WOS palkinnot jaettu, mutta miten?

Jaahas. What's On Stage Awards on perinteisesti jaettu näin alkuvuonna, ja tänä vuonna palkintogaala, järjestyksessään kuudestoista, pidettiin 21.2.2016 Prince of Wales Theatressa. Nämähän ovat yleisön äänestämiä, eli eipä ihme että voittajat ovat ketä ovat. Monen "tähtiesiintyjän" näytelmä pärjää, koska fanit masinoivat somessa ja muualla toisiaan äänestämään...

Muistan esim. vuonna 2014 kuinka Harry Potter-näyttelijät pyyhkivät pöydän. Siis ihan hyviähän Daniel Radcliffe (paras näyttelijä) ja Rupert Grint (vuoden tulokas) ovat, mutta huh! Muina ehdokkaina kun oli parhaan näyttelijän sarjasta esim. Rory Kinnear, Ben Whishaw, James McAvoy ja Lenny Henry.

No joo, siis tämän vuoden tuloksiin.

Paras näyttelijä:

Benedict Cumberbatch, Hamlet 
James McAvoy, The Ruling Class
Bradley Cooper, The Elephant Man
Mark Rylance, Farinelli and the King
Alex Hassell, Henry V

Mulla oli onni nähdä nuo kaikki herrat lavalla, ja kaikki muut olivat erinomaisia, paitsi mun mielestä herra Cooper oli ihan kamala... Mutta noista olisin palkinnon suonut joko McAvoylle tai Rylancelle. Cumberbatch oli suht ookoo, mutta siinä Hamletissa oli kokonaisuutena vaan niin paljon kaikkea. Siis sellaista mistä en liiemmälti tykännyt. Mutta yleisö äänesti näin.

Hassell oli kyllä kanssa todella hieno. Herra Cumberbatch ei päässyt filmauskiireidensä takia paikalle, mutta katsojat saivat nähdä kiitospuheen nauhalta. Puheen joka kesti ja kesti ja kesti, 6 minuuttia. Paikallaolijoista pisimmät puheet lienivät pari minuuttia. Puhe on nähtävillä (jos joku jaksaa kuunnella sitä jaaritusta) täällä.

Paras näyttelijätär:

Nicole Kidman, Photograph 51
Denise Gough, People, Places and Things
Lia Williams, Oresteia
Rosalie Craig, As You Like It
Harriet Walter, Death of a Salesman

Valitettavasti näistä en nähnyt kuin kaksi (tauti vielä verotti tuon As You Like It:in katsomisen viime maanantaina kun olisi ollut NT Livessä Suomessakin, mutta ehkä menen sen katsomaan arkistoon Lontooseen sitten). Tämäkään ei *mun* mielestä mennyt oikeaan osoitteeseen, koska Kidman oli vaisu ja Lia Williams taas ihan huikean upea! Mutta Kidman on isompi tähti... :-D

Musikaali Gypsy pyyhkäisi pöydän näissä mittelöissä, ja kyllä ihan ansaitusti. Imelda Staunton oli loistava loistava ja siten parhaan musikaalinaisnäyttelijän palkinto meni ihan oikeaan osoitteeseen. Samoin pokkasi Lara Pulver parhaan musikaalinaissivuosan pystin ihan oikeutetusti. Vaikka toki tunnustan että suurinta osaa muista musikaaleista en olekaan nähnyt :-)

Paras miessivuosa:

Ciaran Hinds, Hamlet
Mark Gatiss, Three Days in the Country 
Bertie Carvel, Bakkhai
Johnny Flynn, Hangmen
Kobna Holdbrook-Smith, Hamlet

 

Tämäkin kategoria sitten taas. Molemmat Hamlet-hemmot olivat... no, en ihan ymmärrä mistä nämä ehdokkuudet tulivat. Johnny Flynn oli todella upea ja olisin ehkä suonut pystin hälle, Toisaalta taas Bertie Carvel oli myös todellinen helmi. Mark Gatiss on yksi mun suosikkeja, ja teki hienon roolin (koko Three Days in the Country oli upea näytelmä), mutta ei kyllä mitenkään kauheasti omalta mukavuusalueeltaan poistunut noin niinkuin näyttelijänä. Esitti hyvin Mark Gatissia :-) En muista edes ketä äänestin, Flynniä tai Gatissia kummiskin.

Paras naissivuosa:

Sian Brooke, Hamlet
Anastasia Hille, Hamlet
Imogen Doel, The Importance of Being Earnest
Patsy Ferran, As You Like It
Judi Dench, The Winter's Tale

Jaahans... tuo meni mun mielestä kyllä ihan oikeaan osoitteeseen. Dench oli valloittava ja charmikas. Ja Hamletin naiset. Parempi kun en sano heistä sen enempää.


Paras uusi näytelmä:

Hangmen
Oppenheimer
Photograph 51
People, Places and Things
Farinelli and the King

People, Places and Things oli näistä ainoa mitä en nähnyt, ja muut olivat kaikki hyviä. En tiedä miksi tuo Photograph 51 jätti mut vaan niin välinpitämättömäksi. Vaikka aihe oli todella kiinnostava (DNA:n löytyminen ja erityisesti Rosalind Franklinin osuus siinä) ja vanhana biologian opiskelijana siitä jotain tiesinkin, niin näytelmä ei vaan kolahtanut. Olisiko tähän sitten vaikuttanut taas äänestäjien into antaa äänensä Nicole Kidmanin näytelmälle... Mun suosikki näistä olisi ollut Farinelli and the King.


Best play revival:

Hamlet
Importance of Being Earnest
The Ruling Class
Death of a Salesman
Oresteia

Mun mielestä sekä The Ruling Class että Oresteia olisivat ansainneet voittaa ennemmin kuin pompöösi Hamlet, mutta mikä minä olen sanomaan. Kumpikin meni heittämällä viime vuoden suosikkeihini.

Hamlet sai myös parhaat valosuunnittelu- ja lavastuspalkinnot. Hmm... no, jos sitä jostain pitää palkita niin ehkä sitten niistä. Jos tykkää massiivisesta ja over-the-top tyylistä.

