Sisäistä hymyä

Olin taas viikonloppuna treenaamassa rentoutta ja hyvää oloa. On ne vaan niin mainioita muistuttamaan tärkeistä jutuista nämä tällaset pikku kurssinpätkät, kunpa vaan tulis omalla ajallakin tehtyä nuita varsin yksinkertaisia harjoitteita.. Sitä edesauttamaan ostin Tarmolta kirjan:

"Polku on harvoin suora. Välillä se kapenee ja kiemurtelee ja siihen yhtyy muita polkuja. Se syntyy ja pysyy näkyvissä vain sitä jatkuvasti tallaamalla.

Sisäinen on jotain syvältä koskettavaa, todellista ja henkilökohtaista. Se on matka kohti itsen alkuperää, taoa.

Harjoittelu merkitsee ponnistusta, sinnikkyyttä, hikeä, kärsivällisyyttä, voimaa, uhrausta, panostusta ja edistymistä.

Mieli, hengitys, keho, tunne ja energia

Hyvää oloa ilman rehkimistä ja suorittamista

Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa itsensä tasapainotus

Pysähdy hetkeksi ja puhalla ulos

Harjoittelun pitää tuntua hyvältä

Kaikki alkaa rentoudesta

Syvennä hengitystäsi ja opettele hengittämään

Torju siäinen apinasi

Rentouta mielesi rentouttaaksesi kehoa

Etsi luonnollisuutta kaikkeen mitä teet

Lepää hiljaisuudessa"

Tämän kevään kori

Viime viikonlopun pajunpunontakurssilla tein tällä kertaa ison tarjottimen kesän puutarhajuhlia varten. Tuntuu, että pikkuhiljaa alkaa jo ideat loppua kesken, tämä ohje on otettu suoraan Suomalaisesta pajukorikirjasta. Olipa hyvä, että kirjan tekijä oli paikalla opettamassa meitä, ihan yksin en ehkä olisi kuitenkaan saanut valmista aikaiseksi vaikka kuinka olisin ohjeita tavannut.

Alla tekele ensimmäisen illan eli kolmen tunnin jälkeen (joista osa kului siihen että mietin mitähän oikein tekisin..)

Vielä lähes kuusi tuntia lisää pajujen vääntämistä, ja häkkyrä näyttää ylläolevalta. Tässä vaiheessa kädet jo huutaa hoosiannaa sekä siksi, että sormet on ihan hellinä pajujen kiskomisesta, että siksi, että käsivarsista on otettu uusia lihaksia käyttöön.

Ja vielä kolmen tunnin aherruksen jälkeen tarjotin on valmis! Tuttuun tapaan tekeleestä tuli jälleen kerran melkoisen suuri, vaikka tällä kertaa se oli tarkoituksin. Mallitarjottimen halkaisija on 68 cm, omaani en ole mitannut, muttei välttämättä ole edes niin iso. Testasin, että kädet yltää hyvin kahvoihin, eikä mahakaan ole pahasti tiellä (onneksi on pitkät kädet :o)

Ostin tarjotinta varten kolme nippua pajuja, niitä jäikin vähän, joten mietin jo että jaksaisinkohan värkätä jotain pientä ihan itekseni.. Ensi keväälle bongasin jo hauskan idean, aion yrittää tehdä tuollaisen kepin nokassa olevan korin (se ei kylläkään ole kovin iso..). Sitä varten täytyy tehdä hieman etukäteisvalmisteluja, tarvitaan kuusesta oksakiehkura pohjan loimiksi ja runko kepukaksi. Hmmm, voiskohan ensi joulun joulukuusta hyödyntää tuossa..

