Kulttuurin kesto (AL juttu 1.3.2011)

Tämän päivän Aamulehdessä (1.3.2011) mainio toimittaja Matti Kuusela kirjoittaa eri kulttuuritapahtumien kestosta, miten ne ovat monesti aivan liian pitkiä. Väitteenä on että kaikki yli 3 tuntia kestävä on katsojan aliarviointia.

Esimerkki/ideaaliaikoja:

musiikkitilaisuus 1,5 h + encore
konsertti 1 h 50 min
teatteri 2 h 50 min väliaikoineen
elokuva 1 h 40 min

Jalkapallo opettaa, että esityksen ihanteellinen kesto on 2 x 45 minuuttia.

"Mikä teatterintekijöitä oikein riivaa? Suuruudenhulluus? Höplähuulisuus? Superego? Kehno itsetunto? Laiskuus? Ahneus? Hölmöys? Vai sittenkin silkka ammattitaidottomuus, kyvyttömyys nähdä ytimeen?"

Tamperelaisen Komediateatterin johtaja Panu Raipia kiteyttää hyvin:
-Minulla on sellainen motto, että katsojan pitää poislähtiessä ajatella "joko se loppui", ei "eikö se jo lopu".

Hmm, asiaa! Kyllä se Pitkän päivän matka yöhön viime viikolla melkein 3,5 tuntisena oli himppasen liian pitkä.

Lisäksi artikkelissa on kainalojuttuna hauska taulukko, missä on lueteltu erilaisten tapahtumien kestoja. Viimeisenä mainitaan kriketti, jonka kesto on pari päivää. "On mielenkiintoisempaa seurata ruohon kasvavan kuin krikettiottelun etenevän". :-))

Niin totta (siksi minua ei lupauksistani huolimatta ole saatu houkuteltua krikettiä katsomaan livenä).

Koko juttu Puheenaihe: Kolmen tunnin teatteriesitys on katsojan aliarviointia.