Tähtiä koolla!

Aivan mahtavan upeita kuvia taannoisesta London Evening Standard Theatre Awards gaalasta. Kuvien takana Charlie Gray. Koko juttu kuvineen (niitä on siis lisääkin).

 Helen Mirren, Kevin Spacey & Damian Lewis

 Evgeny Lebedev, Maggie Smith, Helen Mirren, Billie Piper, Laurence Fox

 Helen McCrory, Tom Hiddleston, Hattie Morahan, Dame Edna

 Roger Allam, Anna Chancellor, Kevin Spacey, Kristin Scott Thomas, Dan Stevens

HELEN MIRREN

Describe your perfect dressing room.
I like to make my dressing room homey, so I bring carpets, lights, cushions and bedspreads. I make my own dressing gowns, too, because I can never find the perfect one. It can’t be a bathrobe but something you can walk around backstage in and look respectable — not too see-through or lingerie-like — and it’s got to have pockets. If I were to do anything after acting, I think I’d start a dressing gown company.


HAYLEY ATWELL

Do you have any backstage rituals?
I like to prank Mat Horne [her co-star in The Pride]. I have filled his dressing room with 4,000 multicoloured plastic balls. And once Al Weaver turned up at my dressing room in a mankini. That’s our ritual, just to keep everything fun.


TOM HIDDLESTON

Do you have any particular method for learning Shakespearean lines?
 I’m the man who looks like a lunatic walking around the parks of London talking to himself. I have to be on the move, I can’t learn them sitting at a desk. I march myself around outside,drilling the lines into my brain. There’s no secret: it’s repetition, repetition, repetition, like practising your forehand in tennis.


LAURENCE FOX

Do you get stage fright?
I get it badly so I drink. You just deal with it. It’s important to be frightened or you’d be crap — it would be like listening to someone talking on a bus. It’s good to be a bit charged.

What would be your dream role?
Tom Hiddleston in a Tom Hiddleston biopic.

You don’t look dissimilar...
I could do it.


RORY KINNEAR

What part were you given in your school Nativity play?
I wasn’t included, but my neighbour who was in the year above me lost his two front teeth and didn’t want to play Mary, so they asked me to play her instead. At very short notice, I might add, I stepped womanfully into the breach. Yes, I was Mary. I feel I should add it was an all-boys school.

Evening Standard Theatre Awards gaala

Pidettiin sitten sunnuntaina Savoy hotellissa, ja aika "ennakkosuosikit" voittivat pystejä!

Illan juontaja Damien Lewis (jolla on hieno Movember-viiksistö)
sekä ihastuttava vaimonsa Helen McCrory

Helen Mirren vei kotiinsa parhaan naisnäyttelijän patsaan (joka oli ihan ansaittua, koska kuningattaren rooli The Audience:ssa OLI ihan loistava). Sen sijaan hienoinen yllätys oli parhaan miesnäyttelijäpalkinnon jakaminen kahden miehen kesken! Eli raati päätyi samaan ratkaisuun kuin kaksi vuotta sitten. Silloin sentään Cumberbatch ja Miller saivat sen samasta roolista (näytelmänä Frankenstein), mutta nyt meni vain samalle näytelmälle. Eli ylihyvä NT:n Othello ja sen kaksi nokkamiestä: Adrian Lester nimiroolissa ja Rory Kinnear Jagona. Hienoa!!

Lester, Mirren ja Kinnear palkintoineen

Chimerica oli paras näytelmä ja Merrily We Roll Along paras musikaali. Molemmat haluaisin nähdä. Richard Eyre oli paras ohjaaja, ja bob Crowley sai parhaan lavastus-pystin (useastakin näytelmästä). Lisäksi palkittiin Dame Maggie Smith erikoispalkinnolla.

Palkintoja jakamassa olivat mm. Jude Law ja Tom Hiddleston; heitä olisin toki katsellut mielelläni enemmän... Ja Hayley Atwellin puku oli ihana! Hayley jakoi parhaan miesnäyttelijän palkinnon, ja Jude Law naisnäyttelijän.

Hayley Atwellin puku, joka oli selästä vielä avonaisempi.

Kaikki tulokset sekä muutamia kuvia Evening Standardin sivuilla. Ja hei, myös muutaman minuutin videokooste illasta!

The Pride / Trafalgar Studios 5.9.2013

Näytelmäkirjailija Alexi Kaye Campbell kertoo puolisen tuntia näytelmästään The Pride. Jota esitettiin alunperin 2008 Royal Court Theatressa, sitten produktio siirtyi New Yorkiin (missä oli mukana mm. Ben Whishaw) ja nyt sitten kolmas versio taas Lontoossa (ja meni Sheffieldissäkin jossain vaiheessa kuukauden verran). Sama ohjaaja (Jamie Lloyd) puikoissa kun Royal Courtissakin. Tässä linkki haastatteluun.