Parhaan ohjaajan palkinnon sai ehkä hieman yllättäen Jonathan Kent Gypsy-musikaalin ohjauksesta. Mutta hyvä niin, koska Lindsay Turnerin ohjaus Hamletissa oli ehkä koko jutun heikoin lenkki. Les Miserables oli paras West End show, kuinkakohan monetta kertaa peräkkäin?

Mun ikisuosikki Sir Kenneth Branagh palkittiin elämäntyöpalkinnolla, hienoa! Tai "services to the theatre" siis oli palkinnon nimi...

Kaikki palkintoehdokkaat ja tulokset löytyvät täältä.



Kuvien copyright Dan Wooller

Frankenstein / NT Live 24.11.2014

Tämä on se versio minkä olen nähnyt vähemmän kertoja, ja kylläpä tuntuikin raikkaalta ja hyvältä, nähdä taas se parempi Victor! Melkeinpä tällä kertaa voisin sanoa että tykkäsin enemmän tästä, ainakin tällä katselukierroksella.

Kaikenlaisia pikkuvertailuita tuli taas tehtyä kun viime viikolla näki sen toisen version. Esimerkiksi Jonny Lee Millerin Creature koittaa käyttää puhetta jo paljon aiemmin, ilman siis että DeLacey sitä alkaa opettaa. Lisäksi JLM:n notkeus; miten aikuinen mies saa omat varpaat suuhunsa, mysteeri! Ja loppukohtauksessa hienoa miten Victor liikkuu/ryömii ihan samoin kuin Creature alussa, ja puhekin alkaa olla yhtä alkeellisella tasolla. Kun sen sijaan Creature puhuu melko sujuvasti jo. Osat ovat vaihtuneet.

Jotenkin rytmitys ja se täysillä näytteleminen on tämän version Victorilla (Cumberbatch) paremmin hallussa, kun "sillä toisella". Ja tarttee sanoa että ne Victorin vaatteet, erityisesti pitkävartiset saappaat ja liehuvat takin helmat, ovat aika pukevia. Eikä yhtään pahaa tee katsoa punatukkaista hiuspörröä pulisonkeineenkaan :-))

Naomie Harris on vaan ihana!

Kiva että Finnkino toi tällä katselukierroksella molemmat eri versiot nähtäville, myös tämän vähemmän Suomessa näytetyn. Vaikka kyseessä on sama näytelmä, niin ne ovat silti niin erilaiset. Molempi parempi.

Valitettavasti tällä kertaa ei ollut paikan suhteen niin hyvä tuuri kun viime viikolla, sillä mun vieressä istui karkkeja mussuttava ja rapistava tyyppi, joka vielä ryysti juomapullosta aika kovaäänisesti. Ja istui hyvin levottomasti. Olikohan ekaa kertaa katsomassa näytelmää... Huoh kummiskin.

Frankenstein / NT Live 17.11.2014

Olen jo tainnut tipahtaa kärryiltä montako kertaa tämä näytelmä on tullut NT Livessä tullut nähtyä. Aika monta kuitenkin. Mutta aina siitä saa jotain uutta irti. Nytkin oli Tampereella sali melkein täynnä, paljon uusia katsojia.

Tällä kertaa Finnkino näyttää molemmat versiot viikon välein. Nyt ensin oli se ehkä hitusen parempi eli Benedict Cumberbatch Creaturena. Jaksan edelleen ihmetellä sitä fyysisyyttä ja täydellistä heittäytymistä rooliin. Ja edelleen mua nyppii jotenkin kun Jonny Lee Miller hikoilee peruukissaan Frankensteinina niin kauheasti. Eihän se sille mitään voi, mutta lähikuvissa kun hiki vaan valuu puroina niin on se ällöä.

Creaturea maskeerataan esityskuntoon

Tarina vaan on kaunis, ja kamala. Hirviö on täysin tyhjä taulu, minkä yhteiskunta muokkaa tuommoiseksi. Eihän se alkujaan mikään hirviö edes ole, vaan todella hyvä ja lämminsydäminen. Itseään saavat ihmiset syyttää.

Naomie Harris on niin ihana kanssa, haluaisin nähdä hänet teatterin lavalla vielä joku kaunis päivä.

Ärsytti kun niin monella oli popcornia ja rapisevia karkkipusseja, mutta kerrankin yleisö söi niitä hiljaa! Ei häirinnyt lainkaan. Tästä siis aplodit Tampereen Plevnan yleisölle!

Ei tästä nyt mitään uutta sanottavaa löydy, muuta kun menkää katsomaan ainakin nyt se toinen versio ensi maanantaina, mikäli tän missasitte. Siinäkin Cumberbatch on ylivertaisen hyvä, mutta nyt vaan Frankensteinin roolissa.

Ex tempore Lontooseen

Ei mun minnekään pitänyt mennä, mutta pahalta alkaa näyttää kun lennotkin on jo varattu. Piti olla toukokuun vikana viikonloppuna tuomaroimassa Sastamalassa, mutta... Sitten ilmaantui Australia & New Zealand Festival of Literature & Arts Lontoossa, ja varsinkin niiden sunnuntain 1.6. ohjelma. En voinut sanoa ei, en millään...

Ensin klo 10 A Double Spring, missä ohjaaja, kirjoittaja ja taiteilija Juliet Darling ja Ben Whishaw lukevat otteita Darlingin omaelämäkerrallisesta kirjasta. Kirja kertoo siitä kuinka Darlingin skitsofreniaa sairastava poika puukottaa äitinsä miesystävän kuoliaaksi. Kuulemma hyvin raskas ja henkilökohtainen teos, joten ei varmaan kovin kevyttä kuunneltavaakaan. Illalla klo 20 festivaalin päätöstapahtuma The Song of Solomon, missä Ben Whishaw, puolisonsa Mark Bradshaw sekä Markin muusikkoystävät esittävät Raamatun Salomon kirjan otteita, eli Ben lausuu ja muut soittavat.

