Syksyn pimeässä.

Lämmitin saunaa mökillä. Pesästä löytyi puolisen kiloa rautanauloja.

Saunassa oli lämmin, ulkona jo kovin viileää. Ihokarvat pystyssä jäähdyteltiin.

On täällä neulottukin. 

Jämälangoista on tullut sukkia, ainakin kuusi paria.

Nyt on puikoilla NaKniSweMo (National Knit a Sweater Month) -villatakki. Marraskuu aikaa neuloa, omastani on neulottu vasta noin neljännes. 

Saattaapi tulla kiire.

Metsässäkin kävin, tosin jo muutama viikko sitten.

Kuntouttamassa lonkkaani, jonka satutin pienessä kolarissa. Muutama viikko meni aika kipeänä, nyt alan onneksi olla lähes ennallani.

Josko saisin aikaiseksi päivitellä useamminkin, mitään en kyllä lupaa.

Karhunkierroksella.

Kesäloman kunniaksi ajelimme Kuusamoon aikeena kiertää 

Karhunkierroksesta 70 kilometrin pituinen reitti.

Lähdimme liikkeelle Ristikalliosta.

Ensimmäisenä iltapäivänä matkaa kertyi 9 kilometriä, 

aikaa meni noin 3 tuntia.

Ensimmäisen päivän reitillä oli Ristikallion näköalapaikka.

Ensimmäisen yön vietimme yhden kanssavaeltajan kanssa Taivalkönkään autiokämpässä. Kämppä on aivan könkään rannalla ja virran ääni kuului mukavasti sisälle asti.

Aamu-usvaa Taivalkönkään yläpuolella. 

Taivalkönkään putouskorkeus on kuutisen metriä.

Vaellusta varten neulottu pipo oli taukokäytössä. Osoittautui hyväksi.

Toisena vaelluspäivänä kuljettiin Taivalkönkäältä etelään päin Oulankajokea seuraillen. Runsulammella pidettiin juomatauko.

Noin yhdeksän kilometrin vaeltamisen jälkeen saavuttiin Oulangan luontokeskukseen, josta ihmiset saivat munkkia ja kahvia 

ja rinkka sai uuden - hyvin tarpeellisen - soljen.

Oulangan luontokeskukselta on muutaman sadan metrin matka Kiutakönkäälle. Täällä Oulankajoen putouskorkeus on nelisentoista metriä. Jylinä on komeaa.

Lounas nautittiin Merenojan nuotiopaikalla, jossa

kuukkeli oli hyvin kiinnostunut eväistämme.

Toisena päivänä näimme makkarajärven. Muistan niistä puhutun jo ala-asteella, nyt vasta pääsin sellaisen näkemään.

Ilta alkoi jo pimetä, eikä Jussinkämppää alkanut näkymään. Reitin varrella oli ristiriitaista tietoa siitä, kuinka pitkä matka kämpälle on. Toiset viitat väittivät matkaa olevat seitsemän kilometriä, toiset kahdeksan. Totuus taisi olla jossain vähän päälle kahdeksan kilometriä. Viimeiset kaksi kilometriä olivat pitkiä.

Päivän vaellussaldo 24 kilometriä, aikaa meni 9 tuntia. 

Jussinkämpällä oli viisi vaeltajaa meidän lisäksemme, autiokämppä sekin.

Kolmantena päivänä reitistä oli jäljellä vielä 37 kilometriä. 

Jo liikkeelle lähtiessä kävi kuitenkin ilmi, 

että koivet eivät tule kestämään loppuun asti. 

Kolmannen päivän lopuksi noustiin 242 porrasta ylös Kallioporttiin.

Tiputus jyrkänteeltä alas on pitkä ja jyrkkä.

Kallion päällä syötiin lounas. 

Koivet kertoivat, etteivät aio enää kantaa kovin pitkälle.

Kolmannen ja viimeisen vaelluspäivän saldoksi tuli 13 kilometriä, 

aikaa meni melkein viisi tuntia. 

Oulanka basecampiin asti päästiin, loppu jäi näkemättä.

Ehkäpä joskus lähdetään katsomaan mitä Karhunkierroksen loppupäässä on.

Väliyhteenveto

Viime aikoina on puikoilta tullut 

- villapaita, joka sai purkutuomion heti valmistuttuaan

- villatakki, joka purettiin ennen valmistumistaan

- sukat, jotka on tehty ihanan värisestä langasta:

Kiila-sukat Wollmeise 100% värissä Tandoori Masala.

- huivi, joka on hyvä harteilla ja on myös ihanan värinen:

 Pogona-huivi Sanguine Gryphon Eidos -langasta. Ihana lanka, muuten!

 Tällä hetkellä puikoilla on

- pitsihuivi, joka tuntuu olevan ikuisuusprojekti

- onteloneulehanskat, hi-das-ta neuloa

- sukat, joista tulee ihanat!

- kirjan kannet

- sukat, joita kokeiltuaan mies halusi ne itselleen

- ISO huivi pitsilangasta

Tänä vuonna on valmistunut

- 3 villapaitaa

- 5 villatakkia

- 13 paria sukkia

- 12 huivia tai kauluria

- 10 päähinettä

- 2 paria lapasia

- vähän jotain muuta pientä (mm. lumiukkokranssi)

Lankalakkoon menin 7.8. ja se on pitänyt! Tarkoituksena tietenkin neuloa omasta varastosta, joka on salaa kasvanut yli 20-kiloiseksi.

Listat on ihania, siksi listoja.

