Uusi keppari

10-vuotias kuopukseni ompeli itselleen uuden kepparin. Hän ei enää juurikaan apua tällaisissa ompeluksissa tarvitse (ompelin korvat kiinni päähän ja kiinnitin kepin paikoilleen, siinä minun osuuteni). Keppihevonen on tehty samalla Suuren käsityölehden kaavalla kuin edellinenkin lapsen keppari. Päälikangas on kotivarastoista löytynyttä puuvillaflanellia. Harjassa on kolmea erisävyistä villalankaa, jotka löytyivät lankalaatikostani. Täytteenä on kulahtaneesta tyynystä otettua vanua. Keppi on kiinnitetty puuvarteen ilmastointiteipillä ja päällystetty valkoisella urheiluteipillä (lapsen oma idea).

 Tälle hevoselle on tehty jo useat suitset ja erinäisiä riimuja. Nämä nimenomaiset ovat muistaakseni ravisuitset (en ole ollut millään tavalla osallisena kepparin varusteiden teossa, joten muistini voi pätkiä). Soljet ovat juomatölkkien nipukoita. Suitsien ym. varusteiden ohjeet löytyvät loistavasta, aikaisemminkin täällä mainostamastani kirjasta Keppihevosen varusteet (Uutela). Kirja on hyvä lahjaidea askartelusta pitävälle keppariharrastajalle.

Vaatteita peikoille

Tyttäreni ompeli 10-vuotislahjaksi saamilleen pienille peikoille vaatteita kylmien säiden varalle. Ompelu kävi sutjakkaasti omalla ompelukoneella.

Kepparijuttuja

 

Kuopus sai joulupukilta toivomansa kirjan "Keppihevosten varusteet". Siinä on kivoja ohjeita keppareiden suitsiin, satuloihin ynnä muihin varusteisiin. Vaarin kanssa kuopus tekikin jo nahkaiset suitset vanhoista vöistä ja rautalangasta.

 

Aikaisemmin syksyllä kuopuksen kaveri oli meillä ompelemassa ja hän valmisti itse suunnittelemansa keppikamelin. Kankaat ovat jämiä keppihevosen ja pupuasujen ompeluista. Silmä ja kuonon musta kärki on liimattu askarteluhuovasta. Karvaisemmat osat lapsi osittain liimasi ja osittain ompeli. Vanut on otettu vanhoista tyynyistä.

 

Näiden kuvien myötä toivotan sinulle mukavia vuoden viimeisiä tunteja sekä onnea ja iloa tulevalle vuodelle! Toivottavasti käyt täällä myös ensi vuonna.

Keppihevonen

 

Tässä on Sami, tokaluokkalaisen lähes kokonaan itse tekemä keppihevonen. Ohjeet Suuren käsityölehden nettisivuilta. Villakangas, suitsiin käytetyt nauhat ja tähtiniitit on ostettu Eurokankaasta ja muut tarpeet löytyivät kotoa. Tänään Sami pääsi ensimmäistä kertaa ulkolenkille lumiseen metsään. 

 

Pupunen

Ekaluokkalainen sai joululahjaksi RitaRilla-ompelupaketin, jossa oli vanua ja ompelulankaa lukuun ottamatta mukana kaikki tarvittava tähän pupuun. Ajattelin ensin, että lapsi ompelee sylissäni istuen niin, että minä painelen "kaasua". Hänen jalkansa kuitenkin ylsi polkimeen ja hän ihan pienen harjoittelun jälkeen ompeli pupun lähes kokonaan itse! Minä autoin jyrkimmissä mutkissa. Pupu valmistui parissa illassa yhdessä tehden. Aika söpö siitä tuli!   

Peitto possulle

Olen ahkeroinut ison tilkkutäkin kimpussa viimeiset päivät. Valitettavasti punainen ompelulanka pääsi loppumaan ja projekti jäi odottelemaan kauppareissua. Jämätilkuista tein sillä välin pienen harjoituspeiton. Väliin tuli laatikon pohjalta löytynyttä vanulevyä. Tein tikkaukset peiton läpi ruutujen suuntaisesti pitkällä pistolla ompelukoneella. Elämäni ensimmäinen tilkkupeitto on syntynyt. Eiköhän se isokin peitto lähipäivinä valmistu.

