Ballerinakausi

ei ole sittenkään vielä ohi.

Meillä on ollu parina viime päivänä tosi lämmin.

Lämpöasteet on kohonneet peräti 
kahteenkymmeneen asteeseen,

huippua!

Tänään siis laitoin jalkaani yhdet kesän
lempikengistä.

 

Vaikken olekaan erityisesti kullan ystävä, 

niin näihin baltsuihin ihastuin heti nähtyäni ne 
ja koska mulla on tältä merkiltä toisetkin baltsut, 
tiesin että nämä on superhyvät jalassa.

 (paita H&M, housut Vila, ballerinat Wonders, huivi Pieces) 

Huomenna on spesiaalipäivä.

Pitäkää peukkuja, että pysyn terveenä.

Sairastelusaldo nyt 5/6 ja meillä
taudinkuva varsin kummallinen
- puolentoista päivän kuumepiikki ja that´s it.

Long time no see

Paljon on tapahtunut, mutta silti tuntuu,

ettei ole mitään asiaa..

Kulunut viikko ja tulevat 1.5vkoa

on töissä aamuvuoroja,

uuden valmistelua.

Tosi jännää ja kivaa.

Mun viikonloppu alkoi tänään.

Viikonloppu, joka on täynnä tunteita äärilaidasta toiseen.

Huomenna läheisen hautajaiset,

ylihuomenna siskon pojan ristiäiset.

Läheinen ihminen tarvitsee nyt tukemme,

kunpa osaisi olla oikeanlainen olkapää.

**

Sitten viihteellinen puoli,

BB on alkanut ja kyllä mä taidan

tänäKIN vuonna siihen koukkuuntua.

Vaikka talo onkin täynnä bimboja.

Eikun niillähän on vaan blondikarismaa :D

Voikaa hyvin ja pitäkää huolta toisistanne.

Ja kertokaa toisillenne,
että välitätte ♥

Uudenlainen arki

Huhhei.

Kolmas viikko työelämässä pyörähtää käyntiin huomenna.

Ensimmäiset puolitoista viikkoa lapset olivat isänsä kanssa kotona, 

sitten yhden päivän hoidossa 
ja tulikin vastaan mun tuplavapaa ja miehen viikonloppuvapaa 

eli hoidon aloitus on vasta alkutekijöissään.

Ensimmäinen hoitopäivä meni pienimmällä ikävöidessä. 

Nukkui päiväunet kyllä, mutta oli raukka syömättä koko päivän. 

Isommat viihtyivät hyvin.

Itselläni on töissä vielä opettelemista, 

paljon on juttuja muuttunut tässä vuosien varrella ja uutta tullut tilalle. 

Ja parin viikon päästä tulee töissä omalla tapaa aika isokin muutos,

 jännää ja itseasiassa tosi kivaakin, odotan kovasti.

Lapset ovat näiden parin viikon aikana olleet ihmeissään.
Mihin se äiti oikein hävisi? Tuleeko se takaisin?
Ikävä siis on.
Vapaapäivät ja lasten kanssa touhuilu ovat saaneet ihan uudenlaisen, tärkeän merkityksen.

Pari viime viikkoa on ollut lämpimiä, mutta tulevalle viikolle taidetaan jo

luvata viilenevää.

Saapa nähdä alkaako koulu viikon päästä tiistaina

perinteisesti lämpimässä säässä vai

pitääkö tänä vuonna tuolloin turvautua ihan oikeisiin syksyvaatteisiin.

Tervetuloa uusille lukijoille

ja vilkutuksia teille ihan jokaiselle,

kiva kun käytte täällä :)

 

Aijuu, meillä kummasti täyttyy pakkanen mustikoista

vaikka mä en itse tee asian hyväksi mitään ;)

Vielä on kesää jäljellä...

..vielä tulee kauniita päiviä.

Tää kesä ei ole ollut ilmojen suhteen paras mahdollinen. 

Olen päättänyt olla sen kummemmin valittamatta säästä, 
kun ei näille mitään voi. 

Myönnän kuitenkin tykkääväni helteistä, joten tässä vaiheessa 

olenkin hyvin tyytyväinen, 

että saatiin nauttia 

Ranskan helteistä 

kesäkuun kaksi ekaa viikkoa.

Jos saisin valita, niin kesä olisi lämmin ja sateeton,

jotta sitten edes jotenkin jaksaisi 

syksyä sateineen ja talvea lumineen.

