Oma maa mansikkamaa

Huhhuh! Mansikat on pellossa! Torstaina haettiin naapurin mansikkaviljelmältä muovinlevityskone lainaan, ja vedettiin muoveja peltoon yli keskiyön. Perjantaina puolenpäivän jälkeen jatkettiin. Muovinvedon jälkeen Mies lähti kylvöhommiin ja minä aloin istuttamaan mansikoita. 5/52 laatikkoa sain laitetuksi, kunnes takapihalta alkoi kantautua musiikkia ja huuto: "Nyt voitte lopettaa työt, kaikki on valmista!" Terassille oli katettu juhannus, kakku leivottu, salaatti tehty, nuotio viritetty makkaranpaistoa varten. Siinä vaiheessa oli ihana vaihtaa vapaalle ja unohtaa mansikat hetkeksi.

Lauantaina nukuttiin pitkään, ja aamupäivä kului sääskenpuremia rapsutellessa.. Yöllä oli satanut vettä ihan kunnolla, joten pellolle oli paljon mukavampi lähteä. Miehen kanssa kaksistaan laitettiin lisää mansikoita peltoon, Mies teki reikiä muoviin ja kantoi vettä, minä istutin taimet. Välillä pidettiin puolen tunnin ruokatauko ja taas homma jatkui. Yhdeksän työtunnin jälkeen päivän saldo oli 25 laatikkoa, joten jäljellä oli enää 22 laatikollista taimia, jokaisessa 77 kappaletta. Sellanen juhannus meillä. Saunan jälkeen nukutti melko makeasti.

Sunnuntaina vielä jatkettiin, alkuun 11 laatikkoa, sitten muutaman tunnin tauko jonka aikana käytiin naapurissa synttäreillä, ja takaisin pellolle. Mansikkapelto tuli täyteen, taimia jäi yli vajaa laatikollinen. Eilen vetästiin tuohon kasvimaan reunalle vielä yksi mansikkapenkki lopuille taimille. Lisäksi eilen kaivoin pari kuoppaa ja istutin vielä yhden päärynäpuun ja yhden luumun. Kylvötkin on yhtä palstaa vaille tehty, Mies lähti hakemaan puuttuvia siemeniä että saadaan sekin tehtyä.

Mansikkapenkkien välit on vielä tasoittamatta ja nurmi niihin kylvämättä. Ja vielä on yksi päärynäpuu kuoppaa vailla. Odottelen kelien viilentymistä. Olen kyllä pikkuisen tyytyväinen itseeni, istutin ihan ite 14 omena-/päärynä-/luumupuuta ja 4000 mansikkaa.. Omenatarhan aitaamista mietitään vasta myöhemmin.

Juhannuksen alla

Viime aikoina ollaan puuhasteltu kaikkea pientä, tehty vähän pihatöitä, vähän kotitöitä, vähän oikeita töitä. Pikkuhiljaa, hissunkissun. On myös hankittu lisää koneita helpottamaan harrastajaviljelijöiden elämää. Vähän on yritetty muistaa nauttia kesäisistä päivistä ja kukkaloistosta.

Kasattiin vanhaa lantaa ja heinää kompostikekoon tekeytymään. Vielä jäikin aineksia moneen kompostiin, meinaa vain sopivat sijoituspaikat olla vähissä. Yhden keon voisi rakentaa vaikka ensi kesän vattumaalle, keväällä vain levittäisi sen ja istuttaisi vadelmat.

Voimia on säästelty mansikkahulabaloota varten. Tänä aamuna pihaan marssi 52 laatikollista mansikantaimia. Ei tarvi miettiä mitä tehään juhannuksena.. Lisäksi kerätään kukkia, syödään kakkua vaikkei mistään löytynytkään mansikoita koristeeksi, saunotaan ja nukutaan hyvin. Niin ja juhannusjuustoakin pitää maistaa, tuolla se jo tuoksuu hellalla.

Kaunista keskikesän juhlaa kaikille!

