Kevyttä ja vetistä

Joulukorttiähkyä lieventämään ajattelin tähän sopivan jotain aivan muuta - jotain kevyttä ja vetistä.
 Selitykset ovatkin tarpeen, koska käsittelyssä on jotain ihan varmasti jokaiselle tuttua ja jokaisen kokeilemaa - siitä pitää jo peruskoulujärjestelmä huolta. Vesivärit. Itselle se kaikkein tutuin ja turvallisin maalausväline, mutta kuitenkin sellainen, joka oli viimekesään asti vähän unohduksissa. Nyt olen taas löytänyt vesivärit ja opetellut niillä uusia kujeita ja jekkuja, joista muutaman ajattelin tässä jakaa.

Vesivärissä itseä kiehtoo ja viehättää sen läpikuultavuus ja keveys. Sama keveys on myös haaste, sillä ollakseen kevyt tarvitsee vesiväri mielestäni ympärilleen tilaa - tavalla tai toisella. Itseä viehättää vesivärityöskentelyssä - etenkin märkää märälle tekniikassa yllätyksellisyys. Aina on hyvä muistaa, että vesiväri vaalenee kuivatessaan. Mutta nyt työhön...

Vetisissä tunnelmissa kun ollaan, kala on hyvä kuva-aihe. Lisäksi se on melko helppo. Haastankin teidät kommentteihin linkittelemään omat kokeilunne.

Ensin hahmottelen akvarellipaperille (Fabriano)  kalan ruumiin ja pyrstön ääriviivat.
Tämän jälkeen levitän pensselillä vettä kalan ruumiiseen ja pyrstöön. Tässä pyrin tarkkuuteen - vesiväri leviää vain alueelle, mikä on kasteltu.

Ensimmäinen väri (Indigon sininen) lisätään kasteltuun kalaan suuosasta taaksepäin. Tässä kannattaa hyödyntää myös paperin varovaista kallistelua/värin puhaltelua  - sillä väri pysyy nätisti märällä alueella. Ohuita viivooja kalan pyrstöön tein pensselin toisella päällä.

Lisään seuraavan värin  (Magneta) roiskimalla varovasti.

Roiskutan 3. värin (Cadnium yellow)

Kalan kuivattua lisään varjoja ja vahvistan reunat, ehkä muutamia yksityiskohtia lyijykynällä.

Viiimeistelen kalani usein valkoisella Uniball-kynällä tai Posca kynällä.

Mihin sitten kalan kuvaa käytän? Vaikka korttiin kuten täällä olevia kaloja olen käyttänyt.

"Mitkä ihmeen nahat?"

Kultaista keskiviikkoa Paperillan lukijat!Vielä on talvea jäljellä ja aikaa askartelupöydän ääressä puuhasteluun ennen kevään todellista puhkeamista ja aurinkokylpyjä.

Artjournaling ja mixedmediamaailmaan upotessani olen törmännyt varsin hauskoihin tulkintoihin vailinaisen kielitaitoni vuoksi. Yksi hyvä  esimerkki on ensikohtaamiseni - jonkin nettikurssin yhteydessä - termeihin gel skin ja tissue skin - ensimmäinen ajatukseni oli: "Mitkä ihmeen nahat?" Tarkemman perehdyksen jälkeen löysin tekniikan, joka on helppo, hauska ja valloittavan uniikki. Lisäksi se mahdollistaa jämämaalien ja pakkaussilkkipapereiden käytön ekologisesti "viimeiseen pisaraan".

Minulla ei yhä edelleenkään ole kunnon suomenkielistä sanaa korvaamaan skin termiä. Kyse on kuitenkin tauluissa, artjournalsivuissa tai muissa mixedmedia töissä käytettävistä värillisistä tekstuuripalasista. Kaupallisena näitä löytyy hylly tolkulla kuviopapereista ja serveteistä erilaisiin läpikuultaviin kuvioituhin papereihin (tissue wrap paper).