No, ensin ostin siis liput noihin. Viikkokausia sen jälkeen julkistettiin Hay-On-Wyen kirjallisuusfestivaalien ohjelmisto, ja siellä lauantaina 31.5. olisi Letters Live tapahtuma, missä kirjeitä lukee eräskin Benedict Cumberbatch. Ostin myös tähän lipun, vailla mitään ajatustakaan miten pääsisin Walesin syrjämaille (pari kertaa tuossa ihanassa pikkukylässä olen käynyt, ja se on aika keskellä ei-mitään). Ei sitten auttanut kun alkaa katselemaan lentoja, koska oli jo 2 hyvää syytä viettää viikonloppu Lontoossa.

Nyt on jo menolento perjantaille ja paluu keskiviikkoaamulle, mutta logistiikkaongelmien vuoksi pakko oli luopua Hay-On-Wye suunnitelmista. Sen sijaan näytelmiä on sitten varattu senkin edestä!

Perjantaina 29.5. katsomaan Bush Theatren uutta, Nick Paynen käsikirjoittamaa Incognitoa. Sai muutama päivä sitten ensi-iltansa ja valtaisat kehut. Olen 2 Paynen näytelmää nähnyt (Constellations ja The Same Deep Water As Me) ja pidin niistä kummastakin.

Lauantaina on nyt sitten aamupäivä vapaata, mutta neljäksi menen BFI:lle katsomaan vanhaa mustavalkoista elokuvaa Design For Living, Noel Cowardin näytelmän pohjalta. Näin arkistossa sen teatteriversion taannoin (Andrew Scott ja Tom Burke loistivat siinä), joten kiva nähdä leffakin. Pääosassa mm. Gary Cooper. Illalla teatteriin, tällä kertaa National Theatreen katsomaan ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Irlantiin sijoittuvan The Silver Tassie.

Sunnuntaina olikin jo nuo äsken mainitut Whishaw-tilaisuudet, ja päivälle pitää keksiä vielä jotain ohjelmaa.

Maanantaina illalla Almeidasta siirtynyt George Orwellin 1984, joka menee nyt siis West Endin Playhousessa. tiistaina sitten Above The Stagiin katsomaan Sandel -niminen näytelmä. Ma ja ti päivällä menen varmaan arkistoon istumaan ja katsomaan näytelmiä.

Yöpymisestä ei tietoakaan, paitsi pääsen varmaan pariksi yöksi yhden kaverin sohvalle ja loppuja tarttee vielä suunnitella ja improvisoida jotain.

Hamlet. Barbican. Elokuu 2015.

Otsikossa ne tärkeimmät tulikin. Asian kanssa on nyt soudettu ja huovattu kuukausikaupalla, mutta vihdoin se alkaa olla melko varmaa. Virallinen vahvistus vasta ensi viikolla kuulemma, mutta Daily Mailin teatteri/kulttuurireportteri Baz Bamigboye on ennenkin näitä asioita kertonut ennen virallisia tiedotuksia - ja ollut oikeassa. En mielelläni Mailia linkitä, mutta nyt pakko tehdä poikkeus.

Eli se Benedict Cumberbatchin tähdittämä Hamlet tulee sitten (vasta) elokuussa 2015 ensi-iltaan. Esityksiä on 12 viikkoa (+ 6 vkon harjoitusaika), mikä on kyllä tosi paljon. Barbican oli hyvin odottamaton paikkakin, koska tämänhän piti olla West End juttu. No, en valita, koska ensinnäkin tilaa on (saliin mahtuu 1166 henkeä) ja toisekseen Barbicanissa on mukavat penkit, isot jalkatilat ja muutenkin se on yleisöystävällisempi kun West Endin viktoriaaniset teatterit.

Lipunmyynnistä tms ei mitään tietoa, mutta eiköhän lisätietoja saada sitten lähiaikoina. Taidan hankkia Barbicanin jäsenyyden varmuuden varalta. Koska useamman esityksen haluan nähdä ja turvata hyvien paikkojen saannin...

Rosencrantz and Guildenstern are Dead

Yksi parhaista NT:n 50-vuotisjuhlallisuuksien esityksistä. Kobna Holdbrook-Smith ja Benedict Cumberbatch pienessä pätkässä Tom Stoppardin näytelmästä Rosencrantz and Guildenstern Are Dead. Ihana!

Frankenstein / NT Live 6.1.2014

Joo-o, vuoden ensimmäinen teatteriesitys oli nyt sitten NT Liven Frankenstein, koska 3.1. Teatteri Jurkan Frankie ja Johnny peruuntui (esitys siis peruuntui mistä lie syystä).

Olen mennyt jo laskuissa sekaisin kuinka monta kertaa olen tämän nähnyt. Viime lokakuun lopussa nyt viimeksi.

Harmi kun se on useimmin juuri tämä versio, mutta ehkä JOS se parempi versio on pakko valita, niin se on tämä, missä siis Benedict Cumberbatch on Creature ja Jonny Lee Miller Frankenstein.

Ja olen NIIN iloinen siitä että Tampereellakin oli 2 salia täynnä (tai toinen ei tainnut olla IHAN kokonaan täynnä) ja Helsingissä ja Turussakin oli mukavasti porukkaa. Mainostus tuottaa tulosta!

Olihan se ihan loistava taas. On oikeasti ihan absurdia miten saman näytelmän sama versio (tismalleen sama versio, koska on tallenne) jaksaa kiehtoa kerta kerran jälkeen. Joka kerta se teksti ja se näytteleminen ja kaikki vaan on tuoretta ja hienoa ja ihanaa!

Ei tästä vaan ole mitään negatiivista sanottavaa. Muuta kun olisi kiva vaihteeksi nähdä se toinenkin versio, koska Cumberbatchin Frankenstein on niin huikean hieno (ja ylivertainen) myös.

