Lukijoille tiedoksi, tässä postauksessa käsitellään vain pyöräilyä.
Ken siitä ei ole kiinnostunut jatkakoon eteenpän, täällä ei ole mitään nähtävää!
Olin huhtikuussa 11 päivää Costa del Solilla, Espanjassa pyöräilylomalla.
Niistä 11 päivästä kymmenenä ajoin. Yhteensä reilu 700 kilometriä ja vajaa 30 tuntia.
Ennen lähtöä oli aika erilainen pakkausurakka tiedossa kun yleensä reissuun lähtiessä.
Piti muistaa ottaa mukaan kaikki pyöräilytarvikkeet ja -vaatteet ja
pakata vielä pyöräkin kuljetettavaan kuntoon.
Yritin ottaa niin vähän tavaraa kuin mahdollista, mutta kyllä sitä silti oli.
Lentokentällä virkailija sanoi, että pyörälaukku on liian painava ja minun pitäisi maksaa tuplahinta.
Päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen pienen selvittelyn jälkeen.
Virkailija kohteli minua tosi alentuvasti ja meinasin hermostua,
mutta pidin pinnani. Muuten olisi saanut jäädä laukku kokonaan pois koneesta
ja sitä en todellakaan halunnut.
 | ||||||
Vaikka jo lähtiessä tiesin, että tuolla on ihan eri kokoluokan mäkiä kuin täällä koto-Suomessa,
niin kyllä se silti kauhistutti, että jaksanko ylös asti ja vielä takaisin hotellillekin.
Muutamalla lenkillä jaoimme porukan kahtia ja osa meistä meni ensin autolla
vähän matkaa, kaivoi sitten pyörät esiin ja lähti ajamaan.
Niin saatiin lenkeistä vähän lyhyempiä ja saatiin myös osa isoimmista ylämäistä jätettyä pois.
Oli pakko keventää, muuten en olisi jaksanut kaikkina päivinä ajaa.
Pääasiassa roikuin muutenkin jonkun peesissä koko ajan.
 |
| Tässä on kiivetty n. 17 kilometrin yhtämittaisen ylämäen päälle. |
Päivät olivat aika samanlaisia. Aamulla herätys, aamupalaa,
sit treffit porukan kanssa siinä puolenpäivän tienoilla.
Sit ajettiin noin 3 tuntia, välillä kauemmin, välillä vähemmän.
Yleensä pysähdyttiin joka lenkillä jäätelölle ja ostamaan lisää juotavaa.
Hotellille päästyä palautusjuoma, suihku ja lekottelua. Illalla syömistä ja venyttelyä.
Ja sama alusta uudestaan.
Parasta reissussa oli se, että huomasin jaksavani treenata noinkin paljon.
Hitainhan minä siellä olin, ainoana naisena ja muutenkin huonokuntoisimpana,
mutta ei se oikeastaan haitannut. Muut sitten odottelivat mäen päällä minua.
Aika hyvin kroppa kesti noin paljoa treenaamista,
kunhan malttoi pitää lenkit tarpeeksi kevyinä,
eikä lähtenyt vetämään täysiä.
Tottakai jalat olivat väsyneet iltaisin ja varsinkin polvissa tuntui välillä,
mutta ei ollut mitään kramppeja eikä suurempia lihasjumeja.
Enemmän haittasi hartioiden jumittaminen.
Loppupuolella reissua olivat jo tosi kipeät jo lenkin aikanakin.
Ehkä se oli vain tottumattomuutta uuteen ajoasentoon,
tuolla pyörällä kun en ollut kovin paljon ajanut ennen matkaa.
Minulla meni reissuun valmistautuminen vähän plörinäksi työpaikan yt-neuvotteluiden takia.
Olisi pitänyt treenata, mutta en vaan pystynyt keskittymään, kun stressasin.
Neuvottelut päättyivät ja sain pitää työpaikkani, sitten lähdettiinkin jo reissuun.
Yksi lenkki oli huono, kaikki muut tosi kivoja!
Ylämäissä ei kyllä vauhti päätä huimannut,
kun yritin pitää lenkit pääasiassa peruskestävyyslenkkeinä.
Kokonaan se ei onnistunut, mutta aika hyvin kuitenkin.
 |
| Edellisen kuvan mäen korkeuskäyrä. |
Espanjassa oli mahtavaa pyöräillä, siellä autoilijat todella huomioivat pyöräilijät.
Ei ohituksia kyynärpäätä hipoen, ei mielenosoituksia tyytäten...
Maisemat olivat myös todella hienoja, tiet pääasiassa tosi hyvässä kunnossa,
ilma just sopiva (vain ekana päivänä satoi) ja seurakin hyvää.
Enpä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että viettäisin lomani maantipyöräillen.
Tämä harrastus on kyllä vienyt mukanaan, se vaan on niin kivaa!
Nyt viikonloppuna olen menossa Ulvilaan maantiepyöräilykisoihin.
Tiedossa on kolme starttia.
Ja mun kun ei koskaan pitänyt mihinkään kisoihin ainakaan osallistua,
kuntoajoihin vain.
No, ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan.
Ensi kerralla taas neuleaiheinen päivitys, kunhan saan kuvia otettua.