Silkkipaperista valmiit "tissue skinit"

Helposti silkkipaperista, vesiväristä, sabluunoista ja leimoista saat tehtyä upeita,  läpikuultavia papereita, jotka voit kiinnittää gel mediumilla tai tavallisella liimalla omaan työhön. Tämän linkin takaa löydät videot 1. ja 2. silkkipaperitekniikoista. Akryylimaalia voit käyttää hyvin samaan tapaan kuin vesiväriäkin (video 3.). Tällöin huomio kiinnittyy ainakin itsellä siihen, että valmiin paperin pinnat ovat aivan erilaiset riippuen siitä, miten päin sen lopulliseen työhön kiinnittää. Kuivumisen jälkeen voit helposti jatkaa työn työstämistä normaaliin tapaan. Mikäli haluat voit struktuuria lisätä sillä, että pyrit liimaamaan paperin mahdollisimman ryppyiseksi pinnaksi työhösi.

Lila perhospaperi on tehty kuvattua tekniikkaa käyttäen

Gel skin  on tekniikaltaan jos ei juurikaan haastavampi, niin aikaa vievempi (3 videota, täällä nekin). Loistava keino käyttää loppuun vanhat maalit. Lisäksi tämä tekniikka avaa ainakin itselläni mahdollisen luovuustulpan. Värin ja gelmediumin sotkeminen keskenään on kovin terapeuttista.

akryylimaali, gelmedium ja Vóila!

Tätä tekniikkaa on mahdollisuus laajentaa ainakin käyttäen struktuuripastaa, maalia ja gelmediumia sotkemalla.  Lisäksi voit halutessasi tehdä sabluunoiden avulla tietyn muotisia palasia. Muistisäännöksi kaksi tärkeää asiaa 1) jos mahdollista käytä hieman karheaa muovitaskua pohjana (sileään pintaan maalisotku liimautuu todella tiiviisti) 2) älä yritä millään tavoin oikoa kuivumisajassa, joskus se vaatii viimeisen kerroksen jälkeen jopa 24 tuntia!

Tässä on yksityiskohta isosta kanvastyöstä. Pallot lehden vasemmalla puolella ja ihmishahmo ovat gelskin tekniikalla toteutettuja. Kokonaisuudesssaan löydät työn täältä

Itse jatkotyöskentelen gel skinin kanssa joko niin, että leikkaan sen haluttuu muotoon kuten pallot yllä tai revin sopivan kokoisia palasi, jolloin reunoista ja siirtymistä tulee "luonnollisesti" epätarkkoja kuten alla olevassa "Katse" kanvasissa. Liimauksessa toimii itselläni ainakin parhaiten gelmedium.

Ihania struktuureita ja monimuotoisia mixedmedia töitä kevääseesi. Ehkä innostut kokeilemaan myös "nahkoja"!

Skräppisivun värien valitseminen ja paperikerrosten tekeminen

Materiaalien ja erityisesti värien valinnalla luodaan usein skräppisivun tunnelma. Minulla sivujen lähtökohta on aina valokuva ja koska käytän enimmäkseen värikuvia, käytänkin kuvaa hyödykseni sivun värejä valitessa. 

Paperit ovat sivujeni pääelementti, joten uutta sivua tehdessä valitsen ensimmäiseksi paperit. Tässä kyseisessä sivussa katsoin kuvaa ja poimin siitä ruskeaa, turkoosia, harmaata. Näiden lisäksi käytin valkoista kartonkia taustapaperina. Pyrin yleensä valitsemaan noin 3 pääväriä sivuun.

Kuvan alle rakennettavat paperikerrokset ovat minulle toinen tärkeä elementti sivussa. Alla olen kuvannut vaiheittain miten lähdin kerroksia rakentamaan. Ennen kerrosten rakentamista, leikkasin valitsemistani papereista erikokoisia paloja. En yleensä mittaile papereita sen ihmeemmin, korkeintaan käytän kuvaa hieman apuna mittasuhteita miettiessä.

Ensimmäiseksi kerrokseksi suoraan kuvan alle valitsen yleensä melko neutraalin paperin. Jos tuossa paperissa on todella voimakas väri ja/tai kuviointi, vie se usein huomiota kuvalta.

Lisätessäni paperikerroksia pyrin huolehtimaan, että kokonaisuudesta tulee tasapainoinen. Pyrinkin lisäämään saman värisiä papereita tasapuolisesti kerrosten kaikille reunoille.

Vaikka pyrinkin lisäämään papereita tasapuolisesti joka puolelle, olen huomannut, että käytäessä erikokoisia paperipaloja kerroksista saa mielenkiintoisemmat.

Kun paperikerrokset ovat valmiit, nidon ne kiinni.

Tässä vielä kuva valmiista sivusta. Käytin samoja papereita, joita oli paperikerroksissa myös rajaamaan sivun ala- ja yläreunaa luoden yhtenäisen kokonaisuuden.