Ja extrabonuskivaa oli nähdä monia tuttuja katsomossa, keille tämä oli ensimmäinen kerta ko. näytelmän parissa! Mun rummuttaminen ja valistustyö ei siis ole kokonaan mennyt hukkaan :-)

Rhinoceros / (Royal Court) V&A Archive 5.11.2013

hmmm... No tämän halusin katsoa arkistossa koska pääosassa oli muuan Benedict Cumberbatch. Joo, huonompiakin syitä jonkun näytelmän katsomiseen voisi kai olla.

Alunperin Royal Court Theatressa mennyt näytelmä oli taltioitu 6.12.2007. Ranskalaisen Eugene Ionescon näytelmä oli aika hämärä ja sekavakin, "yhteiskunnallinen kauhukomedia pikkukaupungista, jonka ihmiset alkavat selittämättä muuttua sarvikuonoiksi, kunnes epidemia leviää koko maailmaan."

Näytelmän sanotaan kertovan muukalaisvihamielisen äärioikeiston ja fasistien noususta suuren laman aikaisessa Euroopassa. Ilmestyi 1959. Nämä sarviokuonoiksi muuttuvat ihmiset voivat olla muslimeja, homoja, tai mitä tahansa vähemmistön edustajia. "Woe betide the man who refuses to conform"

Tämän version ohjauksesta vastasi Dominic Cooke.

BC oli Berenger, näytelmän alussa rähjäinen, krapulainen, parransänkinen tyyppi. Tämä on elämässään hieman hukassa ja siisti & sivistynyt ystävänsä Jean (mainiosti näyttelevä Jasper Britton) neuvoo miten pääsisi jaloilleen (pitää siistiytyä ja sivistyä). Herrat istuvat kahvilassa. Kahvilan ohi kävelee sarvikuono, ja kaikki muut menevät sitä äimistelemään, ja siitä saa toki jutunjuurta. Naapuripöydässä keskustellaan ihan eri asiasta, mutta täysin samoilla repliikeillä. Se on tehty aika hienosti. Miten samoilla kommenteilla voi saada aikaan 2 täysin eri sisältöistä keskustelua, mysteeri.

Berenger’s best friend, Jasper Britton’s Jean, who first appears in a three-piece suit and a fit of smug, self-adoring belligerence, later undergoes a swift physical and vocal transformation that marks his rhinocerisation. 

Britton’s powerfully articulated performance, a comic and dramatic bull’s-eye, is not matched by Cumberbatch’s. As Berenger he effectively registers amiability and gauche passion for Zawe Ashton’s Daisy but not real terror when he takes a defiant stand to resist becoming a rhinoceros. (Evening Standard 28.9.2007)


Pikkuhiljaa kaikki tyypit Berengerin ympärillä muuttuvat sarvikuonoiksi. Jotka on toteutettu enimmäkseen äänillä (tömistys ja töräyttely) lavan kulisseissa. Kerran 1. näytöksen lopussa yksi normaalinkokoinen sarvikuono menee lavan poikki. Berenger pelkää myös muuttuvansa sarvikuonoksi, mutta lopulta on ainoa normaalina pysynyt.

 

En saanut kyllä oikein mitään otetta tästä. Oli kyllä aika hämärä. Kritiikitkään eivät mitenkään ylistäneet, aika ristiriitaisia kommentteja mutta enimmäkseen ei mitään kovin häävejä. Cumberbatchin roolia kyllä kehuttiin, ja ihan syystä. Ihan erinomainen suoritus, mutta en vielä mitään huonoa roolia ole herralta nähnytkään.

"I was especially impressed by Benedict Cumberbatch's dishevelled everyman character berenger, who surveys the madness around him with an air of wry detachment." (Tim Walker, Telegraph 7.10.2007, ja antoi 4 tähteä).

"Among the cast, Benedict Cumberbatch memorably captures the rumpled decency, confusion and despair of the everyman hero." (Charles Spencer Telegraph 28.9.2007).

Mua nauratti alussa kun Berenger toteaa "This town is totally boooooooooring", miten onnistuukin kuulostamaan tismalleen kapteeni Martin Crieffiltä (Cabin Pressuren jakso St Petersburg).

Näytelmäkuvien copyright ei aavistustakaan, muut omia.

Frankenstein / NT Live 31.10.2013

Vaihteeksi taas katsomassa Frankensteinia. Tällä kertaa brittiversiota, sitä alkuperäistä siis. Paikkana Shakespearen kotikylä Stratford-Upon-Avon (jonne tulin kyllä muissa tarkoituksissa) ja Picturehouse leffateatteri. Tässä versiossa Cumberbatch Creaturena ja Jonny Lee Miller Frankensteinina.

De Lacey: Do you see the moon?
Creature: There. There is it.
De Lacey: Describe it to me.
Creature: Solitary.
De Lacey: That’s a good word. Good.
Creature: And sad, like me.
De Lacey: Why is it sad?
Creature: Because it is solitary.

Ei tunnu olevan mitään väliä montako kertaa tämän näkee, koska joka kerta on aina yhtä hyvä. Mulla oli hyvä paikka, neljännen rivin keskellä. Muutenkin leffateatteri oli sairaan mukava, meinaan penkit oli sellaiset mistä liukui jalkaosa eteenpäin kun työnsi, tai siis istuinosa. Tai jotenkin. Alkukuvana oli se lyhyt dokkari näytelmän tekemisestä. Ja tietty ennen sitä mainostettiin tulevia NT Live näytöksiä (mm. se lyhyt Hiddlestonin haastattelu Coriolanuksesta). Ja juontaja Emma Freudilla oli ihan uusi spiikkaus tähän juhlavuoden encore-esitykseen.

Tällä kertaa kiinnitin huomiota kaikenlaisiin pieniin yksityiskohtiin. Siihen tekstiin enemmän, ja siihen kuinka Cumberbatch väänteli ja heilutteli koko esityksen ajan erittäin pitkiä ja liikkuvaisia varpaitaan :-) Ja kuinka siinä lopun makuuhuone/raiskauskohtauksessa, kun hirviö on kokoajan sängyssä petivaatteiden alla piilossa, niin katsoin kuinka se hengittää siellä niin että peitto nousee. Koska siinä kuitenkin Victor ja Elizaberh käyvät aika kauankin keskustelua. Ja koko sen ajan hirviö on piilossa peiton alla.