Kävin katsomassa Lontoossa nyt viime torstaina, ja oli ihan huikean upea! Naispääosa Hayley Atwell on kuvannut pari viikkoa uutta Kenneth Branaghin elokuvaa Cinderella, joten ihan joka näytöksessä ei kai ole ollut. Siitä syystä en ostanut lippua ennakkoon, vaan vasta esityspäivänä lippuluukulta, kun olin ensin varmistunut että Hayley on illalla paikalla :-) Olen tästä muutaman kerran aiemminkin blogannut, siis näytelmästä, heinäkuussa nyt ainakin.

Siis, olihan se ihan älyttömän hienosti toteutettu. Sama porukka kun on tänä vuonna Trafalgar Studiolle tehnyt jo Macbethin ja The Hothousen (jotka kumpikin on tullut nähtyä) vastasi tästäkin laadusta. Näyttelijät, kaikki 4, olivat vallan erinomaisia. Hayley Atwell oli erinomaisen hyvässä vedossa ja muuntaumiskykyinen. Sekä lisäksi todella ystävällinen ja mukava stage doorilla myöhemmin. Pidin myös tosi paljon Al Weaverin Oliverista. Samaan aikaan herkkä ja haavoittuva, mutta kykenemätön muuttumaan.

Tarinassa liikutaan vuorotellen 50-luvulla, missä Philip ja Sylvia ovat naimisissa, ja Oliver Sylvian työkaveri kirjankuvittamisprojektissa. Oliverin ja Philipin välillä leimahtaa ja sitä seuraava kolmiodraama hajoittaa lopulta avioliiton. Lisäksi Philip haluaa parantua sairaudestaan ja hakeutuu radikaaliin hoitoon lopussa.

Nykyaikaan sijoittuvassa tarinassa Oliver ja Philip ovat seurustelleet vajaat pari vuotta ja Philip lähtee kävelemään, koska ei jaksa katsella enää Oliverin syrjähyppyjä, joille tämä ei vaan näytä voivan mitään. Sylvia on Oliverin kaveri, jolle tämä uskoutuu ja ripustautuu ja takertuu. Oliver haluaa Philipin takaisin, ja siinä sitä sitten räpistellään.

Teatterin ulkona oleva kannanotto

Kaksi eri aikalinjaa on tosi taitavasti sidottu toisiinsa ja aikavaihdot sujuvat hyvin. Lavastus on hyvin minimalistinen eli iso peiliseinä jossa 2 ovea. Lavan edessä pari tuolia ja baarikaappi. Puvustus hienoa ja ajanmukaista, ja vaihdot tosi sutjakoita. Peili oli niin hyvä idea, valoja käyttäen se oli välillä läpinäkyvä ja välillä katsojat näkivät itsensä.

Otin kuvan ennen esitystä. Toi on siis iso peili, mistä heijastuu katsomon tuolit.

Mitä ajankohtaisin aihe. Näyttelijät ja koko teatteri ovat ottaneet aika voimakkaasti kantaa ensi-illasta alkaen mm. Venäjän kiisteltyyn "homolakiin" ja olympialaisjuttuihin jne. Joka loppukumarruksissa tulevat alla olevien kylttien kanssa lavalle!

Pidin oikein kovasti paljon, niin itse näytelmästä kuin näyttelijöistäkin. Se oli kovin hauska hetkittäin mutta myös erittäin koskettava. Varsinkin lopussa kun Philip hakeutuu hoitoon parantuakseen homoudestaan. Sydäntä riipi. Yksi ehkä hauskin kohtaus on se kun Philip on muuttanut pois Oliverin luota, ja tulee hakemaan jotain tavaroitaan. Olohuoneessa on natsiasuun pukeutunut tyyppi, minkä Oliver on maksanut paikalle toteuttaakseen omia fantasioitaan.

Hayley Atwell oli ihana.

Stage doorilla oli pari hassua keski-ikäistä japanilaista sekä vanhempi pariskunta (jotka käyvät kuulemma enemmän musikaaleissa, mutta mies on suuri Hayley Atwell -fani). Mulla oli suklaata nti Atwellille, ja oli oikein ilahtunut. Lupasi jopa jakaa ne muiden kanssa. Kaikki muut näyttelijät (siis neljäntenä Harry Hadden-Paton eli Philip) siinä pyörähtikin, paitsi Mathew Horne oli kerennyt livahtaan. Höh.

Al Weaver myös tosi mukava
ja superpositiivinen yllätys myös lavalla

Trafalgar Studios yövalaistuksessa, on aina yhtä kaunis. 

Omalla rumankauniilla tavallaan.

Lopuksi pari videota ensi-illasta...

Jostain syystä ei anna linkata niitä tänne niin laitetaan sitten vaan linkit:

Hayley Atwell ensi-illassa, Al Weaver ensi-illassa sekä 

Trafalgarin edellisen näytelmän The Hothousen
2 herraa John Heffernan & Harry Melling.