Jos haluat lukea sivun tarinan ja nähdä lähikuvia, hyppää tästä linkistä blogiini!

Salainen ase

Vahinkotaidetta syntyy työpöydällä olevaan suojapaperiin.

Kun teos on jo noin hyvässä alussa niin antaa mennä vaan.

Lisää väriä, leimoja, kuvioita sapluunalla, töpöttelyä, tiputtelua, tekstausta ja aina ripaus kultaväriä. Voilá. 

Suttutaidetta ja omatekemä väripaperi valmiina silputtavaksi 

sräppäykseen, kortteihin tai art journaliin.

Koko proseduuri Helioskooppi - blogissa.

terv Heli

Halloween-kurpitsa vanhasta kirjasta

Halloween lähestyy ja onkin hyvä aika aloittaa Halloween-askartelut. Vaikka ei Halloweenia juhlisikaan, on pienet teemaan sopivat koristelut hyllyllä tai pöydällä kivoja. Olen aiempina vuosina tehnyt pieniä koristeluja ja mm. askarrellut kurpitsoja paperista. Nyt halusin vanhojen kurpitsojen joukkoon uuden vähän erilaisen yksilön.

Tämä kurpitsa on tehty vanhasta kirjasta. Kannet on irroitettu ja sivut levitetty auki. Koristeena kurpitsan päällä on pieni oksanpätkä, paperista leikattuja lehtiä ja rusetti juuttinarua. Tarkemmat ohjeet ja niksit tämän paperikurpitsan tekoon löydät blogistani cute & cool creations!

Kortti doodlaillen

Oletko niitä ihmsiä, jotka koulutuksissa tai koulupenkillä opettajaa kuunnellessa piirtelivät vihkonsivut täyteen raapustuksia? Minä olin, vaikka muuten piirtäminen ei kuulunutkaan koskaan vahvuuksiini. Nyt on aika kokeilla raapustuksia kortissa tai skräppisivussa.

Kurkkaa blogiini, niin näet, miten tämän kortti tehdään!

Tuunattu peilinkehys

Heissan!

Tällä kertaa innostuin kaivelemaan tuunattavien tavaroiden laatikostani peilin, jonka puiset kehykset sattuivat kyllä kymmenen vuotta sitten sisustukseemme, mutta ei enää hetkeen ole päässyt seinälle roikkumaan.

Peilin tuunaamiseen materiaalivinkit ja ohjeet löytyy KortteiluFlow-blogistani.

Kohotarrapalojen käyttö korttiaskartelussa

Kortteihin saa helposti vähän ulottuvuutta kaksipuoleisilla kohotarrapaloilla, joilla voi nostaa tekstiä tai pieniä kuvia paremmin esille. 

Kohotarrapaloja on erikokoisia ja niitä voi käyttää joko yhtä tai kaikkia kerralla.

Toisessa kortissa on käytetty myös leikkurin ylijäämäpaloja. Miten? Käy kurkkaamassa blogistani lisää ja näet myös, miltä kortit näyttävät kokonaisuudessaan (linkki).

Askarteluterveisin,
Siiri

art journal

Aina jostainpäin tuulee. Nyt on meneillään kollaasikausi. Teen art journaliin kollaaseja itse väritetyistä papereista. Mukaan eksyy ehkä joku valokuva tai lehdestä saksittu kuva. Olen pitkään kelpuuttanut sivuille vain suorakaiteen tai ympyrän muotoja, mutta nyt on pipo antanut periksi ja etsin erilaisia muotoja.

Kurkkaa Helioskooppi-blogista sarja tämän sivun vaiheista. Säätämistä suuntaan ja toiseen. 

terv Heli

Vinkkejä kukkien ja kuvioiden leikkaamiseen paperista

Käytän skräppisivuissani ja korteissa usein paperiarkeista irtileikattuja kukkia. Tänään näytän teille pari kikkaa tähän tekniikkaan (joka englanniksi tunnetaan nimellä fussy cutting) ja miten sivuista saa mukavan runsaan näköisiä. Jos kukat eivät ole sinun juttusi, tätä samaa tekniikkaa voi käyttää myös muidenkin paperikoristeiden kanssa.

Käytän paperin leikkaamiseen Fiskarsin sormiveistä ja askartelualustaa. Leikkaan usein myös pienillä saksilla, mutta veitsellä saan leikkuujäljestä terävämmän ja siistimmän.