Aamun avaus

Uutta lunta edellisten päälle on sadellut nyt pari päivää. Kun aamulla astuin ovesta ulos, oli maisema satumaisen kaunis ja niin valkoinen, että silmiin sattui, vaikka keli olikin vielä siihen aikaan harmaa. Nyt muutama tunti myöhemmin pilvet on selvästi ohentuneet, aivan kuin aurinko meinaisi yrittää paikoitellen pilkistää pilven läpi. Puista on lumikuorrutus jo lähes kokonaan sulanut ja pudonnut pois. Lumihiutaleita leijuu kuitenkin edelleen koko ajan. Miehellä kesti kaksi tuntia pukata painava lumi tienpätkältä pois, oli siis liikkeellä traktorilla. Uusi lumi on vanhan surma, niinkö se oli? Huomiselle sääkartta näyttäisi aurinkoa, lämpöä ei vielä kovin. Nyt onkin hyvä tilaisuus ahertaa sisätiloissa..

Se soi

Eilen meille saapui isotätiltä peritty pianokaunotar. Tätä pianoa olen soitellut pikkutytöstä lähtien, ja nuoruudessa ajelin joskus koulun jälkeen bussilla kaupunkiin ihan vaan soittelemaan pianoa. Olen kyllä tosi iloinen kun se nyt perinnönjaossa sai muutta meille.

Ihan pakko on pikkusen kehua myös kuljetusfirmaa, joka sen toi. Piano piti kuljettaa kolmannesta kerroksesta auton kyytiin, ja meillä vielä kyydistä pois lumisella pihalla ja paikoilleen alakerran porrasaulan nurkkaan. Hyvin selviytyi kuljetusmies urakasta yksinään. Eikä edes maksanut paljoa.

Tuo oma Mies selvitteli, että noita pianoja on tehty vuoteen 1945 asti, joten ihan kunnioitettavaan ikään on tämäkin yksilö ehtinyt. Sen tarkempia tietoja pianon vaiheista ei koskaan tullut isotätiltä kyseltyä, sen vaan muistan että se on ollut olemassa aina.

Pianon ääni on niin ihanan pehmeä, ja siitä tulee joka kerta elävästi mieleen vierailut isotätin luona, lasillinen pommacia ja pala kuivakakkua. Joka kerta joku lapsista on halunnut pianoa soittaa, ja melkein joka kerta on joku ollut kolmijalkaisen pianojakkaran kanssa nenällään lattialla :o)

Kissanpäivät

Aurinko lämmittää ja lumet hupenee melkein silmissä. Pellolla sitä ei vielä huomaa, mutta talon eteläseinustalla hanki loittonee seinästä päivä päivältä. Ehkä kohta tulee esiin jo ensimmäiset kukkapiipat! Kissapedotkin on pitkän talven jäljiltä uskaltautuneet ulkoilemaan, toisin sanoen loikoilevat tyytyväisenä takapihan aurinkoisella pöydällä ja piehtaroivat hiekassa. Nautitaan nyt kun voidaan, vielä ainakin muutama päivä :o)

Riemu

Fiilis on ollut suorastaan riemukas viime päivät. Aurinko tekee ihmeitä! Voi juosta pitkin peltoja ja melkein metsiäkin mielin määrin. Alkoi tehdä mieli heittää kärrynpyöriä! Ja vielä se onnistui, jopa ihan ilman vammoja. Aika huikee tunne!!

Koirat pääsi tutkailemaan metsän keskelle ilmestynyttä "laskettelurinnettä", siellä olikin jos jonkunlaisten elukoiden jälkiä. Eipä tuonne hakkuuaukolle oikein muuhun vuodenaikaan tee mieli mennäkään. Meidän tontin ja tän valtavan aukkohakkuun väliin on tullut pieni luonnonsuojelualue, se on ehkä tuossa eka kuvassa koiran takana.

Lapsetkin on nauttineet täysin rinnoin, on juostu, kieritty ja pyöritty pitkin peltoja ja laskettu pulkkamäkeä. En muista että koskaan ennen olisi tällaisia hankikelejä täällä ollut. Täytyy nyt ottaa tästä kaikki ilo irti!

Valovoimaa!