 

Tänään täällä on aurinkoista ja lämmintä!

Esikoinen oli uimakoulussa, me muut sillä aikaa kahviossa.

Kohta lähdetään ystäväni ja tyttöjensä luo iltapäivän viettoon.

Tulevien viikkojen ilmat ei paljon haittaa, 

sillä en pääse niistä juurikaan nauttimaan, 

työelämä 

kutsuu tulevana maanantaina.

Wish me luck!!
  
Sitä ennen kuitenkin lähdetään Helsinkiin

-  mukavaa yhdessäoloa kuopuksen kummiperheen kanssa

ja yöpymistä Marskissa.

(Edit. Mikähän ihme siinä on, että aina kun kirjoitan tai puhun jostain
kivasta tulevasta, niin se peruuntuu. Meillä pienin tuli eilen kuumeeseen,
joten voipi olla, että reissu jää väliin.)

Mukavaa loppuviikkoa!!

Töihinpaluu

Muistan, kuinka ennen ensimmäisen 
äitiyslomani alkua
sanoin töissä

'kun nyt pois pääsen, 

niin ihan kohta ei tartte takaisin odotella :)

Se oli vuonna 2003
enkä ole vieläkään palannut töihin,
lukuunottamatta muutaman kuukauden pyrähdystä
ennen toisen äitiyslomani alkua vuonna 2006.

Toinen äitiyslomani ei ehtinyt loppua, 
kun kolmonen jo ilmoitti tulostaan.

Kolmannen ja neljännen lapsen välillä 
olin jo ilmoittanut meneväni töihin, 
mutta sitten yhdessä työnantajani kanssa totesimme,

että parempi pysyä kotona kuin mennä 

'muutamaksi kuukaudeksi säätämään' :)

Olen siis ollut kotona kohta 

9 vuotta.

Ihan omasta, vapaasta tahdostani.

Jokainen tietää, että päivät kotona koostuvat arjen rutiineista
(vaikka kyllä niitä 'miten saatte päivät kulumaan? -ihmettelijöitäkin riittää)

- ruuanlaitosta, päiväunista, vaipan vaihdosta, 

kerhoilusta, koulukyydityksestä,

siivouksesta, pyykkäämisestä.

Arjen rutiinien keskellä olen yrittänyt antaa lapsille aikaa,
yhdessä ja yksittäin.

Kuunnella, olla läsnä, piirtää, lukea, askarrella, ulkoilla.

Yksi parhaista hetkistä päivissä on ollut

syliinpyrkivät, unenlämpöiset lapset 

päiväunien jälkeen 
♥

 

Järjissäni olen pysynyt aikuiskontakteilla.
Olen tänä aikana tutustunut moneen 
uuteen ystävään, äitiin.

Ystäviin, joiden kanssa jakaa 

arjen iloja, lapsiperheen juttuja.
Lapsetkin ovat saaneet ystäviä.

Neljä lasta ja kaksi kättä on joskus toivoton yhtälö.

Siis silloin, kun joku sairastaa, 
jotakuta pitäisi käyttää hammaslääkärissä,
hakea koulusta toisten nukkuessa päiväunia 
tai hoitaa jotain omia asioita miehen työpäivän aikana.
Noissa hetkissä mummin apu
on ollut kultaakin kalliimpaa, korvaamatonta!

'Kotiäitiyteni' päättyy 

heinäkuun puolivälissä.

 

Siihen on vielä monta kuukautta, 
mutta siltikin mielessä pyörii jo nyt tuhat asiaa.

Miten me jatkossa pärjätään noissa arjen rutiineissa..

Miten mä pärjään työelämässä näin monen vuoden jälkeen..

Ja niin paljon muuta..

Tuntuu, että vielä pitää ehtiä tekemään paljon kaikkea kivaa

ennen töihinpaluuta.

Yhdeksän vuotta tuntuu pitkältä ajalta,

mutta näin jälkikäteen ajateltuna

se on hurahtanut ohi miltei huomaamatta.

Olen onnellinen siitä,

että olen saanut olla kotona.

Onnellinen jokaisesta vuodesta,

jokaisesta hetkestä.

 

Tiedän, että lukijoissa on monia

pitkän linjan kotiäitejä 

ja osa on juuri lähtenyt/lähdössä töihin.

Miten teillä on 

arki alkanut rullaamaan tai jännittääkö uusi arki?