Leikkaan veitsellä kuvion reunoja myöten, mutta jätän yleensä noin parin millimetrin paksuisen kaistaleen taustaväriä näkyviin, eli tässä kuviossa tuota mustaa taustaa. Yritän jättää jokaiseen reunan kohtaan saman verran tilaa yhtenäisen ilmeen takia. Reunan jättäminen tekee kukista minusta kivemman näköisiä, mutta se on myös helpompi tapa leikata kuviot, kun siinä ei tarvitse leikata niin paljon yksityiskohtia, vaan voi ns. vetää mutkat suoriksi. Joissakin papereissa on sen verran sekava tausta, että kuvio pitää kuitenkin leikata tasan kuvion reunoja myöten. Leikkaan myös kukkien keskeltä isoimmat tummat alueet auki koloiksi. Siten taustaväri ei ole niin hallitsevassa osassa, vaan huomio keskittyy pelkästään kukkiin. Lisäksi aukot kuvioissa lisäävät kolmiulotteisuuden näköä ja näyttävät minusta muutenkin kivoille!

Irtileikattuja palasia pyörittelen skräppisivun päällä ja mietin parhaimman asettelun ja suunnan kukille. Jos paloja on paljon, kerrostan niitä ja mietin mitkä tulevat päällimmäiseksi. Tässä sivussa kukkaset ovat niin isoja, että tarvitsen niitä vain kaksi. Plus hieman irtolehtiä, jotka lisään myöhemmin.

Käytän kuvioiden kohottamiseen paperin pinnasta kohotarrapaloja. Käytän pieniä palasia, jotka on helppo mahduttaa ihan kukkasten kärkikohtiinkin. Käytän usein kaksia eripaksuisia paloja, jotta saan eri kukkiin korkeuseroja.

Koostan kukat leiskaan eri tasoille. Kolmiulotteisuutta kuvioihin haen laittamalla usein kukkien oksia ja lehtiä osittain paperien ylle ja alle. Tässä sujautan esimerkiksi ylemmän oksan kuvan päälle ja alempi tulee paperikasan alle. Valokuvan päälle tulevat terälehdet jäävät vielä entistä enemmän koholle tarrapalojen ansioista.

Tässä leiskassa käytin kahta isoa kukkakuvioita, jotka laitoin valokuvan molemmille puolille. Halusin kuitenkin hiukan lisää runsautta myös kuvan ylle ja alle, joten leikkelin mukaan muutamia pieniä irto-oksia. Nämä työnnän paperien ja muiden kukkakuvioiden alle.

Minusta on kiva, että näyttää sille kuin pienet oksat työntyisivät paperien alta esiin. Siksi kiinnitän alle tulevat lisäoksat näin. Lisään kohotarrapalan vain oksan kärkeen ja kiinnitän alle tulevan osan liimalla.

Käy katsomassa valmis skräppisivu blogistani täältä!

Poikamainen synttärikortti värikkäällä taustalla

Askarteluni ovat yleensä aika romanttisia ja tyttömäisiä. Halusinkin tällä kertaa tehdä syntymäpäiväkortin, joka sopii annettavaksi pojalle. Lisäksi halusin yhdistää kortissa itsetehtyä taustaa ja valmiita koristeita ja papereita.

Kortti on koottu tarroista ja papereista. Kortin yläosa on kartonkia, joka on käsitelty Gelato ja Neocolor -vahaliiduilla, jotka ovat vesiliukoisia värejä. Tarkemmat ohjeet taustan ja kortin tekemiseen löydät blogistani täältä.

Verkkotekstuuria

Olen innostunut kovasti viimeaikoina piirtelemään. Kuitenkin minulta puuttui vihkonen, johon voisin oikeasti luonnostella tai piirrellä vapaasti silloin kun aika niin sallii. Rakentelin lopulta itselleni muistikirjan puupahvilevyistä ja akvarellipapereista.

Tekstuuritekniikka

Kirjan kanteen muokkasin verkkomaista rakennetta Masking Fluidilla eli akvarellitekniikkaan tarkoitetulla maskausnesteellä. 

Video tämän kannen syntyyn löytyy täältä.

Muistikirjasta ja kuvia muista samaa tekniikkaa sisältävistä töistä löytyy KortteiluFlow-blogistani.