Yhtenä iltana

...lausuttais ei sanaakaan
...ois lupa koskettaa vaan
koskettaa toista ja toinen ois tuntematon
vierasta koskettaa loimutessa auringon

...kuunnella tuulia vaan
...ääniä lapsuudestaan
kuunnella tähtien sinfoniaa taivaalla
delfiinialtaassa laulua ilman ja maan

...paljon jos viiniä jois
...unohtaa pelkonsa vois
...kuolemanpyörteestä pois

...vannoisi rakkauttaan
...maailma ois kohdallaan
...aikuiset lapsia ois
laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois

...ihmiset jäis tanssimaan
...kauniita liikkeitä vaan

...mentäisi ei nukkumaan

...ei olis historiaa
...alusta vois aloittaa
...väisteltäis ei jumalaa
...ei paettais kuolemaa

(Hector)

Hassut Kissat ry

Ne nukkuu molemmat. Toinen roikottaa päätä sohvanreunan yli, toinen nojailee varovasti enon takapuoleen. On se vielä pieni! Tai sitten eno on melko iso..


-Tilasiko joku kisuburgerin?


Onkohan tämä varovainen halaus vaiko hienovarainen kutsu painiotteluun?


Eno pesee pikkukisun niskan. Toivottavasti luutuaa myös korvien sisäpuolen, näyttää törkyä taas kertyneen..


Pojat on hassuja. Vaikka oli ne meidän tyttökissatkin pieninä hassumpia kuin nykyään. Ehkä se hassuus karisee iän myötä..

Näistä aineksista

Kiviaitaa tien varteen, muuria omenatarhan ympärille, käytäviä kasvimaalle, reunuksia kukkapenkkeihin.

Ainakin. Mitähän muuta sitä keksisi..?

Kivennäiset paakuissa

Runsasmultaisilla hietamoreenipelloillamme on runsaasti kivennäispaakkuesiintymiä. Koko viikko on vierähtänyt kerätessä kiviä kahden ja puolen hehtaarin alalta. "Miehiä" työssä on ollut vaihteleva määrä, yleensä 1-2, joskus kolmas ja neljäskin ovat läsnäolollaan ilahduttaneet kivenkerääjiä. Isot lapset livistivät heti alkuviikosta mummun luo, jäi niiltä melkein koko lysti kokematta. Vähän-Isompi on oikein innokas Vantti-kuski, onkin saanut ajella kärry perässä mielin määrin ja välillä jopa kaivaa isompia kiviä kauhalla ylös pellosta.

Onneksi meillä on yksi iki-innokas pihatyöntekijä, joka viihtyy ulkona työssä kuin työssä säällä kuin säällä.


Sää onkin suosinut koko viikon, pientä tihkusadetta lukuunottamatta ilma on ollut mitä mainioin. Nyt sen sijaan vettä vihmoo lähes vaakasuoraan. Siksi otin kuvan kivikasasta ikkunan läpi, vaan eipä tuosta oikein näe kivien todellista määrää. Reilu 30 peräkärryllistä on kuitenkin melkoinen kasa. Nyt meillä riittääkin kiviä erinäisiin pihaprojekteihin..

Kotiseutumatkailua II

Väisälänmäki, Lapinlahti


Väisälänmäki on Lapinlahdella kymmenen kilometrin päässä kunnan keskustasta sijaitseva Suomen kansallismaisema. Sen läpi kiertää 3,4 kilometrin pituinen luontopolku, jonka varrella on useita levähdyspaikkoja, kota, sekä kesäisin auki oleva Karjamaja-kahvila. Väisälänmäen korkein kohta, Linnanmäki, kohoaa 220 metrin korkeuteen meren pinnasta katsottuna ja 135 metrin korkeuteen Onkivedestä katsottuna. Mäen päällä sijaitsee vuonna 1995 rakennettu näköalatorni. (Wikipedia)


Vielä-Isomman synttärit ja peruskoulunlopettajaiskemut vietettiin vaihtelun vuoksi Väisälänmäellä. Hih, tulipa samalla tehtyä lasten vaatima reissu "Linnanmäelle". Raahattiin huoltopolkua pitkin kodalle muutama litra kahvia, vielä useampi litra limsaa, kylmälaukullinen makkaraa tykötarpeineen ja pari keksipakettia.


