Mies meinasi ostaa itselleen uuden pipon. Tietysti sanoin, että minä voin neuloa, jos hän valitsee itse langan. Punainen Novitan Tempo miellytti. Siitä sitten syntyi pipo. Pipolle oli ehdottomasti saatava (minun mielestäni) mätsäävä kaulahuivi, joten lisää lankaa hankkimaan ja neulemallia etsimään. Sopivaa mallia ei löytynyt niin pipoon kuin kaulahuiviinkaan, joten piti suunnitella itse.
Pipossa on 60 silmukkaa ja se on neulottu vitosen pyörö- ja sukkapuikoilla. Kaksi oikein, kaksi nurin ja jossain 17 sentin kohdalla aloin kaventaa ensin nurjista ja lopuksi myös oikeista silmukoista.
Kaulahuivissa on 30 silmukkaa. Aluksi neuloin 1o, 1n -joustinnneuletta n. 4 kerrosta ja sen jäljeen aloitin palmikot yms. Vinoneliöitä huivissa on 11 kpl. Lankaa meni 2,5 kerää ja se loppui juuri täsmälleen siinä vaiheessa, kun huivikin loppui (jäljelle jäi n. 20 cm pätkä päättelyä varten). Kerrankin ei jäänyt mitään jämälankoja varastoon, jes! (Edit: tämän neuloin seiskan puikoilla, tuli ihanan pehmeä lopputulos)
Eli se siitä vanhojen lankojen työstämisestä ennen kuin ostan mitään uutta. Nytkin jo suunnittelen keepin neulomista, langat vaan pitää hakea kaupasta. Ja se siitä Novitan lankojen välttelystä, niitähän saa helposti ja edullisesti kaikkialta ja valmiita ohjeitakin on pilvin pimein (sanoo pienen käsityöliikkeen ihanista langoista hullaantunut ja korkeista hinnoista tyrmistynyt takinkääntäjä.. joka kyllä osti ihanaa merino-ekolankaa erääseen pikku projektiin).
Mukavia talvipäiviä toivottelee näköjään neulebloggariksi muuttunut Elina.