Barbien hellemekko

Pieni puhdetyö ennen tarttumista tilkkupeittoprojektiin. Meidän tytöillä oli aivan superihana kesämekko tästä kankaasta. Siihen tuli valitettavasti karmeat kestotahrat etumukseen. Koska kangas on niin ihanaa, siitä on hyödynnetty kaikki tahrattomat osat (mm. leikkijäätelöihin). Leikkelin viimeiset isommat osat tilkkupeiton tilkuiksi ja jäljelle jäi tämmöisiä rimpsuhelman pätkiä: ilmettyjä Barbienvaatemateriaaleja.

Taakse ommeltavat metallinapit, sivuihin pienet muoto-ompeleet ja olkaimiksi ylijäämäpitsinauhaa - valmista käden käänteessä.

Siivet

Lapsen kaupasta ostetut siivet repsottivat alusta alkaen ja sukkahousumainen päälikangas oli lopulta reikiintynyt. Purin siivet alkutekijöihinsä. Jäljelle jäi neljä paksusta rautalangasta muotoiltua siivenreunaa. Kiinnitin ne uuteen, parempaan järjestykseen rautalangalla ja piipputrasseleilla pareittain.

8-vuotias piirsi ja leikkasi siipikappaleet kankaasta itse. Minä ompelin ne käsin ja pingottaen rautalankoihin kiinni. Kangas on vanhaa puuvillaista valoverhoa, joka on jäänyt viimeisessä muutossa tarpeettomaksi.

Lopuksi ompelin keskiosan vanhasta lakanasta ja kiinnitin siivet keskiosaan nauhamaisella kappaleella, jonka ompelin samasta lakanakankaasta. Sitten vaan kuminauhat oikean mittaisiksi ja ompelukoneella kiinni. Harsin siivet käsin vielä keskikappaleeseen kiinni ala- ja yläosistaan, keskiosa pysyy tukevasti selässä kiinni eivätkä siivet pääse lerpattamaan. Ihan kivat näistä tuli! Ja mikä parasta, kaikki materiaalit löytyivät meiltä kotoa.

Toinen morsian

Tämän Barbien morsiuspuvun kaava löytyy Suuren käsityölehden numerosta 3/09. Pukuun kuuluva hattu korvattiin hunnulla. Jos meinaat ommella tämän mekon, tee se hyvin tiiviistä ja ohuesta kankaasta ja jätä ohjetta reilummat saumavarat. Oma kangasvalintani oli aika pulmallinen ja piti soveltaa. Ompelin mm. erillisiksi tarkoitetut ylä- ja alaosan yhteen.

Olen täysin kyllästynyt blogini nimeen, mutta en vaan keksi mitään nasevaa uuttakaan. Suljin blogini jopa muutamaksi päiväksi haudutellakseni asiaa, mutta en tullut yhtään viisaammaksi. Ehkä päähäni putkahtaa vielä jotain omaperäistä.. Suuntana on, että tästä tulee ihan vaan käsityöblogi ilman sen kummempia estetiikoja!

Muoks. Tämä ongelmahan onneksi jo ratkesi. En tiedä putkahtiko mitään omaperäistä, mutta putkahti sentään jotakin!

Juhlahumua

Ensin vietin iltaa kattohuoneistossa eräillä kokkareilla...

...sitten sisareni vietti häitä itsensä kanssa. Sulhanen puuttui, mutta puku oli upea.

*

Minulla on materiaähky. Kaikki paikat pursuavat tavaraa, etenkin erilaisia kankaita ja tarpeettomia vaatteita. Eniten kärsin materiaähkystä joutuessani asioimaan läheisessä kauppakeskuksessa. Suurin osa kaupoissa pursuilevasta tavarasta on rahdattu kaukoidästä ja myrkytetty joko valmistusvaiheessa tai viimeistään ennen kuljetusta Eurooppaan.

Saan siis suurta tyydytystä siitä, että voin valmistaa kaikkea hauskaa käymättä kaupassa. Vihdoin löytyi käyttöä mm. vanhoille pitsiverhoille ja vuosikausia hamstraamilleni samettihousuille. Lasten helmivarastoista löytyy vaikka mitä aarteita ja jopa omat nuoruuteni lasihelmet saivat uuden elämän.