Ai että jossain on jo kevät, lumikellot kukkii ja haravat huiskii..? Meillä taas on meneillään kevättalven parhaat kelit! Ei se aurinko kokonaan muuttanutkaan Espanjaan. Nyt on jo kolmas aurinkoinen päivä kotiinpaluun jälkeen. Kävin heti aamusta kiertelemässä tilukset kameran kanssa. Ja sen jälkeen Mies vei mut ja koirat parin tunnin metsälenkille. Kyllä näillä eväillä taas päivän jaksaa ♥

Sen seittemän sorttia

..kysymyksiä. Heli lähestyi mua haasteella, kiitos! Nämä tämmöset on munsta niin kivoja, vaikkakin tosi vaikeita, joten mulla menee aina hetki aikaa että näihin saa tartuttua. Nyt on kysymykset muhineet jossain takaraivossa jo sen verran aikaa, että ehkä jotain vastauksenpoikasta on niihin kehkeytynyt, kattellaanpa..

1. OLETKO KEITTIÖN HENGETÄR JA MIKÄ ON BRAVUURIRUOKASI?

En. Mies teki aikoinaan suuuren vaikutuksen osaamalla tehdä ruokaa. Olen vuosien varrella itsekin oppinut tekemään sitä sun tätä, mutta lapset vieläkin tykkää enemmän isin tekemistä pöperöistä (niinkuin minäkin). Mulla ei ole minkään sortin intohimoa keittiöhommiin, voi kunpa olisikin! Enkä edes taida osata nimetä mitään bravuuria, olkoon nyt vaikka blenderillä surautettu marjahässäkkä, sellasen ainakin osaan tehdä :o)

2. MITÄ HARRASTAT (MUUTA KUIN BLOGGAAMISTA)?

Sellanen ihan harrastusharrastus on itämainen tanssi, sitä olen nyt viimeiset viitisen vuotta aktiivisesti harrastanut vähintäänkin kerran viikossa (paitsi kansalaisopiston loma-aikoina..), ja sitä ennenkin edellisellä paikkakunnalla parisen vuotta. Mitähän muuta osaisin harrastukseksi nimittää.. Luen silloin tällöin, välillä enemmän, välillä taas en yhtään. Ulkoilen, räpsin kuvia, mutta ei kai ne oikein harrastuksia ole. Kaikkein intohimoisimmin harrastaisin puutarhastelua, muttei mulla ole ollut pariin vuoteen aikaa siihen juuri ollenkaan, koska kesäisin harrastan töitä niin antaumuksella.. Zen-uintia haluaisin harrastaa enemmänkin, harmi kun talvi tekee siihen niin pitkän tauon.

3. UNELMA-AMMATTISI LAPSENA? MITEN HAAVEILLESI KÄVI?

En muista lapsena haaveilleeni mistään ammatista, lukioonkin menin koska en yhtään tiennyt mikä musta tulisi isona. Mietin silloin oisko musta arkkitehdiksi tai eläinlääkäriksi. Päädyin siihen että arkkitehdiksi en jaksaisi opiskella. Eläinlääkiksen pääsykokeissa kävin peräti kahdesti puolitosissaan yrittämässä, mutta eipä mua ois oikeesti Helsinkiin saanut muuttamaan. Sitten musta tulikin äiti, ja myöhemmin viljelypuolen puutarhuri, mikä olikin ihan loistava valinta sitä ajatellen, että on edes jonkinlaista pohjaa opetella tätä käytännön luomuviljelyä. Enkä ehkä siltikään vielä ole ihan varma mikä musta tulee isona..

4. SISUSTUKSESI KULMAKIVET - VÄRIT, MATERIAALI, TYYLI VAI JOKU MUU?

Minkä sisustuksen..? Jos täältä pitäisi joku yhteinen tekijä löytää, niin sanoisin että kaaos. Yritän pyrkiä käytännöllisyyteen, selkeyteen ja siihen että joka esineellä olisi oikeasti käyttötarkoitus, mutta siihen tilanteeseen on vielä piiiitkä matka. Raivaus tuntuu ikuiselta urakalta, missään ei vielä näy, vaikka tavaraa on lähtenyt ovesta ulos valtava määrä. (Herääkin kysymys miten paljon sitä roinaa on alunperin ollut, mistä se on tullut ja miksi..) Mutta jaksan uskoa että vielä sekin päivä koittaa, kun jäljellä ei ole kuin ne tarpeelliset tavarat.