Slowly I learnt the ways of humans: how to ruin, how to hate, how to debase, how to humiliate. And at the feet of my Master I learnt the highest of human skills, the skill no other creature owns: I finally learnt how to lie. 

Mutta joo, huikean hieno esitys... Tammikuussa sitten taas seuraavan kerran, kun Finnkinokin näyttää tämän version. Mä kyllä tykkään toisestakin kovasti, koska BC on vaan niin hyvä myös Victorina. Lee Miller on vaan niin vaisu ja mitätön kummassakin. Ja mua häiritsi tavattomasti miten paljon se hikoilee. Siis fyysisiä rooleja nuo molemmat, mutta JLM valuu hikeä ihan noroina. Peruukin altakin, ja miten se näyttää peruukkikin kastuneelta?

The son becomes the father, the master the slave. I have led him across the Black Sea, through Tartary and Russia. I have led him past Archangel, and out on to the ice. We go north, always north. His dogs are dead; his supplies exhausted. But we have a compact we must keep: he lives for my destruction, I live to lead him on.


Lainaukset Nick Dearin näytelmästä Frankenstein.

Kuvan copyright National Theatre

BC-Hamlet jo *ensi* keväänä??

Uusimman Time-lehden Cumberbatch-jutussa oli mielenkiintoinen kohta... Elikkäs:

"... though he's scheduled to play the great hero of inaction, Hamlet, on London stage next spring."

Vahvistusta odotellaan, ja teatteri-ilmoitusta kanssa. Mutta joo, ei tartte pohtia minne veronpalautukset menee...

Cumberbatch ja Hamlet?

Viime viikon "isoimpia" teatteriuutisia oli Daily Mailin teatterikriitikko/kolumnisti Baz Bamigboyen skuuppi 19.9. että neuvottelut Cumberbatchin Hamlet-roolista teatterissa Lontoossa olisivat loppusuoralla. Okei, Daily Mail ei ole ehkä niitä luotettavimpia lähteitä, mutta tuo Baz on ensimmäisenä "paljastanut" muitakin teatterialan uutisia ja tulevia produktioita, esim. NT:n Frankensteinin, Whishaw'n Mojon... Eli mulla ei ainakaan ole syytä (kauheasti) epäillä tätäkään. No, ennenkuin liput tulevat myyntiin ja saadaan oikeasti joku virallinen vahvistus asialle. Tähän asti kaikki tahot ovat lainanneet DM:n juttua.

Kaikki yhtään Cumberbatchin uraa seuranneet tietävät että tämä on vuosikausia puhunut Hamletin olevan unelmateatterirooli. Toivotaan että tämä haave nyt toteutuu. Mutta toivotaan että jossain hieman isommassa teatterissa kun esim. Donmarissa.

He wouldn’t tell me more, but after a process of elimination I hit upon Hamlet and the rumour led me, eventually, to the indefatigable producer Sonia Friedman, who confirmed that she was in ‘active discussions’ with Cumberbatch and celebrated director Lyndsey Turner.

Ms Turner directed Posh at the Royal Court and the current Almeida Theatre smash Chimerica, now playing to packed houses at the Harold Pinter Theatre.

Pressed further, Ms Friedman added: ‘We’re in advanced discussions with Benedict Cumberbatch about playing Hamlet, and we’re at the stage of sorting out schedules concerning him and the director Lyndsey Turner. Key to those talks is West End theatre availability, or availability of a non-traditional theatre space to present the play.’

Hedda Gabler / (Almeida) V&A Archive 7.3.2013

Lontoon reissulla maaliskuussa kävin 7.3. katsomassa myös V&A arkistossa vanhan Almeida Theatre:n näytelmän Hedda Gabler. Olen tämän Ibsenin näytelmän nähnyt ennenkin Suomessa, ja ei ole mikään semmoinen huippusuosikki (itse asiassa ei Ibseniltä mikään ole), mutta koska tässä oli Benedict Cumberbatch, ja koska siitä on arkistossa tallenne niin.

Joo, näytös oli kuvattu 13.7.2005 Almeidan matineassa. Richard Eyre ohjasi. Lavastus ja puvustus oli runsasta, rönsyilevää ja aikaa kuvaavaa. Upeita pukuja oli etenkin Heddalla!

Pääroolissa narttumaisena Heddana, joka on joutunut tylsiin naimisiin, on Eve Best. Onnistuu mun mielestä tuomaan hyvin esiin sen onnettoman olemuksen. Hedda kohtelee miestään tylysti. Kumpikin haluaa tietynlaista elämäntyyliä ja -laatua, ja kun se karkaa heidän ulottuviltaan, niin siitä tulee lisää konfliktia parisuhteeseen. Puolen vuoden häämatka oli rasittava ja tylsä, akateemikon vaimon elämä ei olekaan niin hohdokasta kun Hedda on kuvitellut - mies oli hautautunut dokumentteihin ja arkistoihin...

Heddan hieman reppanaa ja pitkäveteistä (no ainakin Heddan mielestä) miestä George Tesmania esittää varsin malliikkaasti Benedict. Tesman koittaa miellyttää vaimoaan, mutta on niin kovin tavanomainen ja akateemisen kuiva. Mutta innostuessaan Tesman muistuttaa Sherlockia :-))

Hedda kuluttaa aikaansa flirttailemalla perheen ystävälle tuomari Brackin kanssa (jota esittää oikein hienosti Iain Glen).

Konfliktit Heddan ja miehensä sekä tuomari Brackin välillä johtaa lopulta kriisiin ja näytelmän onnettomaan loppukohtaukseen (jota en paljasta siltä varalta että tarina ei ole tuttu!). BC tavoittaa hyvin Tesmanin tunnemyrskyn, kun tämä epälee vaimoaan uskottomaksi ja odottavan lasta toiselle miehelle. Itku ja hermojen menettäminen on hyvin todentuntuista. Ja Heddalle huutaminen! Tämän tunnepurkauksen jälkeen Heddakin alkaa kutsumaan miestään etunimellä ainaisen Tesmanin sijaan!

