Muistatko Siiriä ja Myyryä? Majapuun Tiina muisti ja kyseli laitettaisko ne kankaalle. No laitetaan. :) Siiri ja Myyry on seikkaillut aiemmin mm. PaaPiin korteissa ja pussukoissa. Majapuun ja Pehemiän kanssa yhdessä teetettiin nyt tämä jersey kolmessa värissä.
Myyry on otus joka on aina vähän haaveissaan. Se on sukua kontiaiselle, mutta ei viihdy maan alla ollenkaan vaan tekee pesänsä metsämansikoiden tai mustikkamättäiden vierelle. Mitäpä sitä mullassa möyrimään kun lempiasia koko maailmassa on kuunnella sen ääniä! Myyryn korvat eivät ole suuren suuret, mutta ne ovat hyvin tarkat. Ihmiskorva nappaa vain pienen osan siitä mitä Myyryn korvat kuulevat, ja se on kyllä harmi. Myyry tietää miltä kuulostaa hyttysen tuutulaulu (ei lainkaan niin ärsyttävältä kuin voisi kuvitella), ja kun naapurin etana on pahalla päällä myyryn korvia ihan kivistää. Kaunein ääni maailmassa on myyryn mielestä sateenkaarella. Varmasti jokainen ymmärtää, että jos kuulee sateenkaaren on hyvin onnekas.
Piikeistään huolimatta Siiri on hyvin pehmeä siili, ja tunteellinen, kuten runossakin kerrotaan. Siiri on hieman ujo mutta kun siihen tutustuu paremmin se paljastuu hauskaksi ja uteliaaksi otukseksi. Siirillä on kotonaan kokoelma kauniita asioita: kiviä, oksia, pois heitetty lusikka, sen sellaista. Kerran Siiri näki pilven joka oli pehmein, valkoisin ja kevyin kaikista maailman pilvistä. Sitä se ei saanut otettua talteen, mutta neuvokkaana siilinä Siiri piirsi pilvestä kuvan joka on nyt seinällä sen sängyn vieressä. Aina sitä katsoessaan Siiriä hymyilyttää ja se luulee ymmärtävänsä miltä tuntuu leijua.