Barbien vaatteet on ommeltu kirjan "Ompele Barbien puvusto" -kaavoilla (Ternsöe, 1995).

Vuh vuh!

 

Kuopuksen kaveri oli eilen meillä kylässä ja hän on kaipaillut jo pidemmän aikaa kaveria itse tehdylle koiralleen (SK 2/09, samanlainen kuin täällä). Lapsi valitsi kankaan ja auttoi kappaleiden leikkaamisessa. Kun tuli ompelun aika, alkoivat leikit kiinnostaa enemmän, joten minä pääsin ompelupuuhiin. Lapsi täytti itse koiran vanhasta tyynystä otetulla vanulla ja päätti missä korvat sijaitsevat sekä valitsi napit silmiin ja nenään. Tytöillä oli niin hauskat leikit, että tein tämän otuksen mielelläni. Sitäpaitsi ompelusormeni jo syyhyävät. Melko suloinen otus siitä tulikin. Meillä on tehty viime viikot pientä pintaremppaa ja ompelut ovat jääneet. Rempan tuloksia esittelen, kunhan saadaan pienet viimeistelyt valmiiksi.

Omatekoisia pehmoleluja

Meidän lasten ompeluinnostus alkoi tästä. Teimme tällaiset koirat Suuren käsityölehden ohjeen mukaan. Esikoinen (tuolloin 6v.) halusi ommella kokonaan itse, mutta ompelus jäi kesken ja katosi. Kuopus (tuolloin 4v.) ompeli osan itse ja loput ompelin minä. Materiaalina on polarfleece ja ompelulankana muliinilanka.

Kuopuksen ompeluinto jatkui ja keksimme, että hän voi itse piirtää kaavan seuraavaan pehmoleluun. Hän on ollut koko ikänsä suuri pupufani ja niinpä tuloksena oli pupu. Tästäkin lapsi ompeli osan itse ja minä loput. Lopuksi kirjailin pupulle kasvot lapsen ohjeiden mukaan.

Viime syksynä oma ompeluintoni heräsi taas (siihen liittyen tuli tämä blogikin perustettua) ja jo 5 vuotta täyttänyt kuopus seurasi puuhiani. Hän pyysi, että saisi ommella. Hän piirsi paperille ketun kuvan. Tein kuvan perusteella kaavat ja lapsi leikkasi kankaan kaavojen mukaan. Tekele jäi kuitenkin kesken innostuksen loputtua pariksi kuukaudeksi enkä minäkään ruvennut sitä ompelemaan.

Loppusyksystä lapsi taas innostui ompelemaan ja kettu kaivettiin esiin. Istuimme monet tovit vieretysten: minä ompelukoneen ääressä ja lapsi jakkaralla vieressäni. Hän ompeli tätä kettua, joka matkan varrella muuttui sudeksi, ja minä muffinsseja ja jäätelöitä. Mitä enemmän lapsi ompeli, sitä nopeammaksi hän tuli. Lopulta susi oli valmis ja se voitiin täyttää. Lapsi valikoi tarkkaan oikean väriset ja kokoiset helmet silmiksi. Jalat tällä sudella olivat kuulemma liian harallaan. Se johtui kyllä minun kaavantekotaidottomuudestani. Yritin niitä jalkoja kuroa hieman lähemmäs toisiaan. Pienen nirsoilun jälkeen susi kuitenkin pääsi lapsen viereen nukkumaan ja tasa-arvoiseksi pehmoleluperheen jäseneksi.

Herkkuja pikku potilaalle

Tänään piti keksiä jotain millä yhdistäisin oman ompeluharrastukseni ja toipilaana kotona olevan 5-vuotiaan viihdyttämisen - niinpä ommeltiin leikkiruokaa. Muffinssi on ommeltu Tone Finnangerin Tildan talossa -kirjan ohjeiden mukaan. Jäätelöt tein samasta kirjasta löytyvän pienen muffinssin kaavaa muuntaen: jatkoin alaosan kaavaa tötteröksi ja pistaasijäätelöä (alin) tehdessäni vielä suipensin töttetöä hieman lisää. Pääsin vihdoin hyödyntämään tuota mansikkakangasta, joka on peräisin lasten vanhasta kesämekosta, joka meni käyttökelvottomaksi isojen kestotahrojen ilmaannuttua mekon etumukseen.