Jamie Sives oli muuten Eilert Loevborg, Heddan exä.

"People don't do things like that" - sanotaan lopuksi, Heddan ratkaisun jälkeen. Ei niin. Ja silti, niin ne vaan tekee.

Oli ihan katsomisen arvoinen taltiointi, vaikkei BC nyt mitenkään säkenöinyt lavalla.

Käsiohjelma on muuten kokonaisuudessaan luettavissa Almeidan sivuilla täällä. Hyvää palvelua!

August Osage County / NT Archive 18.1.2013

Perjantaina heti melkeen kymmeneksi ehdin NT:n arkistoon. Junat kulkivat emergency timetable:n mukaan (olihan lunta tullut peräti ehkä 3 cm!) ja hinnat olivat myös sen mukaiset (melkein puoleen hintaan pääsi!). En valita moisesta...

Ensimmäiseksi katsoin Tracy Lettsin näytelmän August Osage County:n. Pari vuotta sitten tuli se Tampereen Työviksessä katsottua ja on edelleenkin yksi parhaita näytelmiä mitä olen nähnyt. Ja halusin nähdä tämän versionkin, elokuvaa odotellessa! Tänä vuonna sen (leffan) pitäisi ilmestyä, mutta missä vaiheessa, ei tietoa.

Näytelmä on pitkä, 3 h 20 min (tosin pitää sisällään 2 väliaikaa).  Sitä esitettiin alunperin kesällä 2007 Chicagossa ja samalla porukalla sitten Lontoossa marraskuussa 2008. Eli kaikki näyttelijät (mulle) tuntemattomia suuruuksia Amerikasta. Lavastus oli näyttävä, iso oklahomalaistalo maalla.

Oikein hauska, liikuttava, traaginen... Näyttelijät on kaikki oikein hyviä rooleissaan. Perheen äiti, juoppo pilleristi Violet (Deanna Dunagan) oli juuri sopivan ilkeä ja pistävä. Leffassa Meryl Streep vetää tämän roolin - ja odotan kovasti mitä saa siitä irti. Siskonpoikaa Little Charlesia esitti Ian Barford, joka myös soitti pianoa ja lauloi! Saammekohan nähdä Benedict Cumberbatchin vilauttavan laulajanlahjojaan leffassa sitten?? Toivoa sopii. Little Charles on valittava reppana, kömpelö ja aika surkea tyyppi - just sopiva rooli BC:lle :-))

Leffassa Ewan McGregor esittää Billiä (joka on naimisissa Violetin vanhimman tyttären Barbaran kanssa). Barbaraa näyttelee Julia Roberts :-) Juliette Lewis on Karen, Violetin nuorin tytär. Hah, toivotaan että repliikki "Eat the fish, bitch!" olisi myös leffassa!

*******

Mutta siis, tämän katsomisen jälkeen pidin lounastauon (kello oli jotain 2 maissa tässä vaiheessa) ja kävelin sen parin minuutin matkan Windmill Taverniin missä viimeksikin söin. Pintti siideriä ja thaimaalaista kanaa, nam :-)

Näytelmäkuvien copyright National Theatre

NT Live Frankenstein Suomessa 20.8. ja 27.8.2012

Creature: “Slowly I learnt the ways of humans: how to ruin, how to hate, how to debase, how to humiliate. And at the feet of my master I learnt the highest of human skills, the skill no other creature owns: I finally learnt how to lie.”

Molemmat versiot on nyt nähty. Ja tarttee sanoa että edelleen olen hyvin vaikuttunut. Kestäisi vaikka kuinka monta katselukertaa. Mahtavaa, järisyttävän kaunista ja koskettavaa.

Viikko sitten oli tilaa ihan reilusti Tampereella, mutta tänään oli sitten loppuunmyyty sali. Tosin se oli pieni sali, mutta silti. Aamulehden Valo-liitteessä ollut pieni puffijuttu ehkä auttoi. Tai lauantaina loppunut Sherlock telkkarista?

Kävimme Elinan kanssa keskustelua tänäänkin esityksestä ja meidän mietinnät kummastakin versiosta on luettavissa täältä (eka versio) ja täältä (toka versio).

Mitäs uutta siitä nyt sanoisi... Toiset osaa näytellä, ja toiset ei.

The Guardian kirjotti todella upeasti esityksestä helmikuussa 2011 (lihavointi oma).

Instead it’s a humane, intelligent retelling of the original story in which much of the focus is on the plight of the obsessive scientist’s sad creation, who becomes his alter ego and his nemesis: it’s rather like seeing The Tempest rewritten from Caliban’s point of view.

Lopussa Victor Frankenstein ja luomuksensa todellakin lähentyvät toisiaan, niin fyysiselllä tasolla kuin vielä enemmän henkisesti. Eli Victorin jalat alkavat kramppaamaan ja tulee sellaisia pakkoliikkeitä kuten Creaturellakin. Tämä vielä korostui tämän päivän versiossa, missä Benedict C. esittää Victoria ja Jonny Lee Miller Creaturea. He tuntuvat lopussa melkein muuttuvan yhdeksi, tai yhden ja saman henkilön eri puoliksi. Kuin kaksijakoinen persoona.

Tässä versiossa raiskauskohtaus oli ehkä parempi. Mutta kyllä se vaan niin on, että BC varastaa show'n kummassakin versiossa, ja hänen Creature on parempi ja myös Victor. Näyttelijänä aivan omaa luokkaansa.

Frankensteinista ei DVD:tä

Lukuisten adressien ja pyyntöjen ja aneluiden jälkeen National Theatren mediapäällikkö ja NTLive tuottaja on nyt vastannut lopullisella päätöksellä: Frankensteinia ei tulla julkaisemaan DVD:llä. Piste. Vaikka kiinnostusta olisi. Paljon.

