omⒶ KOPPA: ruistaikina

kuva: J.Oinonen, 1996

Tämä tornitalo meni vähän pipariksi.

Kymmenen vuoden päästä,

vuonna 2006 onnistui,
yhteinen talonrakennusprojekti,

keskiaikainen kaupunkitalo piparista.

Piparkakkutalo on muuten alunperin noita-akan mökki.

Grimmin veljekset kuvasivat sen ensimmäisenä

sadussa 'Hannu ja Kerttu'.

Suunnittelu ja paperikaavojen teko

on yksi mieluisimmista työvaiheista.

Puolipyöreä pääty

paistettiin uunissa viinipullon päällä

ja annettiin myös jäähtyä siinä muotoonsa.

toteutus RUISTAIKINASTA:

ruisjauhoja, vettä, suolaa

~

toinen

*TAIKATAIKINA*

4 kuppia vehnäjauhoja
1 kuppi suolaa
1,5 kuppia vettä

ikkunalasit liivatteesta

ROMAANINEN RUISTALO

Koska ruistaikina ei pahemmin uunissa kohoile,

sen pintaa voi kuvioida vaikka leimasimilla.

Ajatuksenvirtaa

keittiön pöydällä 2010.

Tänä vuonnakaan taloprojekti

ei muuten mene pipariksi ;)

Tarvitsen 4 pakettia 'legoja'.

Kuutta erilaista ladontavaihtoehtoa kokeiltuani

tämä tuntui toimivan parhaiten.

Suunnitelma on tässä ;)

Kuorrute / liima / LAASTI:

1 munanvalkuainen
4 dl tomusokeria

luraus etikkaa

Sekoitin laastin suoraan muovipussiin.

Kissa pois pöydältä!

Halkaisija on CD:n kokoinen.

Tein ikkunat erikseen elementteinä.
Siten niiden paikkoja on helpompi suunnitella.

En laittanutkaan pyöreää ikkunaa oven yläpuolelle.
Linnanalku näytti vaan jotenkin paremmalta näin.

Oli pakko laittaa kynttilä linnan sisäpihalle
ja fiilistellä kesken työn :)

Huhuu!

Unohdin käyttää vatupassia ;)

RAUNIOITUNUT SOKERILINNA :)

'Tähkäpää, Tähkäpää, laske alas lettisi!'
- Grimmin veljeksiltä.

~

Toteutin sokeripalalinnan
saduille ja tarinankerronalle omistettuna päivänä,
perjantaina 10.12.2010.

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino: Nocturne 1903