulkea joka paikkaan tän mun vanhan järkäleen kanssa.. Siitä hyvästä pöllin Neitin matkablogista kuvat tähän postaukseen. Oikeesti, ihan kiva välillä kuvata tuolla toisellakin kameralla, ja kiva on myös nähdä miten hienoja kuvia Neiti osaa ottaa. Mieluummin katon kameralla kuin kännykällä otettuja matkakuvia :o) Iloista pääsiäistä ihmiset!