It is currently the wish of the creators and actors of Frankenstein that it not be released as a DVD.  This is not in any way about money, but is purely about the quality of the experience and the desire that Frankenstein remain, to some extent, ephemeral – the nature of what theatre is by its very definition.

Koko kirje täällä.

NT Live Frankenstein / 14.6.2012

Henry V:n jälkeen raahustin Thamesin rantaa pitkin... Kävin National Theatren kaupassa, kävin BFI:n kaupassa, kuuntelin hetken musiikkia NT:n pihalla, ja sellaista yleistä notkumista. Pikkuhiljaa siirryin sitten jalkapatikassa toiselle puolelle rantaa, kävin Covent Gardeninssa ostamassa Mialle teetä Whittard of London-kaupasta (siellä on kuulemma maan parhaat teet) ja sitten kävin hakemassa Frankenstein-liput Covent Gardenin Odeonin lippukassalta. Matkalla poikkesin Forbidden Planetissa... ostamatta mitään!

 Emmä tiä onks tää NT rakenuskaan kovin kaunis...

Mullahan oli sitten toinen lippu ylimääräinen, ja kysyin siinä kassalla että voiko ne lunastaa sen. Esitys oli loppuunmyyty ja siihen sattui just tulemaan sellanen n. 85 v pappa joka olisi halunnut päästä. Niinpä möin mun lipun sille ja kumpikin oli tosi tyytyväisiä ratkaisuun :-)

Treffasin Marien taas Starbucksissa Dominion Theatren likellä. Palautin sen Tate Modern-jäsenkortin ja kahviteltiin ja turistiin. Mukava ihminen, ja jos tuntuu että mä käyn paljon teatterissa tai kulttuuririennoissa, niin voin kertoa ettei tämä ole mitään Marien käyntimääriin nähden. 3-5 näytöstä/esitystä/kulttuuririentoa viikossa. Tietty Lontoossa valikoima on aika runsasta...

Melko viime tipassa menin takaisin leffateatterille, ja kerkesin vielä tapaamaan Astaakin ennen näytöstä. Tai Asta bongasi mut sieltä salista ja juteltiin siinä hetki. Kiva oli tavata livenä.

Sitten se Frankenstein. Siinä aluksi tuli mainoksia ja trailereita ja kaikkea. NT Live-koordinaattori Emma Freud piti pienen videotervehdyksen. Ja sitten tuli lyhyt dokumentti Frankensteinin harjoituksista ja teosta. Se oli kyllä tosi kiinnostava!

Itse taltiointi sitten. Ei mulla riitä sanoja kuvaamaan miten ihmeellinen, täydellinen, loistava, henkeäsalpaavan kaunis ja toisaalta aka karmivakin näytelmä se oli. Kumpikin näyttelijä oli todella hyvä, siis sekä Cumberbatch creaturena että Jonny Lee Miller Frankensteinina. Mutta faktahan vaan on, että JLM on aika hepponen näyttelijä BC:n rinnalla. Kummassakin versiossa, siis siinä minkä katsoin edellisenä päivänä arkistossa että tässä, niin se pesee JLM:n 100-2. Oikeesti, se on vaan yksi parhaita näyttelijöitä mitä maa päällään kantaa tällä hetkellä koko maailmassa. BC on ylivertaisen hyvä creature ja ylivertaisen hyvä Frankenstein.

Jos olisi pakko valita kumman version noista katsoisi niin se on ihan mahdoton tehtävä. Mutta ehkä sitten kuiteskin se missä BC on creature, koska se vaan on jotenkin huikea suoritus.

Mä en käsitä miten näin hienoa teatteria voidaan tehdä. Vieläkin tulee kyynel melkein silmään pelkästä ajatuksesta.

After the Dance / NT Archive 13.6.2012

Yksi kesäkuun matkan päätarkoituksista oli käydä National Theatren arkistossa katsomassa After The Dance ja Frankensteinin toinen versio. Ja olin varannut ajan keskiviikkoaamulle. Eli aikainen herätys, junalla Wokingista Waterloohon. Arkisto aukeni klo 10 ja menin sinne sitten heti silloin. Ihan kivenheitto asemalta. Arkistossa on asiakkaiden käyttöön 4 päätettä ja siellä saa sitten katsoa tallenteita näytelmistä ihan ilmaiseksi. Kunhan varaa ajan. Hyvä palvelu ja sain pientä korvausta vastaan myös käsiohjelman kopiot.

Aloitin After The Dancella. Taas yksi Rattiganin näytelmä. Oli NT:n kesän 2010 hitti, Thea Sharrockin ohjaama, ja naispääosa Nancy Carroll sai tästä Olivier-palkinnon viime vuonna. Ja nyt kaikista näytelmistä mitä olen Rattiganilta tähän mennessä nähnyt niin ehdottomasti paras. Taltioinnin laatu ei ollut kovin päätä huimaava, mutta ei se kauheasti haitannut. Monta erinomaisen loistavaa roolisuoritusta. Nancy Carroll oli ihan huippu Joan Scott-Fowlerina - ja täysin Olivierinsa ansainnut. Näytelmä sai myös 3 muuta Olivier-palkintoa.

Ja tietysti Benedict Cumberbatch David Scott-Fowlerina oli ihan loistava, siis niin mielettömän hyvä ettei paremmasta väliä. Teatterilava on kyllä se paras paikka tälle miehelle.

Faye Castelow on myös erinomainen Helen Bannerina, joka on kihloissa Davidin serkun kanssa ja joka rakastuu itseään reilusti vanhempaan Davidiin. Yksi parhaista sivurooleista oli John Reid, eli Adrian Scarborough, joka sai myös sivuosa-Olivierin roolistaan...Pariskunnan luona lorviva puolijuoppo, jolla on kuitenkin tärkeä rooli Joanin uskottuna. Ja joka sohvalta heittelee hyviä kommentteja, mutta on lopulta myös jonkunlainen järjen äänikin.

