Eilen iltapäivällä oli niin kaunis valo, että töiden jälkeen pakkasin kameran reppuun ja kiipesin kotini lähellä olevalle kukkulalle kuvaamaan lumista metsää. Olisin voinut kuvitella olevani jossakin kauempanakin kuin aivan kotini lähimetsässä. Kiivetessäni ylös jyrkkää lumista rinnettä pääsin pikkuhiljaa keskelle pehmoisinta lumimetsää.
Lumi suodatti hyvin liikenteen melua ja pieni metsä nukkui rauhassa hiljaista talviuntaan. Pakkasta oli juuri ja juuri ja paikoitellen auringon lämmittämien puiden oksilta tipahteli pieniä lumimöykkyjä muodostaen kraatereita ehyen hangen pinnalle. Männynrungot hehkuivat ihanan lämpimän punaisensävyisinä. Maisema oli puhtaan lumen valkoinen. Nyt olisi otettava pian muutama kuva ennen kuin aurinko ehtii laskea liikaa. Kaivoin kameran repustani ja aloin zoomailla. Muutamassa minuutissa olin ottanut jo lähemmäs 30 kuvaa. Katselin puiden oksia näkyisikö oravia, ei vilaustakaan. Menneet varmaan jo pesään nukkumaan. Jäniksen jäljet, käpälän muoto erottui selvästi.
Vielä muutama kuva ilta-auringon kimalluksesta lumihangella. En olisi millään malttanut lopettaa. "Assistentti" alkoi ilmeestä päätellen pikkuhiljaa väsymään. Varjot muuttuivat punertaviksi, kaunista. Olisipa mukaan tullut termarillinen kuumaa kahvia olisi niin sopinut tähän hetkeen. Vielä muutama kuva ja sitten sitten vielä yksi. Kamera takaisin reppuun ja suuntasimme kotiin kahvinkeittoon.
Lumi suodatti hyvin liikenteen melua ja pieni metsä nukkui rauhassa hiljaista talviuntaan. Pakkasta oli juuri ja juuri ja paikoitellen auringon lämmittämien puiden oksilta tipahteli pieniä lumimöykkyjä muodostaen kraatereita ehyen hangen pinnalle. Männynrungot hehkuivat ihanan lämpimän punaisensävyisinä. Maisema oli puhtaan lumen valkoinen. Nyt olisi otettava pian muutama kuva ennen kuin aurinko ehtii laskea liikaa. Kaivoin kameran repustani ja aloin zoomailla. Muutamassa minuutissa olin ottanut jo lähemmäs 30 kuvaa. Katselin puiden oksia näkyisikö oravia, ei vilaustakaan. Menneet varmaan jo pesään nukkumaan. Jäniksen jäljet, käpälän muoto erottui selvästi.
Vielä muutama kuva ilta-auringon kimalluksesta lumihangella. En olisi millään malttanut lopettaa. "Assistentti" alkoi ilmeestä päätellen pikkuhiljaa väsymään. Varjot muuttuivat punertaviksi, kaunista. Olisipa mukaan tullut termarillinen kuumaa kahvia olisi niin sopinut tähän hetkeen. Vielä muutama kuva ja sitten sitten vielä yksi. Kamera takaisin reppuun ja suuntasimme kotiin kahvinkeittoon.
Ilahtuisin paljon viestistäsi jos vierailit täällä.
Terkuin Katja
Tekstit
Ei kommentteja