Vieraaksi saatiin kaikki savolaisserkut melkein kaikkine vanhempineen sekä mummi ja ukki. Kahdeksan aikuista ja kolmetoista 5-17-vuotiasta lasta. Ihan riittävästi hulinaa ja vilinää.. Hyvin kaikki jaksoivat kiivetä juurakkoista ja kivistä polkua kodalle, ja makkaransyönnin jälkeen vieläkin ylemmäs näkötornille asti, hurjimmat jopa torniinkin.


Lapset olivat innoissaan, mummi ja ukki tykkäsivät. Meinasi olla kova työ saada lapset alas tornista ja sen jälkeen pidettyä silmien alla etteivät lähde kiipeilemään omin lupinensa. Vaikka riittipä niillä liikunnan riemua siinäkin kun könysivät kivien päällä ja juoksivat rinnettä ylös ja alas.


Mäen päällä laidunsi parikymmenpäinen karja. Sarvelliset ja sarvettomat, aikuiset ja vasikat sulassa sovussa perinnemaisemia ihaillen. Välillä niistä lähti kova meteli. Niissäkin riitti lapsilla ihmettelemistä.


Valitettavasti kävi se klassinen, eli kamerasta simahti akku ennen kuin päästiin näkötornille asti.. Tulomatkalla lehmätkin asettuivat poseeraamaan eikä niistäkään ole kuvan kuvaa, harmi. Täytyy joskus käydä uudestaan, kiertää koko luontopolkukin.

Lukutoukkaset

Meidän Pienin on ikänsä ollut kiinnostunut kirjoista. Paljon onkin kertynyt materiaalia, on perinyt kaikkien kolmen isomman lastenkirjat. Ihan omiksi on hankittu Tatuja ja Patuja sekä Summanmutikka-kirjoja, niitä kun ei ollut olemassakaan vielä silloin kun isommat oli pienempiä. Sängynpäädyssä on aina muutama mukava kirja, joita voi sopivan paikan tullen lueskella.

Iltasaduiksi on viime aikoina luettu kaikki Fedja-sedät, Timo Parvelan tosi mielenkiintoiset Kalevala-aiheiset Tuliterä, Tiera ja Louhi sekä Louis Sacharin Paahde. Kaikki noista ei ole ihan pikkulasten kirjoja.. Hienosti Pienin hoksasi että ei haittaa vaikka joissain kirjoissa ei kuvia olekaan, koska ne kuvat voi kuvitella itse mielessään.

Uusin iltasatukirjalöytö on Harri Istvan Mäen Sihis-kirjat. Eskarilaiset kävivät kirjastossa tapaamassa Harria, joka oli suositellut Sihiksiä. Heti seuraavana päivänä piti käydä lainaamassa kaikki kirjastosta löytyvät Sihikset, ja sitten vielä muutama lisää. Kohta nekin on kaikki luettu. Muutaman pätkän on Pienin lukenut ihan itse. Oppi kevättalvella lukemaan ja nyt lukee jo melko sujuvasti. Hieno homma! Vähän-Isompikin kuuntelee vielä sujuvasti iltasatuja. Muutoin isomman pojat lukee lähinnä vain sen mitä koulua varten täytyy.

Neiti sen sijaan on löytänyt lukemisesta hyvän harrastuksen. Harmi vaan että kaikki hyvät kirjat pitää saada omaksi, hyllyt notkuu..

Viimeiset viisi kilometriä..

..on aina pitkät niin..

Neljä aamua jäljellä. Ja vaikka omat työt ei siihen lopukaan, saan silti vaientaa herätyskellon koko kesäksi. Ei enää nukkuvien lasten pukemista kello 6.45, ei reppuselkäkyytiä alakertaan aamun Pikku Kakkoselle, ei yhtään puuttuvan sukan/monisteen/lippiksen etsimistä kun on jo kiire koulubussiin.

Täytyy kehittää ihan omat kesäaamurutiinit.