5. MILLAINEN ON MUSIIKKIMAKUSI? ONKO SINULLA LEMPIARTISTIA?

Ehkei ihan laidasta laitaan, mutta melkein kuitenkin. Yleensä tulee kuunneltua suomalaista musaa, enimmäkseen radiosta, autossa. Viime aikoina olen tykästynyt heleä-äänisiin naislaulajiin, tein sellasen löydön mitä ei suomipoppi juuri soitakaan, eli Johanna Kurkela ♥ Ei se nyt mikään ihan uusi tuttavuus ole, mutta löysin sen kunnolla vasta kun tein reissuun soittolistaa. Otin siihen vain ne mun mielestä ihanat biisit, ne missä on positiivinen sanoma. Sannillakin on ihan kiva ääni. Tän hetken voimabiisi on se Elastisen uusi, mitä ei ihan hirveesti vielä soiteta joka paikassa.

6. JOS SAISIT VALITA; MILLÄ HISTORIAN VUOSISADALLA TAI -KYMMENELLÄ ELÄISIT? MIKSI?

Aikaan ennen apulantaa. Kun ruoka on ollut puhdasta ja on tiedetty mistä se tulee. Vaikka varmasti elämä on silloin ollut paljon rankempaa kuin nykyään, niin kyllä tämä nykyelämäkin osaa kuormittaa, eri tavalla vain. Jotenkin ajattelisin kestäväni enemmän sitä entisvanhaista kuormitusta. Ja on me pikku siivu nähtykin siitä lystistä, ettei hanasta tule vettä viikkokausiin, tai että uunipuut pitää hakea lumimyrskyn keskellä pihan toiselta laidalta metrisen hangen takaa, tai ei ole sähköä vuorokauteen, jne. Liekö se sitten sellaista ennen ollut. (Ja jos saisin aikakoneen, niin käyttäisin omat lapset 80-luvun puolivälin paikkeilla kattomassa miten sillon on nuoriso elänyt :o)

 

7. PAKOPAIKKASI - ONKO SINULLA SELLAISTA? MIKÄ SE ON?

Jos ihan fyysisesti ajatellaan, niin oisko sitten vaikka metsä tai ranta, tai luonto yleensä. Muuten se voisi olla jonkunlainen pysähtyminen, tiedostaminen, hetkessä eläminen, omien ajatusten kuuntelu. Ihan vaan vaikka laittaa silmät kiinni, ja siinä on se tyyneys ja rauha. Tai sitten ihan päinvastoin, eli tietoinen ajattelemattomuus. Olenkin alkanut meditoimaan useammin, ja lisäksi teen TREtä eli tärisen säännöllisesti. Ja lukeminen myös vie aivan eri sfääreihin, sen taas huomasin tuolla reissussa, kun ahmin yhteensä kymmenen kirjaa, ja sillä tavalla reissasin paljon muissakin paikoissa kuin vain siellä missä fyysisesti olin.

Jotain samaa

Meillä kävi täällä semmonen ukkeli, joka on sukua tämän tilan entisille asukkaille. Olikohan se vanha isäntä tämän eno vai ukki vai mitenhän se meni, kuitenkin oli viettänyt täällä aikaa pikkupojasta lähtien, ja tunsi paikan historiaa. Toi meille valokuvan tuosta entisestä päärakennuksesta, josta ei nykyään ole jäljellä kuin toinen pääty (just se joka ei kuvassa näy). Tuli pikkusen tuttu tunne kun katteli tuota kuvan taloa.. Ihan kuin olisivat siitä ottaneet vähän mallia tähän uudisrakennukseen. Ikkunat on samoilla paikoilla, samoin pääovi, tosin vanhassa talossa ovenkin vieressä on ikkunat, sellaisia olen vähän kaipaillut tännekin. Pihapiiri näyttää ihmeellisen autiolta, kuva on otettu ehkä jo ennen sotia, joten sen jälkeen on puut kasvaneet hiukka isommiksi. Vanhan talon jäännökset pilkistelee tuossa uudemmassa kuvassa ihan oikeassa reunassa ison koivun ja pihakeinun takana. Yhtä harmaa on kelikin molemmissa kuvissa..