Faye Castelow ja Benedict Cumberbatch

Näytelmän keskiössä oli nelikymppinen bailaava pariskunta, jotka haluavat jatkaa nuoruutta ja bilettämistä. Kunnes mies ihastuu itseään reilusti nuorempaan naiseen, joka haluaakin perustaa kodin, muuttaa maalle, hankkia lapsia jne. Ja ennenkaikkea parantaa miehen alkoholismilta.

Wikipedian tiivistelmä:

David and Joan Scott-Fowler were 'Bright Young Things' of the 1920s, whose ambition is to treat everything as trivia and to live lives of pure sensation. They always maintained that they married for amusement and not for love. However, Helen Banner, a serious young woman, has fallen in love with David and is determined to change his lifestyle, free him from Joan, stop him from drinking and re-awaken the serious historian in him. 

Unfortunately, Joan does indeed love David very deeply and is trapped by her posture of carelessness. At a party they are holding, Joan is bruised by the clash between private agony and public joy and she kills herself. The characters are shattered by the revelation and even though David and Helen plan to get away from this life, the play ends with a clear sign that David will continue as he did.

Näytelmä sai hirveän upeat arvostelut aikoinaan, ja ihan syystä.

 Yksi erityisen hieno juttu oli kuulla Benedict soittamassa pianoa!

The Guardianin kriitikko Michael Billington kirjoitti mm. näin:
 
But what makes the play so gripping is Rattigan's ­ability to see the sadness of these doomed fantasists as well as their superfluity.

The marvel of Sharrock's production, however, lies in its microscopic detail: there's a moment when the magnificent Nancy Carroll, as David's wife, shattered by the news that he plans to leave her, simply sits rock-still in a chair ­conveying a wealth of unspoken torment. But ­everything about this production is dead right, from the orgiastic partying of the ageing socialites, even including a glimpse of oral sex on a balcony, to the use of a haunting 1920s foxtrot, Avalon, with its echoes of Puccini.

The individual performances are excellent. Benedict Cumberbatch ­conveys not just the surface ­smoothness of the self-destructive David but also the intelligence of a man who ­realises he is a wastrel. Faye Castelow is all swan-necked determination as the naively redemptive Helen, John ­Heffernan captures the knotted anguish of her discarded boyfriend, while Adrian ­Scarborough is unimprovable as a ­parasitic house guest who acts as a Pinerotic raisonneur.

 Nancy Carroll & Benedict

Charles Spencer, Daily Telegraphin kriitikko, kirjoitti näin:

The performances are first rate. Nancy Carroll is almost unbearably moving as the apparently jolly and resilient Joan Scott-Fowler who has never quite dared to reveal to her husband just how much she loves him. Her eerily quiet sobs and shrieks when she learns he is trading her in for a younger model provide the play’s emotional heart. 

Adrian Scarborough gives a funny and touching performance as the apparently parasitic friend, delivering one-liners with delicious aplomb while slowly revealing a deep sense of morality. Benedict Cumberbatch is compelling as the alcoholic husband who sees a chance of a better life but realises he cannot bring it to fruition.

New Statesmanin kriitikko sanoi näin: On paper, it might be hard to see why she falls for him, but on stage Benedict Cumberbatch, from the moment he enters, radiates a charisma that could blind a girl to his emotional immaturity and selfishness.

Tämä oli kyllä teatteria parhaimmillaan. Tykkäsin ihan hirveän hurjan paljon :-) Arkistossa meni viitisen tuntia, koska katsoin After The Dancen jälkeen myös Frankensteinin toisen version. Mutta teen siitä erillisen postauksen, koska torstaina näin sen toisen version, niin käsitellään ne sitten samalla.

Frankensteinia a'la Sherlockology

Nimittäin mun suosikkisivuston ylläpitäjät, Sherlockologyn tiimi, kävi katsomassa myös Frankensteinin uusinta(filmi)esitykset muutama viikko sitten. Loistava, pohtiva ja informatiivinen arvostelu löytyy blogistaan, tietenkin.

Jutussa käydään läpi myös niitä eroavaisuuksia mitä oikeassa teatteriversiossa ja tässä NT Live-versiossa on - muutakin kun Creaturen alastomuus.

The actor would then perform everything you see afterwards, from his encounters with industry workers and people out on the land, until his arrival at the farm homestead, in that state of undress – save for the brown cloak. 

The effect was visceral, electrifying and almost bewildering, the audience confronted and quietened by what they were seeing before them. For purposes of the live broadcast, and presumably to prevent any complaints from around the world, the two actors performed the recorded version wearing what can only be described as a large nappy. While perfectly understandable, the effect from watching the recorded version after such a time is one of a sanitised production, and it lacks a huge degree of power.

As we’ve already said, we find it impossible to recommend one over the other, as in the end it will come down to a personal preference. With both, you get two spins on the same material, a true glimpse at the possibility of interpretation by an actor of the same character. It remains unmissable, and will no doubt be talked about in theatrical circles for a very long time to come – after all, we still are a year after its original debut. If you ever get the chance to see either recording of this remarkable play, we urge you go as an absolute priority.


PS. Kyllä se munkin juttu Frankensteinista vielä tulee...

Cumberbatch ja Hamlet

Huh, männäviikon kiinnostavimpia teatteriuutisia oli se, että Benedict C. haluaa tehdä Hamletin Lontoossa parin seuraavan vuoden aikana. Se olisi jotain se!

Uutinen asiasta Telegraphin sivuilla

NT:n Frankenstein Suomeen

Finnkinolla on nähty valo, tai adressi tuotti tulosta tai jotain muuta... Nimittäin näyttävät sitten kuitenkin National Theatren Frankensteinin!! Muualla maailmassa esitykset menee nyt näihin aikoihin, mutta jostain syystä Finnkinolla vasta elokuussa. Mutta parempi myöhään kun ei laisinkaan.

Helsinki, Tampere ja Turku on esityspaikkakunnat. Ja liput tulee myyntiin ensi tiistaina. Ja siis versio missä BC on hirviö ja Jonny Lee Miller Frankenstein on 20.8. ja se toinen missä roolit vaihtuvat niin sitten 27.8.

Sanomattakin lienee selvää että kumpaankin esitykseen olen menossa :-))