Lauantairetki ruukille

Pyöräilimme eilen Kalkkiruukin luontopolulle.

Reitti on noin 4,5 kilometriä pitkä. 

Matkan varrella on metsää, kallioita ja peltojakin.

Melkein pystysuoralta kalliolta oli löytynyt paikka vadelmalle.

Se on syksy nyt. Sieniä oli pulpahdellut maan pinnalle.

Olisiko vesi uurtanut kallioon kuviot?

Keittelimme trangiakahvit polun puolivälin tienoilla.

Kahvin lomassa saimme nauttia taitolentonäytöksestä. 

Tässä reitille nimensä antanut ruukki. Tai se, mitä siitä on jäljellä.

Kannattaa käväistä katsomassa tämä reitti, 

se sopii mukavaksi päiväretkikohteeksi. 

Meillä sen kiertämiseen meni aikaa vajaa kaksi tuntia + kahvitauko.

Alue on osa 1.5.2011 perustettua Sipoonkorven kansallispuistoa.

Virallisia avajaisia vietetään 27.8.2011.

Pukkilan puikkopäivä

Eilen kokoontui noin viisikymmentä neulojaa 

Pukkilan Kohisevaan.

Myynnissä oli silmukkamerkkejä Peikonpojalta. 

Knit -setin hankin itse. Frog -setin sain lahjaksi. 

Kiitos Maarit, kyllä nyt tekee mieli purkaakin!

Tarjolla oli tietenkin myös lankaa. Handulta tietenkin.

Yritin pysyä kovana, mutta en voinut vastustaa Kainuunharmaan kutsuhuutoa.

Päivän aikana kuultiin luentoja pitsistä, neulojien kilkkeistä 

ja neulekirjojen tekemisestä. Ja neulottiin - tietenkin.

Päivän päätteeksi lähdettiin käymään Suomen ainoassa 

toimivassa pitsitehtaassa lähellä Mäntsälää.

Reunoilla olevat puolat liikkuvat toistensa ohi ja ympäri. 

Keskellä olevat veitsennäköiset osat "lyövät" pitsin kasaan.

Pitsi muodostuu keskellä olevan lestin ympärille pyörönä, jonka jälkeen se avataan tietystä kohtaa ja sidotaan sidelangoilla purkautumattomaksi.

Tehtaalla valmistetaan pitsiä puuvilla- ja pellavalangoista.

Jokaiselle pitsimallille on olemassa oma reikäkorttinsa.

Reikäkorttien tekijöitä ei enää taida löytyä.

Niitä oli kokonainen seinällinen. 

Reikäkortin reiän kohdalla kone tekee toiminnon. 

Reiättömässä kohdassa toimintoa ei tehdä.

Tehtaan koneet oli ostettu Vaasan pitsitehtaan jäämistöstä.

Koneilla voidaan valmistaa maksimissaan 10 cm leveää pitsiä.

Ei mitään allergikon työtä. Langat pölisevät aika lailla.

Koneet eivät myöskään ole hiljaisia.

Koneisiin ei ole saatavilla varaosia ja tehtaalla olikin pari konetta varaosiksi.

Tosi mukava päivä!

Kuvat löytyvät myös Flickristä.

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan?

Kuudes Daybreak valmistui seitsemässä päivässä 

1lulaisesta paksusta merinovillalangasta, 

jota kului 200 g, eli 400 metriä. On se lämmin.

Hannah Fettigin suunnittelema Carrot-cardigan valmistui joulukuun lopussa. 

Se on lähes täydellinen! Todellinen käyttöneule.

Lankana oletettu merinovillalanka, jonka 1lu pyynnöstäni värjäsi.

Lankaa kului 535 g, eli arviolta 1500 metriä.

Pahoittelut kamalasta kuvasta, sukat ovat oikeassa elämässä paljon kauniimmat (vaikka sääret eivät välttämättä olekaan sitä).

Perusvarpaastaylöspäinsukat 

Wollmeisen Jetonista ja 

 Happiest girl! Dyeworks - Gloss - langasta (väri Water's edge).

Lankaa kului yhteensä 140 g eli 485 metriä.

Mistä nuo rypyt polviin on tulleet, en tiedä...

Tällä hetkellä puikoilla vihreä villapaita, joka lähestyy helmaansa.

Enää reilu kolme tuumaa 1 oikein 1 nurin joustinta ja hihat, 

niin valmista on!

Sehän on varmaan ihan tuota pikaa, katsotaan millaisena neulefiilis jatkuu.

 

SYTYCK loppuraportti

Kehtaanko edes kertoa.

En edes aloittanut.

Mallitilkun neuloin ja helmet tilasin, siihen jäi.

Harjoitukseksi neuloin kyllä kaksi pinkki-glitterpipoa.

Suunnittelin jo mekonkin, mutta sitä pidemmälle en päässyt.

Harmittaa, etten saanut aikaiseksi valmiimpaa.

Sain kyllä jonkinlaisen otteen discosta kuitenkin.

Luulen, että tämä mekko tulee valmiiksi - joskus.

SYTYCK aikaansai ajatuksen neuloa välillä jotain 

oman laatikon ulkopuoleltakin. Saa nähdä mihin se johtaa.

Ainakin sain loppuraportin tehtyä ajallaan, 

vaikken mitään muuta saanutkaan aikaan.

Selitykseksi tarjottakoon heti SYTYCKin alussa iskenyttä 

neulepläähiä ja loppukirin lähes mahdottomaksi tekemää muuttoa.