Lomaterkut!

Hiihtoloma alkaa olla viikonloppua vaille vietetty. Kilometrejä on kertynyt viikon sisään melkoisesti.. Viime viikonloppuna oltiin Neitin kanssa kurssilla. Tein jotain ennentekemätöntä: ajoin niinkin lähelle Helsingin keskustaa kuin kehä ykköselle asti! Neiti jäi kurssin jälkeen etelään vielä keikkaileen, joten jouduin ajamaan yksin pimeässä koko matkan kotiin. Oli semmonen kokemus, että kerta riitti..

Pari päivää vierähti kotosalla, sitten käännettiin nokka kohti luodetta ja lähdettiin sukuloisimaan. Onneksi oli kuski mukana! Vietettiin mukavat muutamat päivät, lapset näki serkkuja ja kavereita, pikkuneiti isäänsä ja sen puolen sukua, ja koiratkin pääsi mukaan haistelemaan uusia tuoksuja.

Ja minä pääsin Miehen kanssa treffeille (kun pyysin että se veis mut..)!! Eipä aikoihin ollakaan käyty missään kahdestaan. Nyt käytiin kätköilemässä - vaikkei se mitään mun ykköspuuhaa ihan olekaan - ja oikein ravintolassa syömässä ja melkein elokuvissakin, muttei sitten kuitenkaan kun ei siellä kuulemma ollut sopivaa leffaa. Ja treffit jatkui vielä seuraavanakin päivänä pienellä ulkomaanreissulla.. Tekipä hyvää kävellä käsi kädessä, katella silmiin ja jutella, pitääkin ottaa pian uusiksi ♥

Kuvat Pyhän Mikaelin kirkosta Keminmaalta - kätköillessä tulee nähneeksi kaikenlaista mitä muuten ei tietäisi olemassa olevankaan :o) Tänne pitää tehdä uusi reissu kesällä, että pääsee kurkistamaan kirkon sisällekin - ja saa otettua kuvia paremmassa valossa..

Mitä sää?

Elämä sääaseman kanssa on hyvin mielenkiintoista. Meillä kun se vielä lähettää nettiin tietoa säännöllisesti, niin oman pihan säätä voi reissustakin kätevästi tarkkailla. Vaikkakin kuulemma ilmanpainemittari näyttää nykyään mitä sattuu, ja välillä systeemi tökkää totaalisesti ja sitten näkyy hirmusia äärilämpötiloja ja tuulia. Mutta noin suunnilleen siitä kyllä näkee minkälaista keliä meillä pitelee. Eniten olen kytistellyt nyt tuota päivänpituuden lisääntymistä, tämänpäiväinen tilasto kertoo että valoisaa aikaa on ihan melkein puolet vuorokaudesta! Ties vaikka huomenna olis jo yli!

Jostain syystä mua kiehtoo kovasti myös nuo käppyrät mitä tuonne meidän nettisivulle tallentuu. Ulkolämpötilan minimi- ja maksimikäppyrä on erittäin kiinnostava. Näin kylmää meillä on täällä ollut tänä vuonna. Eipä tarvi enää kytätä mittaria ja kirjata lukemia ylös, se onkin aina unohtunut melko pian aloituksen jälkeen. Tässä käyrässä näyttää olevan noin päivän viive, eihän se tän päivän minimiä ja maksimia vois vielä näyttääkään.. Harmi kun tämä sääasema ei osaa ennustaa tulevaa säätä, se katellaan sitten muualta. Hiihtolomasää on tähän mennessä näyttänyt melko harmaalta, ja samanlaisena näyttää jatkuvankin. Jospa edes pieni auringonpilkahdus jossain kohtaa viikkoa saataisiin :o)